IRC-Galleria

Nyt se sitten alkoi. Meinaan Erikoisen erikoinen tehtävä lapsenpäästössä. Parhaan ystävänsä tukijana teemalla: "jos minä, kun olen ollut aiemminkin." Erikoinen soitti yöllä Äidille että nyt J:ltä meni lapsivedet ja lähtö Jorviin on edessä. Mikäli J on puoliksikin niin hermostunut kuin Erikoinen, on Jorvissa näytelty yöllä melkoinen näytelmä. Tuloksista ei ainakaan vielä ole kuulunut mitään jollei Erikoinen sitten ole tekstannut Äidin kännykkään.

Mutta tämä mahdollistaa Erikoisen, Rinsessa Aavan ja Risto I:n ilmestymisen Käärmelahteen loppuviikosta. Olisi se mukavaa, etten sanoisi perusmiehisesti jopa ihanaa. Mutta uskon vasta kun näen, kuule ja haistan.

Ehdin pitkästä aikaa lukea myös Naapurin Rouvan kirjoituksia päiväkirjastaan. Siis siitä julkisesta nettiversiosta. Oli paljon mielenkiintoisia juttuja aina Juustolinnasta (jossa kävimme itsekin alkukesästä) rannan laituriprojektiin. Pitäisköhän Naapurin Isännän kanssa yhdistää voimat ja katsoa, mitä tuohon rantaan saataisiin aikaiseksi. Ja erityisesti vävykandidaatista, joka tarttui moottorisahaan. Tuollaisia kandidaatteja sitä toivoisi esittäytymään meidän Kääpiöillekin. Alku tosin on lupaava, nykyinen ainut oleva vävy, Risto I on avuliasta sorttia.
Ei haitannut moottorisahan ääni naapurista juhlia, en edes huomannut ääntä. Eli ilman Naapurin Rouvan päiväkirjaa en olisi asiasta mitään tiennyt.

Kuten en paljosta muustakaan.

Anteeksi molemmat lukijani. Mutta en kertakaikkiaan ole ehtinyt liki viikkoon kirjoittamaan. Ensin oli lian rauhallista kirjoittamisen kun ei ollut Rakkaan Vaimon lisäksi kuin Ensimmäinen Kääpiö kotona. Tuli vietettyä aikaa Riihirannassa. Eikä tullut otettua kannettavaa mukaan.

Ja sitten piti käynnistää Suuri Kääpiönmetsästys. Ensin kolme UrosKääpiötä kotiin Tanhuvaaran Sporttileiriltä. Jossa oli muuten hieno päätösjuhla. Säväyttävin ohjelmanumero oli ehdottomasti se, kun meidän BreikkiKääpiö esiintyi kolmensadan leiriläisen muodostaman ringin keskellä ja liki viidensadan vanhemman edessä kolmen pojan breikkiesityksessä. Breikkileirin ohjaaja Otto, toinen loppuun saakka sinnitellyt leiriläinen Antti ja meidän Kääpiö tekivät tosi komean shown. En tiennytkään, kuinka hyvä breikkaaja hän jo onkaan. Kehitystä Hyrrän kevätnäytöksestä oli tapahtunut huimasti. Mutta niinpä he olivatkin breikanneet leirillä jopa yhdeksän tuntia päivässä. Ja Otto tuntui saaneen meidän Kääpiöön sekä breikkaamisen ilon, roppakaupalla rohkeutta ja oikeaa asennetta.

Myös kahdella muulla UrosKääpiöllä oli oli ollut hyvä leiri. Skeittaus oli maittanut ja KuopusKääpiökin oli viihtynyt yleisleirillä. Etenkin, kun Tommi Evilä oli kehunut hänen pituusleiskaustaan. Mittakaavan vuoksi voisi todeta, että minun pitäisi hypätä 5,40 metriä päästäkseni pituuteni suhteessa samaan. Jos vertailuluvuksi otetaan paino, pitäisi minun leiskauttaa 10,80 metriä. Että siinä mittakaavaa.

UrosKääpiöiden haun jälkeen piti hakea rippileiriltä NeitoKääpiö. Joka oli väsynyt mutta onnellinen. Etenkin leirin loppumiseen onnellinen. Minusta leiri oli oikein hyvä. Lisää samanlaisia sisällä helteessä kitumisia niin johan alkaa seurakunnan jäsenmäärä tippumaan. Kyllä oli ajat muuttuneet minun Vihdin Seurakunnan rippileiristä. Silloin uitiin pari kertaa päivässä, pidettiin tunteja Luojan luoman luonnon helmassa (niinhän he kirkossa väittävät) ja iltaisin järjestettiin muistorikkaita iltanuotioita ja ohjelmallisia illanviettoja. Kovin on nyt asiat toisin, ainakin tuolla nelosleirillä.

