IRC-Galleria

Sanonpa suoraan, että olipa taas yö. Liskojen yö.

Huonoja unia, kurkku kiusasi ja sitten aamun kunniaksi taas harakat aloittivat rääkkymisensä viiden aikaan. Kerran elämässäni olen linnun lutkulla ampunut mutta nyt alkaa harakkamurhat olla likellä. Saatanan rääkkyjät kun tulevat ikkunan alle konsertoimaan. Heräähän siihen ihan väkisin.

Varmaan osaltaan tähän aamun herkkäunisuuteen vaikuttaa myös se, että unet muutenkin olivat hieman heikossa. Oli jotenkin huono lähtöfiilis tähän yöhön. Erikoisen kipristely J:n asioiden tiimoilta vaikuttaa. Hänestä ei oikein saa nyt puheseuraa, hyvätkin yritykset putoavat ilmasta kahden lauseen jälkeen. Ymmärrän toki hyvin Erikoisen huolen ja murheen ja ainahan me olemme painottaneet sitä, että olemme olemassa myös huolia ja murheita varten. Parempi tietysti olisi jos hän pystyisi puhumaan niistä eikä hautoisi ja murehtisi yksin. Toivotavasti tilanne Erikoisen kannalta täällä AhkulaMuhkulassa on edes hieman helpompi kuin olisi kotona. Ahku ja Tädit ovat yrittäneet hieman auttaa Rinsessa Aavan hoidossa, pitkä kävelylenkki tätien ja enon kanssa oli ainakin Aavalle kokemus. "Katson maalaismaisemaa ja ymmärään, kuinka onnellinen voikaan olla hän..." oli Rinsessa lauleskellut sitten palatessaan muutaman kilometrin ratasmatkalta. Matkalla hän oli kuulema hyräillyt kapaletta "Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa". Kertoivat Tädit. Eikä minulla ole kovin suurta syytä epäillä heidän tarinaansa.

Risto I:stä on sanottava, että on meidän Erikoisella käynyt hyvä onni miehen valinnassa. Hän hoitaa Rinsessaa, on mukavaa juttuseuraa, puuhailee luontevasti lasten kanssa ja kestää hyvin Erikoisen pienen kiukuttelunkin. Ainahan vävyt käyttäytyvät appivanhempien luona edukseen, mutta ei Risto I:n toiminta AhkulaMuhkulassa voi olla näyttelemistä. Niin luontevaa se on.

Hovineito Suville eläimet ja maalaiselämä tuntuu myös sopivan. Neito saattaa pitkiäkin aikoja puuhastella pihassa keräämässä ankan ja hanhen sulkia, kokoamassa voikukan lehtiä ja syöttämässä niitä kanille tai kanoille. Tai vain kulkemassa juttelemassa eläimille. Jotenkin näyttää, että tyttö nauttii eläinten seurassa ihan oikeesti. Siis ihan lasten oikeesti.

Tiituksesta Hovineito Suvi saa myös ihan uusia piirteitä esiin. Uimakeikalla hän antoi rannallajuoksukisassa Suvin voittaa kaatumalla itse viime metreillä, ruokapöydässä hän oli käynyt pilkkomassa Suvin pihvin, toisinaan hän käy kysymässä, mitä haluaisit tehdä...
Todella mukava nähdä mies tuollaisena.

Ai niin, pitähän mun valitaa, että varvas on muusina, nilkka soosina ja polvi päreinä. Pidettiin rangaistuspotkukisa kentällä mm-kisojen innoittamana. Huomasin, että Risto I ampuu kovaa, Jalkapalloilija Janna tarkasti ja Tiitus taidokkaasti vasemmalla. Mutta samalla huomasin, että kun pieneen maaliin panee ison miehen, tulee osa vedoista jopa torjuttua.

Jos ei muuten niin massalla.

