IRC-Galleria

Pitkästä aikaa taas, ajattelin varata vähän aikaa, että saa jotain kirjoitettua. Töissä ei ole ollut niinkään enää kiireistä, kun yt-neuvottelun jälkeen ylitöitä ei ole saanut tehdä ilman lupaa, eikä jokaisen pikkutyön takia jaksa lupia kysellä, mutta muuten työt ovat puuduttaneet ihan helvetisti. Vaikka olisi ajoissa kotona, ei vain jaksa tai kehtaa tehdä mitään. Kaikki urheilut, kirjoittamiset ja muut ovat jääneet täysin retuperälle. Se on vain niin helvettiä, kun käytännössä pitää hoitaa projekti/servicemanagerin työt ja sit vielä kuitenkin olla itse asiantuntija myös. Olisi helppoa, jos vain tekisi ja muut käskee tai jos vain käskisi ja muut tekee, mutta kun ei. Ensin pitää käskeä, sitten pitää huolehtia ja potkia pyllylle, sit pitää tarkistaa ja lopuksi tehdä itse, kun sai paskaa käteen. Nämä hampaat eivät enää hymyile.

Sain kuitenkin pidemmistä normielämään liittyvistä projekteista tehtyä sen, että menin Askelklinikalle. Kyseessä on siis fysioterapeutit, joilla on erikoiskokemus juurikin jalkaongelmista. Asiallinen mutta vähän pelottava fyssari sanoi, ettei mun jaloissani itsessään ole ihan hirveästi vikaa. Vähän toinen jalka astuu vinoon ja pohjalliset kyllä tehdään, koska jalkapohja ottaa väärän luun kohdalta ekana maahan. Ongelma on kuitenkin lievä. Pahempana ongelmana hän piti sitä, että mahani pömpöttää, koska huonot sisäiset vastalihakset ja etenkin toispuoleiset lihakset aiheuttavat lonkan kääntymistä, joka tuntuu alaselkä- ja lonkkakipuna. Tiedän. Pitkän lenkin jälkeen jalkoihin ei niinkään koske, mutta selkä huutaa tuskasta ja yöllä saa vaihtaa sekunnin välein asentoa kun lonkkia pakottaa. Suurin syy itse juoksukipuun on hermoissani, jotka ovat helvetin kireällä. Tiesin :D Noh, tarkoitettiin kyllä jalan hermoja eikä pään, mutta silti.

Oli aika silmiäavartava kokemus saada kuulla, että hermoja _EI_ venyetä pitämällä samaa asentoa minuuttia, kuten kaikissa maailman ohjeissa lukee. Se on ihan myrkkyä kireille hermoille ja syy, miksi venyttely ei ole koko elämäni aikana koskaan auttanut mitään, vaan vain pahentanut asiaa. Hermoja venytetään jatkuvalla lyhyellä pumppaamisella ja nykyttämisellä. Siinä vaiheessa kun hermot ovat niin löysät, että voi alkaa venyttämään lihasta, tietty sit tulee se minuutin pito. Olisi ollut tämäkin kiva tietää esim. 20 vuotta sitten.

Noin muuten elämä mennyt taas aavistuksen väärille raiteille. "Elämää" on riittänyt, mutta se tarkoittaa liian usein kaljoittelua, enkä ole osannut oikein enää hengata, urheilla tai nauttia arjesta. Joka ilta töiden jälkeen pitää siis valita, meneekö tylsistymään kotiin vai lähteekö tuoppeilemaan. Molempi huono pidemmän päälle. Ymmärrettävästi toki nämä -10 asteen pakkaset kivasti estävät ulkona maleksimisen ja jotenkin ihmisiä on ollut tosi vähän kaupungilla ihan viiden korvillakin. Tänään ihan lähtemällä lähin erottajalta kävelemään kampista poispäin, etten aina menisi samaa reissua. Olihan se kivaa, söpöjä ihmisiä söpöissä semisyksyvaatteissaan ja vaikka perse jäätyikin, niin siellä oli ihanan syksyinen ilma. Harmi vain kun ei ole nainen, niin ei voi hautua johonkin ylilämpimään superhuiviin, vaan pitää palestiinalaisittain palella kun ei kehtaa näin kesän kunniaksi kaulaliinaakaan enää pitää.

Toissaviikolla kävin katsomassa Watchmenin ja se kyllä iski kuin siljoona krapulaista volttia. Luulin leffan olevan pohdiskeleva toimintaleffa, mutta se oli enemmänkin pohdiskeleva draama toimintaosuuksilla. Silloin kun väkivaltaa oli, se oli pääosin todella raakaa ja häiriintynyttä ja kun tosiaan krapulassa leffan katsoin teatterissa, niin liikaa spoilaamatta rälläkkäkohtaus aiheuttaa edelleen tuskaa ja hikisiä yöherätyksiä. Leffassa on myös pari ihan sairaan hyvää roolisuoritusta ja roolihahmoa. Koomikko oli jotenkin niin uskomattoman äijä, että se toimi kuin junan vessa, koska siihen henkilöön saatiin silti pultattua ihan hirveästi samaistuvaisuutta. Mutta jumalauta sentään sitten Rorschach ja Walter Kovacs näyttelijänä. Jos Jokeri oli helvetin hyvä hahmo uusimmassa bättärissä, niin Rorschach oli vielä neljä piirua parempi. Ihan uskomaton hahmo, ihan uskomaton näyttelijäsuoritus ja voi helvetti miten sen ukon naama sopi siihen hahmoon niin täydellisesti. Häkellyin täysin kun ekan kerran sen näin. Hän oli myös eka hahmo koskaan, joka oli periaatteessa tietynlainen rambo, mutta silti ilman tippaakaan ärsyttävyttä. Kaskujakin riitti, mutta ne olivat hyviä, eivätkä nolostuttavia kuten perustoimintaleffoissa. Ehdottomasti katsokaa raina, mutta varatkaa aikaa, kestää lähes kolmatta tuntia ja juuei, ei todellakaan ole mitenkään hirveän vauhdikas leffa. Nyt vain odottelemaan tuntia pidempää directors cutia.

Hankin ikeasta lopultakin olkkarin sisustustavarat, vastahan tässä olen vuoden haaveillut niistä. 50 euron kotiinkuljetus nyki kiveäksiäni, mutta ihan sama, en jaksanut enää odotella kyytiä. Valitettavasti halpa ei ole hyvää, vanha sohvapöytäni oli ruman ruskea, mutta se on oikeaa puuta. Ikean sohvapöytä taas on lastulevyä, jonka takia se on kyllä kivan kevyt, mutta kun sitä kerran kolhaisee, se murenee ja etenkin maalin alta paljastuu puunväri. PLaah. Noh, pääasia että on nyt kerralla paljon tavaraa, vaihtelee sit pikkuhiljaa rikastuessaan näitä samannäköisiin, mutta laadukkaampiin versioihin. Ikean yliyksinkertaiset kokoamisohjeet olivat kuitenkin minulle liikaa, onnistuin jotenkin ihan mystisesti kasaamaan mustan kirjahyllyn siten, että yksi laudoista on puunvärisenä ulospäin. Voi sitä kiroilun määrää kun sen tajusin, koska se oli ensimmäisiä lautoja joita laitoin ja en todellakaan olisi alkanut enää purkamaan sitä kaappia. Lähes kolme tuntia sitä kasasin, valuin hikeä kuin syöttiläs ja herrasiunaa että minä kiroilin. Onneksi sain pitää yt:ssä päivätyöni, musta ei tulisi koskaan huonekalukokoajaa.