Torstaina oli sitten vuorossa yhden Kääpiön haku Kuopiosta. Pidettiin oikein palaveri, jossa koin olevani todella altavastaaja. Pahinta oli se, että kokemuksiamme Kääpiöstä vähäteltiin ja jopa pidettiin valheina. Kaikkeen sitä joutuukin tässä hommassa. Onkohan minusta sittenkään tähän?

Torstaina tuli myös juhannus- ja rippijuhlavieraaksi Rakkaan Vaimon Täti. Hänen vierailujensa ehdoton anti on muistot menneisyydestä. Mielenkiintoisia tarinoita jotka täydentävät RV:n kokoamaa sukututkimuskuvaa. Harmi kun ei itselläni ole Ison Äidin lisäksi jäljellä vanhojen muistelijaa. Omalta Tädiltä toki jotain muistoja kuulee, mutta hän on kuitenkin elänyt niin omaa elämäänsä, että ei niistä ihan hirveästi ole sukutarinan kuteeksi.

Perjantaina eli juhannusaattona sitten oli suuri siivouspäivä. Se siitä.

Aattona varmistui myös se, etteivät Erikoinen, Rinsessa Aava ja Risto I pääse juhannukseksi eikä rippijuhlaksi Käärmelahteen. Harmitus oli melkoinen niin meillä aikuisilla kuin myös Kääpiöillä. Mutta syy oli perusteltu ja toivottavasti myös meidän väkemme taholta hyväksytty. Erikoista tarvitaan lapsenpäästäjänä.

Juhannus ei oikein tuntunut juhannukselta. Oltiin jotenkin jo sunnuntain rippijuhatunnelmissa ja kaikenlaista hösäämistä tuon juhlan tiimoilta riitti. Mutta juhannuksia on vuosittain, oman Kääpiön ensimmäinen rippijuhla on vain kerran elämässä. Joten asiat tärkeysjärjestykseen.

Sunnuntainen rippikirkko Savonlinnan Tuomiokirkossa, juhlan jälkeinen onnitteluhässäkkä kirkonmäellä ja varsinainen rippijuhla Käärmelahdessa sujui loistavasti. Vieraat olivat miellyttäviä, tarjoilut hyviä, sääkin suosi ja kaikki sujui hienosti. Jopa muille Kääpiöille oli annettava tunnustus tosi hienosta käyttäytymisestä. Ei menyt puurtaminen hukkaan ja jopa Rakkaan Vaimos perusemännällinen pelko (pakokauhu) syötävien riittävyydestä osoittautui turhaksi. Kakkua ja mutakin purtavaa riittää vielä muutamaksi päiväksi. Vaikka oikein urakalla mässättäisiin.

Ja tänään oli sitten vielä kiertoajelu eteläkarjalassa ja kymenlaaksossa. RV:n täti Kuusankoskelle ja yksi Kääpiö taas leirille Miehikkälään. Kilometrejä kertyi liki 550 ja nyt kun sulkee silmänsä niin silmissä vilisee tien keskiviiva.

Mies on luotu kulkemaan.

Harvoin on kevätsiivousta pidetty sellaisessa helteessä kuin tänä keväänä. Mutta eilen sen kuitenkin teimme. Nyt Riihiranta on valmis ottamaan kesän vastaan. Saunavieraat, yöpyjät, päiväporukat... ketä nyt kesä tuo tullessaan. Aikaisempina kesinä ei ainakaan ole ollut kohtuutonta ruuhkaa. Saa nähdä, miten tänä kesänä.

Kevätsiivoukseen kuului myös piha- ja rantaheinikoiden trimmaus, haravointi ja kivien keruu uimareitiltä. Pihlajaveden vesi kun on niin matalalla, että suuri vatsani raapii kiviin ihan uusissa paikoissa. Mutta nyt tuokin asia on kohtuullisessa kunnossa. Tänään vielä mennään hieman jatkamaan rannan raivuuta joten eiköhän se siitä.