Rinsessa Aava, kuningatar Erikoinen I ja kunkku Risto I sekä rinsessan hovineito Suvi saapuivat eilen viralliselle vierailulle Käärmelahteen. Vierailun virallinen ohjelma on sisältänyt leikkimistä, ruokailuja, saunomista ja muutenkin mukavaa yhdessäoloa. Tosin on sanottava, että Rinsessa Aava ei jaksanut saunoa ja Erikoinen I on ollut huolissaan ystävänsä J:n ja tämän kolmipäiväisen typyn voinnista. Mutta muuten vierailu on sujunut sangen leppoisissa merkeissä.

Se vaan on valittaen todettava, että vierailutauot ovat perin pitkiä. Nytkin on tapahtunut valtavasti kasvua ja kehitystä, aivan kuin Käärmelahteen olisi taas tullut ihan uusi Rinsessa. Mutta onneksi edes näin usein nähdään, liki 500 kilometriä välimatkaa kun on kuitenkin ymmärrettävä este tiuhemmalle tapaamiselle.

Hovineito Suvi on tainnut hieman vierastaa uutta väkeä ja paikkaa. Joskin on sanottava, että Tiituksen kanssa jutut alkoi illansuussa leikkien ja videon katselun aikana mennä jo aika mukavasti yksiin. Saunan jälkeen, juuri ennen nopeaa tsippaamista neito kuitenkin vakuutti, että kivaa on ollut. Hyvä näin.

Seuraava tiedonanto vierailun kulusta annettaneen huomenna lauantaina.

Muuten tänne Käärmelahteen ei mitään erikoista kuulukaan. Kotona on siis Erikoinen I:n lisäksi kolme muuta Kääpiötä kahden jatkaessa vielä pari päivää leirillään ja yhden venyttäessä tätilomaansa sunnuntaihin saakka. On kuulema kavereiden seurassa niin mukavaa.

Paitsi että erikoista on se, että typyt saivat Naapurin ATK-tukihenkilön avustuksella nettinsä ja webbikameransa toimintaan. Tiedä mitä siitä sitten seuraa. Varmaankin ainakin melkoinen meikkaustuokio ennen koneelle menoa.

Onko hiukset hyvin ja näkyykö kello?

Miten mahduttaa yhteen päivään mittava osa ystävistä? Edes pikaisen tapaamisen merkeissä. Nyt sekin on kokeiltu.

Aamulla Rakas Vaimo ja kolme Kääpiötä OssiBussiin (toistaiseksi rekisteröimätön joukkojenkuljetusneuvon nimi). Sitten yksi leirille lähtevä Kääpiö ystäväperheen luokse kaverikylään odottamaan leirille lähtöä ja kinnerin nokka kohti Helsinkiä.

Matkalla muuten varmistu, että Aava Rinsessa, isänsä Risto I ja Erikoinen tuleepi huomenna Käärmelahteen. Mukana myös Sini 5V. Vai oliko Sani? Taisi olla Suvi, en minä vielä muista. Erikoisella taitaa olla ystävysten lastenvahtivuoro joten tyttö pääse maalle. Hyvä näin. Etenkin, että se mahdollistaa Rinsessa Aavan vierailun Muhkulassa.

Mutta takaisin ystävyysmatkaan. Matkalla tehtiin muutama kaupallinen poikkeama ulkomaanliikkeisiin kuten Lidliin ja Ikeaan. Sitten RV ja kaksi Kääpiötä shoppailemaan kaupungille ja sitten eikun itse saunailtaan. Jossa olikin paikalla neljä ystävää. Poikien saunailtahan se oli vaikka mitäs poikia me enää ainakaan iältämme olemme. Minäkin ainut alle viiskymppinen. Vielä hetken.

Oli virkistävää kuulla, miten maa makaa. Ja sanoa vielä muutama savolainen kommentti soppaa maustamaan. Jolloin luonnollisesti vastuu oli kuulijalla. Onneksi pääsin mukaan, tällä elää taas pitkään tätä poliittisen eläimen kaipuuta vanhoille riistamaille.

Ja saunanraikkaana RV:n ja kääpiöiden etsintään kaupungille. Ja löytyiväthän he sieltä monta kokemusta rikkaampina. Olivat muun muassa törmänneet kimppuun hyökkäävään vessaan.

