IRC-Galleria

Voisin sanoa päässeen mun marttyyrilistalleni.

--

"Religion easily has the greatest bullshit story ever told. Think about it. Religion has actually convinced people that there's an invisible man living in the sky who watches everything you do, every minute of every day. And the invisible man has a special list of ten things he does not want you to do. And if you do any of these ten things, he has a special place, full of fire and smoke and burning and torture and anguish, where he will send you to live and suffer and burn and choke and scream and cry forever and ever 'til the end of time!

But He loves you. He loves you, and He needs money! He always needs money! He's all-powerful, all-perfect, all-knowing, and all-wise, somehow just can't handle money! Religion takes in billions of dollars, they pay no taxes, and they always need a little more. Now, you talk about a good bullshit story. Holy Shit!"

http://www.youtube.com/watch?v=MeSSwKffj9o

Voi järktyksen järkytys. Mistä mä oikein kehitän näitä aina? Kehittävätkö muutkin tällaisia? Eivät kuulemma kaikki, eivät ainakaan enää. Olen ihmetellyt ja järkeillyt, todennut itseni seonneksi ja sen jälkeen kysynyt ulkopuoliselta sekoamisastettani. Toisaalta niin mukavaa, mutta toisaalta aivan raastavaa. Häiritsee ajatuksia, häiritsee elämää, häiritsee unta, hallitsee ajatuksia, hallitsee elämää. (Juu ei, ei hallitse mun untani, koska en harrasta sellaista. Odd.) Pelkään vaikuttavan jo tekoihinkin. Pakottaa tekemään ja keksii kumoonpuhallettavia perusteluja. Rakentaa jotain järjetöntä.

Nautin ja kärsin samanaikaisesti. Masokismia vaiko sadismia? Tahatonta masokismia todennäköisesti.

(Jään miettimään, muistanko enää joskus, mitä tai ketä tämäkin kirjoitus koskee.)

--

Rennon kirjahyllystä tarttui mukaan välikevennykseksi sopivan nuoren miehen etsinnöissä Jane Greenin "Jemima J". Miten niin ihan hömppö kirja? Oli tosiaankin, en voi edes erityisen hyväksi kehua. Kuitenkin niin ihana. Sopii tämänhetkiseen teemaani.

Poppoppop. Sunrise Avanue. Taisin jopa saada ripiitattua sen Fairytale Gone Badin pois päästäni, tosin nyt sitten poukkoilee Forever Yours jossain siellä sopukoissa.

Toivottavasti erään karkausmatka ulkopaikkakunnalle sujuu yhtä hyvin kuin Jemiman elämä lopulta, toivottavasti ei HaberHuber kumppaneineen ennusta mitään masentavaa. Ih ih, onneksi osaan vilpittömästi olla onnellinen toisen puolesta, koska tästä tunteesta on mukava nauttia.

--

"I, I don't know what to do with you
'cause you, you don't know what you do to me.

You really got your hold on me."

24.6. hieman ennen puoltayötä Vinkkelin Tähti varsoi rautiaan orivarsan, jonka me perheen ulkopuoliset ristimme jo ajat sitten hienolla match show -reissulla Vieskerin Penskaksi välittmättä siitä, että tulevan lapsosen isä onkin Tittan Tatu. Suuria ongelmia ei ollut, mitä nyt hieman pitkät koivet haittasivat ulos pääsemistä. Kun se työ oli hoidettu nöyrien palvelijoiden avustuksella, oli vuorossa ylösnouseminen. Kun jaloille päästiin pikapikaa, ei sitä sitten maltettukaan laskeutua makuulle enää ollenkaan. Ihmeellinen varsa, siinä se nökötti ja tepasteli varmaan pidempään kuin yksikään tallillamme syntyneistä ensimmäisellä kerralla (noh, meidän alkuperäisrodun edustajasta ei tietenkään ole tietoa, koska pukkasi maailmaan niin varoittamatta). Yllätys yllätys, että se olin minä, joka ne jälkeiset sitten lopulta Rento-pyhävaatteissa keräsi paljain käsin. Ei ollut edes ällöttävää. Olisi varmaan pitänyt ruveta skientologiksi ja maistella oppien mukaisesti, tykkäänhän raa'asta lihasta.

Maasta sinä olet tullut ja maaksi sinä olet tuleva. Näin vei auto Viivi-kissan hautaan liian aikaisin ja Viivin lapsi saapui tilalle.