Täällä kartanollakin pitäisi tehdä kaikenlasta Neiti Kääpiön rippijuhliin, mutta ainakin tämänhetkisen helteen myötä suunnitelmat siirtyvät iltaan. Jos sitten onnistuisi hieman paremmin.

Ja on onnistuttava

Että voi olla tämä talo hiljainen. Yksi Kääpiö ei juuri tuota meteliä ja me aikuisethan olemme tunnetusti hiljaista lajia. Joten tässä kartanossa vietetään nyt hiljaisuude retriittiä. Kolme päivää. Voi tätä ihanuutta.

Jotain tässä on liki mystistä, sillä kääpiöllisen elämän alkumme liittyy niin läheisesti juuri tähän nyt kotona kansamme kolmin olevaan Kääpiöön. Piti oikein eilen konstruoida ensimmäinen kotiintulo. Siinä me olimme kolmisin Transitin etupenkillä kuten talvipakkasessa joulun 1998 alla. Jotain erikoista tähän ensimmäiseen Kääpiöön liittyy ja tulee varmasti ikuisesti liittymään.

Mutta palataanpa tähän hiljaisuuteen. On nimittäin turha väittää, että luonto olisi hiljainen. Muut äänet vielä kestääkin, mutta harakan räikkä ikkunan alla on perin ärsyttävä. Etenkin kun niitä on puolenkymmentä rätisemässä. Tuo konsertti minutkin ajoi tänään pystyyn.

Eilen kävimme yhden Kääpiön rippileirin tutustumisillassa. Näoin ateistina voin tyytyväisenä todeta, että onneksi on vielä tuollaisia tutustumisiltoja. Eipähän kukaan kiinnostu kirkon touhuista kun ne ovat noin virallisia ja luotaantyöntäviä kuin etenkin illan alkuosa oli.

Leirikeskukseen tullessaan ei tiennyt, mihin pitäisi mennä ja miten juhla alkaa. Onneksi sentään oma Kääpiö oli iloisena joskin väsyneenä vastaanottamassa. Väsyneenä lähinnä siksi, että olivat tehneet 30 asteen helteessä päivällä kymmenen kilometrin patikkaretken Pääskylahden kirkkoon sanaa kuulemaan.

Ohjelma käynnistyi iltahartaudella, jossa evlutkirkkomme yritti jäljitellä ortodoksien laulavaa jumalanpalvelusperinnettä. Minusta se oli lähinnä huvittavaa vaikka aidosta ortodoksimenosta pidänkin. Jos nyt ateisti jostain kirkonmenosta voi pitää. Mutta tämä laulettu jumalanpalvelus oli musta lähinnä säälittävä. Lopulta päästiin kahvillekin ja siinäkään vaiheessa kukaan ei vielä virallisesti kertonut, että kahvin jälkeen tulee vielä lisää ohjelmaa. Jos ei oma Kääpiö olisi kertonut, että esittelyosuudet on vielä tulosa, olisimme varmaankin kahvin jälkeen pakanneet itsemme kotimatkalle.

No loppuosan ohjelmaosuus parani alkuosaan verrattuna huomattavasti eikä tietenkään vähiten sen vuoksi, että pääsin itsekin esiintymään yhteen sketsiin. Lopulta oli suostuttava, kun kukaan isistä ei meinannut parin minuutin vonkaamisen jälkeenkään suostua lavalle. Rakkaan Vaimon mukaan pärjäsin ihan kohtuulisesti enkä Kääpiön mukaan laisinkaan häpäissyt häntä. On se ihme lapsi, normaalisti kun tuon ikäisillä on Euroopan tyhmimmät ja hävettävimmät vanhemmat.

On hän kumma lapsi.

Miten ihmeessä olen voinut olla kirjoittamatta viisi päivää? Olisikohan kiireellä ja helteellä jotain tekemistä asian kanssa.

Hesan keikka päättyi onnellisesti, toinenkin lobbaushanke nytkähti nähdäkseni myönteisesti eteenpäin. Vaan valmista ei vielä tullut, jokunen toimion tehtävä vielä ennen hallituksen budjettiesityksen valmistumista. Mutta luottavaisin mielin käyn nyt kesätauolle. Joka kestää ainakin juhannuksen yli...

