IRC-Galleria

Neiti (tuleva)valokuvaaja on ymmärtänyt ehkä tämän valokuvauksen vähän väärin. Olen tänään töissä rakennellut jälkikäteen valoja siihen highkey kuvaan, no ihan opettavaista sekin puuha... Eriasia sitten kuinka fiksua, mutta niin tyhmä en sentään ole että vien kouluun haukuttavaksi kuvan jonka osaisin(?) parantaa.

No ei siihen nyt ihan uusia valoja tule, mutta se mikä siinä piti olla, ja jota ei nyt oikein näy, sitä koitan sieltä kaivaa esille...

Lapsi, 8vee, on nyt kuvattu. Sanoin suoraa kuvauksen jälkeen toiselle kuvaajalle joka studiolta tuli hakemaan tavaroita että "sinänsä on mielenkiintoista katsoa noita kuvia, että olenko kenties onnistunut välttämään yhtäkään virhettä jossain kuvassa". Eli virheitä siellä on roppakaupalla, photoshop pelastaa osan ja osan sitten...

Kai tuo saa kelvata. En opi tässä kahdessa viikossa yhtään parammaksi valojen rakentajaksi, ja sitä paitsi minulla on kolmekuvausta vielä hoitamatta. Kuvaan varmaan lowkey kuvan sit ihmisestä, sen eilisen peruuntuneen kuvauksen tilalle.

Työnantajasta kuvat olivat ihan ok. Epäilen vahvasti että koulustani ne kuvat eivät ole ok.

Malli oli mukava ja helppo ja oli ihan mukava kuvata, vaikka tiesin jo silloin että kaikki ei nyt ihan natsaa. Valo on liian tasainen, kun pelkäsin liiaksi varjoja.

Tämän illan kuvausperuuntui sairastapauksen takia. Sitten iski ahdistus, taas vaihteeksi. Pitää keksiä joku uusi ja ihmeellinen kuvausidea, tuon takia mitä en kuvannut tänään. Se ei onnistu oikein muilla malleilla ja malli leikkii niin kiireistä (tai minun aikataulut on vähän tiukat) ettei ehdi uusiksi kuvata.

Ahdistus ei koskenut vaan kuvausidean keksimistä vaan tätä koko helvetin valokuvaaja hössötystä. Se normaali "musta ei tuu mitään" "minä en opi mitään" "yksikään kuva ei ole hyvä" jne.

Inisin asiasta hetken irc-tutulle valokuvaajalle joka kertoi ettei ne asiat siitä helpotu ja se työn mielenkiinto onkin.

No söin suklaavanukasta ja käsittelin kuvia, nyt on kaikki rästikuvat mielestäni käsitelty ja helpottunut olo. Se että työt eivät kaadu niskaan helpotti myös hieman tota musta-ei-tuu-mitään oloa. Huomenna on uusi kuvaus ja voin kertoa että ei oikein aavistusta miten sen toteutan. Pystytin jo valoja valmiiksi, mutta heijastimien yms paikat hakematta ihan täysin, pitää katsoa sitten mallin kanssa, toivon ettei aika lopu. Kolmen tunnin päästä kuvauksen alkamisesta alkaa siellä hääkuvaus (onneksi ei minulla).

Olen ollut ahkera tänään. Olen a) kalibroinut näytön, joka muuttui yllättävän paljon ollakseen jo kertaalleen kalibroitu (no niin muuttu kyllä töissäkin, siellä on uusi vekotin jota lainasin. Spyder2 tms jos jotain kiinnostaa). b) käsitellyt lapsikuvat, jotka kuvasin 2.11 ja sain niistä mitä vanhemmat haluavat 1.1 listan...

Vielä on tekemättä sen tytön joka oli mulla mallina viime tehtäviin kiitoskuvat. Pitää ne tehdä tässä joskus, tosin fiksuna likkana lupasin että ne kuukauden sisällä käsitelty, niistä on kaksi tehtynä koulun takia se on ihan hyvä juttu.

Lapsi kuvien ihon kanssa oli ongelmia. On kovin vaikea määrittää millainen iho sillä kersalla kuuluisi olla, ettei tule kuolleen kalpean näköistä, muttei toisaalta liian keltaistakaan. No sen näkee sit mitä sieltä kehittämöstä tulee.

No noita on syytä kuvia käsitelläkin, koska huomenna kuvaan, lauantaina kuvaan ja seuraavaksi lauantaiksi on myös työkuvauskeikka. Saapas kuva on onneksi valmis, sain sen tehtyä töissä (mikä myös siitä kiva, että g5 (Vai mikähän on) ison kasan muistia lisäksi pyörittää kuvaa vähän nätimmin kuin tämä iMac ja giga muistia). Olen yrittänyt totutella tasomaskeihin, ne olen pitkään tiennyt ja osannut kyllä käyttää, mutten ole oikein tottunut käyttään, tekee helposti miten on ennenkin tehnyt. Photoshopin nelosversiossa ei tainnut sellaisia olla... SIeltä on paljon kummallisia työtapoja jäänyt.

Noista omista töistä saan päänsärkyä. Nyt on suurinpiirtein selvä mitä viidestä kuvaan neljään aijon kuvata, yksi on siis jo kuvattu, naapuristudion valokuvaaja ei ehtinyt tulla valoja katsomaan silloin, mutta kertoi jälkikäteen mikä siinä mättää ja totesi että saahan siitä photoshopilla menevän.