--

Here to stay! No todellakin, Rentoa en hylkää. Vihaan vain sitä, että töiden takia joudun suuntaamaan rakkaseen olohuoneeseeni aivan liian aikaisin.

--

"Well, everybody got an opinion now, don't they?
But it ain't no thing to me.
It really don't make any difference now to me
if you don't like what you see.

I'm gonna keep on.
I'm gonna do my own thing.
And no matter what people say or might think I ain't going no place.
No, I'm here to stay.

I've never been the type to be shy.
I know that some would say I'm too headstrong.

Gotta get up, keep my head up.
Gonna keep on turning it up, never let up.
If I keep stepping it up I'm gonna prove that I ain't never gonna be stopped.
Like it or not."

Ei voi vielä todeta, että se oli se juhannus, mutta ihan viihdyttävää on ollut. Älyvapaata tosin ja mahdollisesti hieman pakkomielteistä ("mun on oikeasti pakko saada se Sunrise Avanuen albumi").

Perjantain piti olla se ainoa vierastilaisuus, mutta niin vain on juhlijoita riittänyt lauantaista sunnuntain aamutunneillekin. Vaihtuvuutta on tapahtunut jonkin verran osaanottajapopulaatiossa, viimeiset uudet kasvot saapuivat noin kolmen aikaan hihhulireissauskaverin kanssa, ja ikähaitarin ollut suhteellisen laaja, välillä 13 ja 29 vuotta. Hemmetti, yksi tuntematon tyyppi kysyi ensimmäisenä "missä se Lempinen asuu?"

Naapurin rambo-liini (lupa kysytiin pomppimiseen, ja kysyinpa tollaisen kuntoiluvehkeen hintaakin etukäteen) on viihdyttänyt kaikkia tarpeellisen määrän, eikä ketään ole edes jouduttu kuskaamaan ensiapuun. Perinteiset juhannustouhut on suoritettu: grillaus, saunominen, alasonurheilu ja juominen (Paraisilla humalaisten tai vähintään humalahakuisten tiennäyttäjänä toimiva henkilö tosin epäili, ettei niistä pulloista kuitenkaan kuin muutaman eruon saa). Pari osallistujaa on myös herännyt aikaisin aamulla tekemään töitä ja käynyt varmistamassa, ettei ole tarvetta kätilölle.

Saldona muun muassa lasinsiruja pesuhuoneen lattialla, stopparin irtomainen kuistin portitsa ja grillin kaatuminen sekä yksi pahoinvoiva alkoholia nauttinut ja erittäin stressaantunut kissaeläin. Emäntänä simahdin jo kolmen aikaan ensimmäisen illan päätteeksi.

Tervetuloa vaan takaisin kotiinne äiti ja isä!

--

"Se oli ihan oikeasti vahinko!" (x4)

Joo, voin mä siivota sen saunan - heti, kun joku kertoo mulle, missä se puuosille tarkoitettu pesuaine on!

--

"I canÂ’t believe a thing you say. Can you?
The words donÂ’t come out easily.

I canÂ’t believe it Â’s all right to cry for what you never lost."

Melkein yhtä viihdyttävän karmiva kuin se, jossa kissa hyökkää jonkun just kävelemään oppineen taaperon kimppuun kukkapuskasta.

rin3-

--

"'Cause the feeling's right I'm gonna stay all night."

Olivat käyttäneet ponin "kotimittauksessa" ja perhanan mitta oli näyttänyt yli 149 senttiä kenkien kanssa. Okei, kengityksestä on yli kuukausi ja kyseessä ei ollut virallinen mittaus, mutta tätähän tässä on pelätty.

No, eipähän tarvi sitten edes miettiä, pitäisikö saada joku kisaamaan poniluokkia. Gimiton omistajakin totesi iloisena, että voi siirtää oman hevosensa matkaratsuksi ja hypätä meikäläisen minihevosella. Enkä mä edes tiedä, kuinka pitkään nykyinen ratsastaja on kiinnostunut kisaamaan tuolla, jos menestystä tulee - vaikak tulisikin sitten vain avoimissa.

--

Hitto, tämä levy ja varsinkin tämä kappale aiheuttavat todella vahvan assosiaation tapahtumarikkaseen ja ehkä aavsistuksen huonovointiseen mutta myös voitokkaaseen Europarlamentti-reissuun Strasbourgiin lukioaikana. Justiinsa olin hankkinut Negativen depyyttialbumin ja kuuntelin sitä repeatillä. Saan itseni nytkin siirrettyä siihen hotellihuoneeseen erittäin selvästi, ovi on auki ja toinen huonekavereista peilailee itseään käytäväpeilistä. Mä seison napit korvilla ja mietin häkkieläintä muistuttavaa basistia.