RippileiriKääpiö jatkaa uurastustaan tajunnan rajamailla rippileirillään. Tarvittavat uskontunnustukset ja muut mystiset loitsut tuli tentittyä ensimmäisenä päivänä. Oli Kääpiöllä niin hyvät pohjat näihin teksteihin jo oman ala-asteen ajoilta. Sai kuulema oikein palkinnon, kun tentti kyseiset litannia ensimmäisenä. Yhtenä aamuna aamupala sänkyyn ja vapautus lipunnostosta ja aamuhartaudesta. Enkö mä ole aina sanonut, että kirjaviisaudesta on hyötyä elämässä.

Iso Äitikin kävi eilen kotikylässä ihailemassa kukkia ja nauttimassa helteestä. Uusia kukkaideoita parvekkeelle ropisikin sitten vielä iltapuhelussa. Saas nähdä, millainen viidakko siitä parvekkeesta vielä tulee. Liekö helle hieman vienyt voimia, mutta vaikutti hieman väsyneemmältä. Aika näyttää, mihin suuntaan kuntoutuminen nyt kulkee.

Rakkaan Vaimon kanssa hääritiin eilen oikein urakalla myös maaauspensselin kanssa. Ja raapparaudan. Tarttis tehrä jotain-seinänpätkäkin tuli raapattua ja maalattua. Yllättävän helposti tuli yllättävän hyvän näköistä. Mutta hyvin suunniteltu on puoliksi valmis. Ja tätä sentään on suunniteltu liki seitsemän vuotta. Miksiköhän joku on sitä mieltä, että savolainen projekti on aloittamista vailla valmis.

Tänään talo tyhjenee oikein roppakaupalla. Yksi Kääpiö lähtee vielä neljäksi päiväksi Kuopioon ja kaikki kolme urosKääpiötä lähtevät nauttimaan kesäkeleistä Tanhuvaaran sporttileirille. Kotiin ei näinollen jää kuin Ensimmäinen Kääpiö jota myös JoululahjaKääpiöksi voisi kutsua. Putkahtihan hän perheeseen juuri joulun 1998 alla. On siitäkin jo aikaa, voi hyvänen hysäys sentään.

Kaikki me kasvamme.

On tämä Helsinki iso, mahtava ja kuuma. Mutta huomenna tähän aikaan ollaan jo liki kotia. Toivottavasti.

Tämänpäiväinen tapaaminen meni hyvin. Varmaankin kaikkien osallistujien mielestä. Ainakin siltä vaikutti. Toivottavasti tunne on oikea.

Ja sitten Nummelaan käymään Erikoisen, Rinsessan ja Risto Reippaan luokse. OLi ihana nähdä, etenkin Rinsessaa. Joka mielestäni on vaihtunut sitten viime tapaamisen. Nykyinen on paljon isompi, vaaleampi, suurisilmäisempi... Erikoinen ja Risto Reipas eivät tuota vaihdosta ole huomannut. Mutta minä olen siitä ihan varma.

Mukavaa oli vaikka emme ehtineetkään olemaan kuin pari tuntia. Muta hyvä näinkin.

Se oli varmaan sitä kuuluisaa laatuaikaa.

Hanki itsellesi mielenrauha. Pakkaa kahdeksan kylän (liki) villeintä lasta pikkubussiin hellepäivänä ja ajaa rommauta noin 400 kilometriä tällä kuormalla. Varsinainen tositelevisiosarjan aihe. Mutta siihen minä tänään ryhdyn.

Lapsikuorman kippaan Tampereelle leirille ja itse taidan majoittua Rakkaan Vaimon ja yhden, sen pienimmän, Kääpiön kanssa hotelliin ekaksi yöksi. Ja jatkaa tiistaiaamuna Helsinkiin karvalakkilähetystöä tulkkaamaan.

Mäntyharjun Halmeniemen kouluasia vie taas miestä. Mutta saahan siitä hyvää oppia seuraavaa kertaa varten kun Savonlinnan päättäjät heittäytyvät taas hankalaksi oman Moinsalmen koulumme suhteen.

Vaikka ei Savonlinnan virkamiehet ja luottamushenkilöt milloinkaan pystyisi samaan suoritukseen kuin mäntyharjulaiset virkaveljensä. En meinaan ennen ole törmännyt kuntaan jolle ei valtion ylimääräinen raha ja yliopiston alaisen koulun kenttäkoulu kelpaisi. Mutta nyt törmäsin.

Johan sille ovat naureskelleet muutamat valtioneuvoksetkin.

