IRC-Galleria

Inhimillisessä tekijässä oli eilen tuttuja. Ystävieni parhaimmistoon nykyisin kuuluva Kaija ja hänen poikansa Oskari. Joka hänkin on tuttu yli kahdenkymmenen vuoden ajalta. Monenlaisista yhteyksistä.

Juttelemassa henkimaailman asioista. Molemmet kun kuulevat ääniä ja kokevat niiden puhuttelevan juuri heitä.

Ei minun ole syytä epäillä kumpaakaan. Molemmat ovat älykkäitä mutta eihän kaikka aina voi pelkällä järjellä selittää. Molemmat ovat vahvoja tunneihmisiä mutta eihän kaikkea myöskään tunteella voi selittää. Se, mistä he puhuivat on huonosti todistettavissa. Etenkin tällaiselle ateistiaknostikolle. Paha mennä sanomaan Kaijalle, että käskepä niiden väkivaltaisesti kuolleiden lasten henkien piipahtamaan myös täällä meillä. Tai pyytää Oskarilta, että kun olet seuraavan kerran puheissa jumalasi kansa niin käskepä häntä ilmestymään joku päivä myös minulle.

Olen satavarma, ettei ihminen ole vielä onnistunut selvittämään kuin murto-osan siitä, mikä meitä ympäröi. Elämää on muallakin kuin maapallolla tai tässä meidän aurinkokunnassa. Ihmisillä on kykyjä ja aisti-ilmentymiä, joita ei ole vielä osattu selittää. Mutta että olisi olemassa jumala, joka ohjaisi tätä hullunmyllyä. Siihen minä en usko, sillä ei tämä homma tunnu olevan kenenkään hanskassa. Eli jos joku johtaa tätä palettia, niin huonostipa johtaa. Jos hän vaan omia joukkojana kasvattaakseen aiheuttaa nykyisen kokoista kärsimystä maan päälle, niin onhan hän stalinhitleriä pahempi.

Joten on parempi olla uskomatta tällaiseen korkeampaan voimaan sillä vielä kauhistuttavampaa olisi ajatella, etä olisi joku henkiolento, joka saisi kaiken estetyksi ei hoida hommiaa vaan antaa kaiken pahan tapahtua. Pitääkseen osan ihmisistä uskollisena itselleen. Se olisi sellaista kauhulla hallitsemista johon yksikään maan päällä vaikuttanut tyranni ei olisi tässä mitakaavassa pystynyt. Sitäpaitsi; jos tuo henkiolento olisi olemassa olisi hän vastuussa myös näiden maallisten tyrannien pahoista teoista.

Kun kuolleiden lasten henget käyvät toisinaan puhumassa Kaijalle niin voin vaan todeta, että kyllä näitä henkiä jossain on miljoonia ja taas miljoonia. Joka osaltaan todistaa ainakin minulle sen, että mahdollinen henkiolentojumala ei ole kovin hyvin onnistunut edes pienten, viattomien lasten suojelemisessa.

On siis itsekkäästi helpompi luottaa siihen, että vastuu hyvistä ja pahoista teoista on jokaisella ihmisellä itsellään. Ja ettei todella pahoista teoista ole mitään anteeksiantoa olemassa. Ei, vaikka kuinka tunnustaisit tekosi ja pyytäisit niitä anteeksi. Aamusta iltaan, illasta aamuun.

Miten tähän aknostikon arkeen soveltuu usko Nangijalasta tai ihmisen sielusta? Huonosti, myönnän itsekin. Mutta yhtä vahvasti kuin uskovat selittävät uskossaan jumalansa voin minä selittää ihmisen hengen siirtymisen vaikkapa keijuihin ja tonttuihin. Yhtä paljon molemmista löytyy minua vakuuttavaa todistusaineistoa.

Loppupeleissä nähdään, mihin meistä kunkin hyvä sisin siirtyy. Vaan eipä sieltä kukaan ole tullut kertomaan, että hei, täällä ollaan, odottelen teitä maan päällä kipristeleviä tässä enkelten tai keijujen ihanassa huomassa.

Taidamme sittenkin lla lopuksi vain ongelmajätettä. Joten eläkäämme joka päivä niin, ettei tarvitse sitten surra tekemättömiä. Eikä murehtia tehtyjä. Sillä ei meitä mikään katumus pelasta.

Ei tehdyistä eikä tekemättömistä