Ihan vaan vinkiksi muille rahojaan säästeliäästi käyttäville maalaisille Helsingin kävijöille. Että jos metron vessaan änkee yhdellä kolikolla kolme ihmistä, niin sieltä pitää poistua myös yhdellä ovenavauksella. Jos meinaan käy niin, että yksi poistuu ennen muita, kuvittelee vessa olevansa typötyhjä ja aloittaa itsepesun. Jossa kastuu takuuvarmasti mikäli on vessan sisällä. RV säilyi kuivana mutta kaksi Kääpiötä kastui melko reippaasti.

Lauman löytymisen jälkeen nokka kohti Vihtiä ja yhden pitkäaikaisimman ystävän viiskymppisiä. Tuo kouluaikainen tuttu, myöhemmin myös ystäväksi kasvanut ei viettänyt varsinaisia juhlia vaan otti onnitteluja vastaan Vihdin Kesäteatterin esityksen jälkeen. Jossa hänellä taas kerran on päärooli.

Väkeä oli melkoisesti ja tuttuja joukossa jokunen. Toki heti huomasti, että seitsemässä vuodessa porukat ehtivät vaihtumaan jonkin verraan. Ja teatteriinkin on kasvanut melkoinen joukko aivan uutta polvea.

Mutta oli sielä paljon tuttujakin. Juhlakalu Maritin ja hänen Arinsa sekä Severinsä lisäksi Päiviä, Kakea, Ilkkaa, Aimoa, Raijaa, Reijaa, Kalevia, Mikkoa, Jarmoa, Jattaa, Tuijaa, Jyrkiä...

Ihan mukava iltapuhde tuttujen kanssa löpistessä. Joskin huomasi, että yhteisestä taipaleesta on jo melkoisesti aikaa. Jutun juuret kun pyörivät monasti tasolla "no mitä sinulle..."

Mutta niiden mutaman syvälisemmän ystävän pikainenkin näkeminen oli mukava kokemus. Pikainen siksi, että jo yhdentoista maissa käänsimme nokan kohti Käärmelahtea. Severi matkalla vielä kotiinsa ja sitten baanalle.

Pikku hiljaa porukka putosi nukkumaan, RV viimeisenä sinnitteli hieman Lahden pohjoispuolelle. Sen jälkeen matkanteko olikin melko yksinäistä, kolmesta tuhisijasta ei ollut paljon kuljettajalle seuraa.

Kahden stopin taktiikalla kuitenkin tultiin ja Käärmelahdessa oltiin hieman ennen neljää aamuyöstä. Ja nyt, pätkää ennen kahdeksaa Onni päätti, että unet riittivät. Joten tässä sitä nyt ollaan muiden nukkuessa.

Pirteänä kuin peipponen.

Nyt se sitten alkoi. Meinaan Erikoisen erikoinen tehtävä lapsenpäästössä. Parhaan ystävänsä tukijana teemalla: "jos minä, kun olen ollut aiemminkin." Erikoinen soitti yöllä Äidille että nyt J:ltä meni lapsivedet ja lähtö Jorviin on edessä. Mikäli J on puoliksikin niin hermostunut kuin Erikoinen, on Jorvissa näytelty yöllä melkoinen näytelmä. Tuloksista ei ainakaan vielä ole kuulunut mitään jollei Erikoinen sitten ole tekstannut Äidin kännykkään.

Mutta tämä mahdollistaa Erikoisen, Rinsessa Aavan ja Risto I:n ilmestymisen Käärmelahteen loppuviikosta. Olisi se mukavaa, etten sanoisi perusmiehisesti jopa ihanaa. Mutta uskon vasta kun näen, kuule ja haistan.