Lainrikkoja kirjoittaa jälleen. Tai jos ei nyt ihan lain niin ainakin gallerian sääntöjen rikkoja. Minut meinaten ulkoistettiin kun oletuskuvassani ei ollut naamaani. Vaan kaunis pihamaisema Käärmelahdesta. Kumpaakohan Satunnaiset Kävijät mieluummin katselevat? Mutta säännöt on säännöt, sen ymmärrän. Toivotavasti jatkossa myös kaikille samat. Nytkin näkyi taas oletuskuvia joissa oli auto. Voiko auto olla ircgallerian jäsen? Ehkäpä.

Kesti hetken ennen kuin tajusin, miksi olen pihalla. Vanhalla kun kulkee hieman hitaasti. Mutta nyt aim back vai miten se nyt meneekään.

Nyt ollaan siis hullun kulkemisviikon kynnyksellä. Tänään on lähtö Kuopioon ja illalla kotiin valmistautumaan huomiseen Tampereen ja Helsingin keikkaan. Tiistai ja keskiviikko Helsingissä, torstai ja perjantai Kuopiossa. Sitten helpottaa. Tulee nähtyä eteläsuomea ihan kunnolla.

Eilinen päivä kulki tiiviisti taimien istuttamisen merkeissä. Pari kompostikasaa tuli käännettyä ja koottua ja ihan itse kasvatettuja kesä-koriste-jätti-turbaanikurpitsan taimia istutettua kasojen huipulle. Myös avomaan kurkulle tuli koottua lämpöpenkki ja lehtikaalille käännettyä ja putsattua penkki. Ja jotain muutakin ehkä vielä. Mutta laiska töitään luettelee.

Nyt on paikat kipeät. Jalka krammapsi pitkin yötä, selkää ei tahdo saada suoraksi ja polvi paukkuu lukkoon ja auki kuin alkon ovi juhannuksen alla.

Vanhuus ei tule yksin.

Pyydän teiltä molemmilta anteeksi kolmen päivän taukoa. Mutta olin lomalla Kotkassa Rakkaan Vaimon, kolmen Kääpiön ja Onnin kanssa. Lomalla kaikesta ahdistavasta. Kuten eläinten hoidosta, töiden miettimisestä, tietokoneesta, melkeinpä kännykästäkin. Mutta eilen illalla palasin. Kuten ahdistuskin.

Ahdistus koskee nyt ensi viikkoa. Reisssaamista työn ja harrastuksen vuoksi riittää. Sunnuntaina Kuopio, maanantaina Tampere, tiistaina ja keskiviikkona Helsinki, torstaina ja perjantaina Kuopio. Ja samaan aikaan Rakkaan Vaimon pitäisi pyörittää tätä rumpaa täällä 3-4 lapsen kanssa.

Jotain pitäisi karsia, mutta kun kaikkiin kulkemisiin olen jo sitoutunut. Ei hyvältä näytä. Eikä tunnu. Toivottavasti tämä päivä tuo jonkinlaisia vastauksia kysymyksiin. Ja sielulle rauhan.

Rauhallinen lomakausi käynnistyy varsinaisesti tänään. Kaksi Kääpiötä lähteepi viideksi päiväksi Taideleirille ja yksi viikoksi sukuloimaan. Tällainen on siis Kääpiöiden puoliintumisaika.

Ja tästä sitten alkavat varsinaiset vaihtoviikot. Toivottavasti edes Rakas Vaimo tietää, kuka Kääpiöistä milläkin viikolla pitää missäkin olla. Minun ei tarvitse tietää, minä ajan vain annettujen ohjeiden mukaisesti.

Selvästi on kouluajasta loma-aikaan siirtyminen ongelmia ilmassa. Kääpiöt eivät oikein tiedä, mitä tekisivät ja kun ensimäiset lomapäivät olivat vielä sateisia ja tuulisia, niin yleisilme oli mälsä. Tälläistäkö tämä on koko loma... ei ole mitään tekemistä.... miksi meillä ei ole jättitrampoliinia... miksi mopon rekisteriote ei ole jo tullut... miksi meillä ei ole mitään.... saako pelata..... koska syödään.... onko tänään karkkipäivä.... saanko polkea Huldan baarille.....

Miljoona, miljoona kysymystä, tuhat pettymystä... Joidenkin kasvatustietäjien mukaan lapselle pitää tutottaa päivässä seitsemän pettymystä. Tämän kasvatusfilosofian valossa ainakin minä olen erittäin hyvä kasvattaja.

Kunhan rakkaat Kääpiötkin sen tajuaisivat.