Jos studio on vapaa, kuvaan sekä perjantai-iltana että lauantaina. Lauantain aikataulut ovat auki, mutta silloin ainakin kuvaan. Perjantaiksi saisin mallin myös, ja pitäisi tehdä joku luova-omaperäinen -aarhg-muotokuva, siihen on (käytetyn) idean poikasta olemassa, toteutuksesta, en sitten niin tiedäkkään miten valot haluan.

Jos kuvaan perjantai iltana siinä on se, etten ehdi katsomaan valoja valmiiksi lauantaiksi työnantajan kanssa, tai niitä ei voi jättää paikoilleen. Mutta kaikkea ei voi voittaa.

Toiseen esinekuvaan on myös puolikas idea, tiedän mitä kuvaan ja miten kuvaan (hehhehe, tiedän miten kuvaan. joojoo) Mutta ideasta puuttuu vielä osa. Pitää miettiä.

Viides kuva on täysin avoin että mitä kuvaan. Varmaan jonkun lowkey kuvan ihmisestä (lisää päänsärkyä) tai sitten kiiltävää esinettä, kun keksin siihenkin että mikä.


Aika ei muuten riitä kaikkeen. Edellleen pirusti kuvia käsittelemättä.

Kuva on otettu ja tehty ja odottaa käsittelyä. Muutama muukin kuva odottaa käsittelyä. Pitää alkaa hommiin joskus kun ehtisi. Pitää keksiä koulutöihin loppuihin aiheet että voi vaikka aikatauluttaa koko paskan.

Sitä lowkey kuvaa tein sitten tänänkin iltana. Ei se pirulauta onnistu. Huomenna toivon saavani fiksumpien apua. Työnantajani, joka kuvaa suurimmaksi osaksi ihmisiä, oli melkein yhtä ulalla kun minä. Antoi ymmärtää ettei valoissani periaatteessa mitään vikaa ollut, mutta jäljessä kyllä. Naapuri studiossa on aika pähevä setä noita esineitä kuvaamaan, toivottaan että se ehtisi vähän vilkaista.

Nyt on kaikki valot töissä pystyssä odottamassa aamua. PItää mennä aamulla jatkaan kuvausta tuli kiire kauppaan, kun sielläkin olen viimeksi joskus viime viikon alkupuolella ehtinyt käymään.

Nyt on sellanen fiilis että kun tuota kuvaa on jo aika reippaasti tehty, niin _pakko_ se on saada onnistumaan. Keinolla millä hyvänsä. Paitsi photoshopilla, se ei nyt ole keino, vaikka lempikeinoni yleensä onkin.

Bongasin hesarista tänään ottamani kuvan eräässä työpaikkamainosilmoituksessa. Se oli postimerkin kokoisena siihen painettu. Olen selvästi urani huipulla. Varsinkin kun en ole luultavasti koskenut valoihin mitenkään. Tai hyvin vähän.

Tämä huippukuvaaja lähtee tekemään illalla sitä huippu lowkey kuvaa. Katsotaan keksinkö helpotta aihetta entisestään. Kaksi saapasta vaihtui jo yhteen aika nopeasti. Voi olla että kokeilen nyt kahta taas. Katsoo nyt. Toisesta jos saisi yksityiskohdan esille kuvan etualalle, esim nilkan rypyt ja toisesta sitten vaan ääriviivat taustalle... Tosin siitä pitää sitten neuvotella viisaampien kanssa että meniskö se tehtävän antoon sisälle. Mutta ainahan voi yrittää.

Koska koulu antoi taas mukavan määrän niitä tehtäviä, päätin sitten reippaasti niitä alkaa toteuttamaan. Olin Studiolla äskön kuusi tuntia tekemässä yhtä low-key kuvaa ja ei se onnistunut. Menen huomenna uudestaan, tällä hetkellä vain ei enää ajatuskulje. Pakko etsiä jotain kuvia missä asia on tehty oikein ja kunnolla, että voi sitten katsoa ja koittaa matkia. Kuvaan esinettä, se onneksi ei ainakaan marise kun säädän, ja sille ei tarvitse hymyillä.

Ensi lauantaina on sitten high key kuvan vuoron lapsesta. Pakko kokeilla sitä ensin, ei voi mennä tällä tavalla kun nyt. Tosin oletan että se voisi olla vähän helpompi, mutta vannomatta paras.

No, eipä ole ainakaan liian pätevä olo.

Sain tentin takaisin. Oli se mennyt huonosti, mutta ei niin huonosti kun oletin, ja minua pelasti se myös, että ryhmästäni muilla taisi mennä vielä huonommin.

Koitan nöyrtyä koulun tyyliin. Ei minulla omaakaan ole niin vahvasti, mutta noh, joo. Toisaalta kaikki jolle olen nurissut, jotka tietävät tyylin, sanovat vain olkaansa kohautellen "se kuuluu siihen". Ehkä minäkin opin tuon sopivan suodattavan asenteen joskus... Ja ehkä opin jotain muutakin.

Jos ihan oikein käsitin, sain melkein positiivistakin palautetta, kahdelta ihmiseltä vieläpä, toki se oli kiedottu laitateitä pitkin, mutta halusin ottaa sen positiivisena. Mutta kyllä sitä on kritisoitukin minua tällä päivälle. Paljon.

Kehut luovat myös paineita. Olisi kovin helppo olla harmaata keskistasoa, jolta ei odoteta enempää onnistumisia kuin epäonnistumisiakaan. Toisaalta, tuntuu että tuo koulu ei odota mitään muuta kuin sitä että kuka epäonnistuu tehtävän tulkinnassa enemmän ja kuka vähemmän.