Ehdin pitkästä aikaa lukea myös Naapurin Rouvan kirjoituksia päiväkirjastaan. Siis siitä julkisesta nettiversiosta. Oli paljon mielenkiintoisia juttuja aina Juustolinnasta (jossa kävimme itsekin alkukesästä) rannan laituriprojektiin. Pitäisköhän Naapurin Isännän kanssa yhdistää voimat ja katsoa, mitä tuohon rantaan saataisiin aikaiseksi. Ja erityisesti vävykandidaatista, joka tarttui moottorisahaan. Tuollaisia kandidaatteja sitä toivoisi esittäytymään meidän Kääpiöillekin. Alku tosin on lupaava, nykyinen ainut oleva vävy, Risto I on avuliasta sorttia.
Ei haitannut moottorisahan ääni naapurista juhlia, en edes huomannut ääntä. Eli ilman Naapurin Rouvan päiväkirjaa en olisi asiasta mitään tiennyt.

Kuten en paljosta muustakaan.

Anteeksi molemmat lukijani. Mutta en kertakaikkiaan ole ehtinyt liki viikkoon kirjoittamaan. Ensin oli lian rauhallista kirjoittamisen kun ei ollut Rakkaan Vaimon lisäksi kuin Ensimmäinen Kääpiö kotona. Tuli vietettyä aikaa Riihirannassa. Eikä tullut otettua kannettavaa mukaan.

Ja sitten piti käynnistää Suuri Kääpiönmetsästys. Ensin kolme UrosKääpiötä kotiin Tanhuvaaran Sporttileiriltä. Jossa oli muuten hieno päätösjuhla. Säväyttävin ohjelmanumero oli ehdottomasti se, kun meidän BreikkiKääpiö esiintyi kolmensadan leiriläisen muodostaman ringin keskellä ja liki viidensadan vanhemman edessä kolmen pojan breikkiesityksessä. Breikkileirin ohjaaja Otto, toinen loppuun saakka sinnitellyt leiriläinen Antti ja meidän Kääpiö tekivät tosi komean shown. En tiennytkään, kuinka hyvä breikkaaja hän jo onkaan. Kehitystä Hyrrän kevätnäytöksestä oli tapahtunut huimasti. Mutta niinpä he olivatkin breikanneet leirillä jopa yhdeksän tuntia päivässä. Ja Otto tuntui saaneen meidän Kääpiöön sekä breikkaamisen ilon, roppakaupalla rohkeutta ja oikeaa asennetta.

Myös kahdella muulla UrosKääpiöllä oli oli ollut hyvä leiri. Skeittaus oli maittanut ja KuopusKääpiökin oli viihtynyt yleisleirillä. Etenkin, kun Tommi Evilä oli kehunut hänen pituusleiskaustaan. Mittakaavan vuoksi voisi todeta, että minun pitäisi hypätä 5,40 metriä päästäkseni pituuteni suhteessa samaan. Jos vertailuluvuksi otetaan paino, pitäisi minun leiskauttaa 10,80 metriä. Että siinä mittakaavaa.

UrosKääpiöiden haun jälkeen piti hakea rippileiriltä NeitoKääpiö. Joka oli väsynyt mutta onnellinen. Etenkin leirin loppumiseen onnellinen. Minusta leiri oli oikein hyvä. Lisää samanlaisia sisällä helteessä kitumisia niin johan alkaa seurakunnan jäsenmäärä tippumaan. Kyllä oli ajat muuttuneet minun Vihdin Seurakunnan rippileiristä. Silloin uitiin pari kertaa päivässä, pidettiin tunteja Luojan luoman luonnon helmassa (niinhän he kirkossa väittävät) ja iltaisin järjestettiin muistorikkaita iltanuotioita ja ohjelmallisia illanviettoja. Kovin on nyt asiat toisin, ainakin tuolla nelosleirillä.

Torstaina oli sitten vuorossa yhden Kääpiön haku Kuopiosta. Pidettiin oikein palaveri, jossa koin olevani todella altavastaaja. Pahinta oli se, että kokemuksiamme Kääpiöstä vähäteltiin ja jopa pidettiin valheina. Kaikkeen sitä joutuukin tässä hommassa. Onkohan minusta sittenkään tähän?

Torstaina tuli myös juhannus- ja rippijuhlavieraaksi Rakkaan Vaimon Täti. Hänen vierailujensa ehdoton anti on muistot menneisyydestä. Mielenkiintoisia tarinoita jotka täydentävät RV:n kokoamaa sukututkimuskuvaa. Harmi kun ei itselläni ole Ison Äidin lisäksi jäljellä vanhojen muistelijaa. Omalta Tädiltä toki jotain muistoja kuulee, mutta hän on kuitenkin elänyt niin omaa elämäänsä, että ei niistä ihan hirveästi ole sukutarinan kuteeksi.

Perjantaina eli juhannusaattona sitten oli suuri siivouspäivä. Se siitä.

Aattona varmistui myös se, etteivät Erikoinen, Rinsessa Aava ja Risto I pääse juhannukseksi eikä rippijuhlaksi Käärmelahteen. Harmitus oli melkoinen niin meillä aikuisilla kuin myös Kääpiöillä. Mutta syy oli perusteltu ja toivottavasti myös meidän väkemme taholta hyväksytty. Erikoista tarvitaan lapsenpäästäjänä.

Juhannus ei oikein tuntunut juhannukselta. Oltiin jotenkin jo sunnuntain rippijuhatunnelmissa ja kaikenlaista hösäämistä tuon juhlan tiimoilta riitti. Mutta juhannuksia on vuosittain, oman Kääpiön ensimmäinen rippijuhla on vain kerran elämässä. Joten asiat tärkeysjärjestykseen.

Sunnuntainen rippikirkko Savonlinnan Tuomiokirkossa, juhlan jälkeinen onnitteluhässäkkä kirkonmäellä ja varsinainen rippijuhla Käärmelahdessa sujui loistavasti. Vieraat olivat miellyttäviä, tarjoilut hyviä, sääkin suosi ja kaikki sujui hienosti. Jopa muille Kääpiöille oli annettava tunnustus tosi hienosta käyttäytymisestä. Ei menyt puurtaminen hukkaan ja jopa Rakkaan Vaimos perusemännällinen pelko (pakokauhu) syötävien riittävyydestä osoittautui turhaksi. Kakkua ja mutakin purtavaa riittää vielä muutamaksi päiväksi. Vaikka oikein urakalla mässättäisiin.

Ja tänään oli sitten vielä kiertoajelu eteläkarjalassa ja kymenlaaksossa. RV:n täti Kuusankoskelle ja yksi Kääpiö taas leirille Miehikkälään. Kilometrejä kertyi liki 550 ja nyt kun sulkee silmänsä niin silmissä vilisee tien keskiviiva.

Mies on luotu kulkemaan.

Harvoin on kevätsiivousta pidetty sellaisessa helteessä kuin tänä keväänä. Mutta eilen sen kuitenkin teimme. Nyt Riihiranta on valmis ottamaan kesän vastaan. Saunavieraat, yöpyjät, päiväporukat... ketä nyt kesä tuo tullessaan. Aikaisempina kesinä ei ainakaan ole ollut kohtuutonta ruuhkaa. Saa nähdä, miten tänä kesänä.

Kevätsiivoukseen kuului myös piha- ja rantaheinikoiden trimmaus, haravointi ja kivien keruu uimareitiltä. Pihlajaveden vesi kun on niin matalalla, että suuri vatsani raapii kiviin ihan uusissa paikoissa. Mutta nyt tuokin asia on kohtuullisessa kunnossa. Tänään vielä mennään hieman jatkamaan rannan raivuuta joten eiköhän se siitä.

Täällä kartanollakin pitäisi tehdä kaikenlasta Neiti Kääpiön rippijuhliin, mutta ainakin tämänhetkisen helteen myötä suunnitelmat siirtyvät iltaan. Jos sitten onnistuisi hieman paremmin.

Ja on onnistuttava

Että voi olla tämä talo hiljainen. Yksi Kääpiö ei juuri tuota meteliä ja me aikuisethan olemme tunnetusti hiljaista lajia. Joten tässä kartanossa vietetään nyt hiljaisuude retriittiä. Kolme päivää. Voi tätä ihanuutta.

Jotain tässä on liki mystistä, sillä kääpiöllisen elämän alkumme liittyy niin läheisesti juuri tähän nyt kotona kansamme kolmin olevaan Kääpiöön. Piti oikein eilen konstruoida ensimmäinen kotiintulo. Siinä me olimme kolmisin Transitin etupenkillä kuten talvipakkasessa joulun 1998 alla. Jotain erikoista tähän ensimmäiseen Kääpiöön liittyy ja tulee varmasti ikuisesti liittymään.

Mutta palataanpa tähän hiljaisuuteen. On nimittäin turha väittää, että luonto olisi hiljainen. Muut äänet vielä kestääkin, mutta harakan räikkä ikkunan alla on perin ärsyttävä. Etenkin kun niitä on puolenkymmentä rätisemässä. Tuo konsertti minutkin ajoi tänään pystyyn.

Eilen kävimme yhden Kääpiön rippileirin tutustumisillassa. Näoin ateistina voin tyytyväisenä todeta, että onneksi on vielä tuollaisia tutustumisiltoja. Eipähän kukaan kiinnostu kirkon touhuista kun ne ovat noin virallisia ja luotaantyöntäviä kuin etenkin illan alkuosa oli.

Leirikeskukseen tullessaan ei tiennyt, mihin pitäisi mennä ja miten juhla alkaa. Onneksi sentään oma Kääpiö oli iloisena joskin väsyneenä vastaanottamassa. Väsyneenä lähinnä siksi, että olivat tehneet 30 asteen helteessä päivällä kymmenen kilometrin patikkaretken Pääskylahden kirkkoon sanaa kuulemaan.

Ohjelma käynnistyi iltahartaudella, jossa evlutkirkkomme yritti jäljitellä ortodoksien laulavaa jumalanpalvelusperinnettä. Minusta se oli lähinnä huvittavaa vaikka aidosta ortodoksimenosta pidänkin. Jos nyt ateisti jostain kirkonmenosta voi pitää. Mutta tämä laulettu jumalanpalvelus oli musta lähinnä säälittävä. Lopulta päästiin kahvillekin ja siinäkään vaiheessa kukaan ei vielä virallisesti kertonut, että kahvin jälkeen tulee vielä lisää ohjelmaa. Jos ei oma Kääpiö olisi kertonut, että esittelyosuudet on vielä tulosa, olisimme varmaankin kahvin jälkeen pakanneet itsemme kotimatkalle.

No loppuosan ohjelmaosuus parani alkuosaan verrattuna huomattavasti eikä tietenkään vähiten sen vuoksi, että pääsin itsekin esiintymään yhteen sketsiin. Lopulta oli suostuttava, kun kukaan isistä ei meinannut parin minuutin vonkaamisen jälkeenkään suostua lavalle. Rakkaan Vaimon mukaan pärjäsin ihan kohtuulisesti enkä Kääpiön mukaan laisinkaan häpäissyt häntä. On se ihme lapsi, normaalisti kun tuon ikäisillä on Euroopan tyhmimmät ja hävettävimmät vanhemmat.

On hän kumma lapsi.

Miten ihmeessä olen voinut olla kirjoittamatta viisi päivää? Olisikohan kiireellä ja helteellä jotain tekemistä asian kanssa.

Hesan keikka päättyi onnellisesti, toinenkin lobbaushanke nytkähti nähdäkseni myönteisesti eteenpäin. Vaan valmista ei vielä tullut, jokunen toimion tehtävä vielä ennen hallituksen budjettiesityksen valmistumista. Mutta luottavaisin mielin käyn nyt kesätauolle. Joka kestää ainakin juhannuksen yli...

RippileiriKääpiö jatkaa uurastustaan tajunnan rajamailla rippileirillään. Tarvittavat uskontunnustukset ja muut mystiset loitsut tuli tentittyä ensimmäisenä päivänä. Oli Kääpiöllä niin hyvät pohjat näihin teksteihin jo oman ala-asteen ajoilta. Sai kuulema oikein palkinnon, kun tentti kyseiset litannia ensimmäisenä. Yhtenä aamuna aamupala sänkyyn ja vapautus lipunnostosta ja aamuhartaudesta. Enkö mä ole aina sanonut, että kirjaviisaudesta on hyötyä elämässä.

Iso Äitikin kävi eilen kotikylässä ihailemassa kukkia ja nauttimassa helteestä. Uusia kukkaideoita parvekkeelle ropisikin sitten vielä iltapuhelussa. Saas nähdä, millainen viidakko siitä parvekkeesta vielä tulee. Liekö helle hieman vienyt voimia, mutta vaikutti hieman väsyneemmältä. Aika näyttää, mihin suuntaan kuntoutuminen nyt kulkee.

Rakkaan Vaimon kanssa hääritiin eilen oikein urakalla myös maaauspensselin kanssa. Ja raapparaudan. Tarttis tehrä jotain-seinänpätkäkin tuli raapattua ja maalattua. Yllättävän helposti tuli yllättävän hyvän näköistä. Mutta hyvin suunniteltu on puoliksi valmis. Ja tätä sentään on suunniteltu liki seitsemän vuotta. Miksiköhän joku on sitä mieltä, että savolainen projekti on aloittamista vailla valmis.

Tänään talo tyhjenee oikein roppakaupalla. Yksi Kääpiö lähtee vielä neljäksi päiväksi Kuopioon ja kaikki kolme urosKääpiötä lähtevät nauttimaan kesäkeleistä Tanhuvaaran sporttileirille. Kotiin ei näinollen jää kuin Ensimmäinen Kääpiö jota myös JoululahjaKääpiöksi voisi kutsua. Putkahtihan hän perheeseen juuri joulun 1998 alla. On siitäkin jo aikaa, voi hyvänen hysäys sentään.

Kaikki me kasvamme.

On tämä Helsinki iso, mahtava ja kuuma. Mutta huomenna tähän aikaan ollaan jo liki kotia. Toivottavasti.

Tämänpäiväinen tapaaminen meni hyvin. Varmaankin kaikkien osallistujien mielestä. Ainakin siltä vaikutti. Toivottavasti tunne on oikea.

Ja sitten Nummelaan käymään Erikoisen, Rinsessan ja Risto Reippaan luokse. OLi ihana nähdä, etenkin Rinsessaa. Joka mielestäni on vaihtunut sitten viime tapaamisen. Nykyinen on paljon isompi, vaaleampi, suurisilmäisempi... Erikoinen ja Risto Reipas eivät tuota vaihdosta ole huomannut. Mutta minä olen siitä ihan varma.

Mukavaa oli vaikka emme ehtineetkään olemaan kuin pari tuntia. Muta hyvä näinkin.

Se oli varmaan sitä kuuluisaa laatuaikaa.

Hanki itsellesi mielenrauha. Pakkaa kahdeksan kylän (liki) villeintä lasta pikkubussiin hellepäivänä ja ajaa rommauta noin 400 kilometriä tällä kuormalla. Varsinainen tositelevisiosarjan aihe. Mutta siihen minä tänään ryhdyn.

Lapsikuorman kippaan Tampereelle leirille ja itse taidan majoittua Rakkaan Vaimon ja yhden, sen pienimmän, Kääpiön kanssa hotelliin ekaksi yöksi. Ja jatkaa tiistaiaamuna Helsinkiin karvalakkilähetystöä tulkkaamaan.

Mäntyharjun Halmeniemen kouluasia vie taas miestä. Mutta saahan siitä hyvää oppia seuraavaa kertaa varten kun Savonlinnan päättäjät heittäytyvät taas hankalaksi oman Moinsalmen koulumme suhteen.

Vaikka ei Savonlinnan virkamiehet ja luottamushenkilöt milloinkaan pystyisi samaan suoritukseen kuin mäntyharjulaiset virkaveljensä. En meinaan ennen ole törmännyt kuntaan jolle ei valtion ylimääräinen raha ja yliopiston alaisen koulun kenttäkoulu kelpaisi. Mutta nyt törmäsin.

Johan sille ovat naureskelleet muutamat valtioneuvoksetkin.