--

"God save the queen but why can't god save me?

And the more we grow the less we know until the time we lose it all."

JAIKS! Mun kyttäriponini oli eilen ensimmäistä kertaa vuokraajansa kanssa estetunnilla ja hyppäsi heti ensimmäisellä yrittämällä muurin yli. Mä povasin ruumiita, mutta en näköjään tunnekaan poniani kovin hyvin.

Amiksen ja Lissun lastaamista ei voi kutsua show'ksi, mutta työntämällä se yleensä rohkeampi juntti sitten meni sisään - ja mulla oli pihkassa kädet. Paraisille laitumelle kahden muun kanssa jätettiin. Tomeralla pikkuneidillämme oli pienoinen suojeluvietti päällä eikä olisi halunnut päästä muita tutustumaan kaveriinsa. Niin hieno tamma kyllä!

--

Tiedättekö? Mä rakastan sosiaalista elämää.

--

"Oh, when you were young did you ever love someone
so much you couldnÂ’t bare the thought of losing them?
Well I remember the sleepless nights when IÂ’d lie awake.
If only I could tell you how I feel.

Well, I would walk around the Earth to have another chance with you,
spend the evening, paining thoughts of all you do.

Sleepless at night.
Have you ever loved someone?
Hard to find.
Have you ever loved someone?
Could you ever love someone?

Fix me, IÂ’m on my own."

Ahaa-elämys! Hämmennys tarkoittaa enemmän kuin yhtä asiaa. Kun tuon tajusin, niin toteamus "huokaus ja hämmennys" kuulostaa erittäin härskiltä. Grhm. Jätänpä tuon otsikon siltin noin.

--

Tällä hetkellä aavistuksen keskenkasvuisen puolitäykkärin omistaja lopetti pitkään jatkuneen lukurupeamansa, minkä kunniaksi päätin liittyä suuren suureen (alkuperäisessä kokoonpanossa kolme osallistujaa) ja lopettaa melkein pari kuukautta kestäneen humalattoman ajanjakson sekä testata eiNi^^ n ja avopuolisonsa uuden asunnon yöpymisolosuhteet. Tuumasta toimeen ja menoksi. Hienosti säännöstelin alkoholinkulutustani kuitenkaan välttämättä hyvää ranskalaista jutusteluhumalaa. Taidettiin jopa emännän toimesta joutua lisävahvistusten kanssa hetkeksi ulkotiloihinkin purkamaan keskustelupaineitamme liiallisen voluumitasonnousun tähden. Oli muuten suhteellisen kiivas keskustelu ja käsitteli hyvin vakavaa asiaa, josta kaikki osapuolet eivät olleet läheskään samaa mieltä.

Biletysosio ei aivan täyttänyt odotuksiani, vaikka pääsinkin tanssimaan ja tapasin tuttuja sekä nautin mukavasta ilmapiiristä. Valitusvirtenä toistin kerran jos toisenkin "mä en oikeasti enää diggaa tästä humalafiiliksestä". Perhana, kaikki tuntui etenevän pikakelauksena, olo oli holtiton ja alkoi väsyttää liian aikaisin liian paljon. Mitä tällainenkin nyt sitten on? En voi sanoa havaintoani kärsimystä aiheuttavaksi, mutta hämmennys hiipii kuvaan. Parempihan se vain on talouden ja ennen kaikkea terveyden kannalta, jos elää limonaadilla, mutta en nyt aivan ehdottomaksi jaksaisi muuttua. Nihkeä likka.

Ensimmäisen kerran elämässäni totesin, etten välttämättä jaksa ihan heti uudestaan siirtyä viihteelle yökerhopuolella. Kai sitä sitten aikansa kaikkea. Ehkä se johtuu siitä, että kaikki mielenkiintoiset ihmiset ovat tuntuneet hävinneen johonkin. Ovatkohan kaikki siirtyneet Rentoon? Sinne tuntuu edelleen säännöllisin väliajoin tupsahtelevan lisää uusia viihdyttäviä ihmisiä tai oikein mukavia heitto tässä ja tuossa välissä -tuttuja.

--

Tulisi jo juhannus, niin pääsisi viettämään iltaa kavereiden kesken saunomalla, grillaamalla ja ihan vain istuskellen omalla kotipihalla. Kuulostaako hyvältä? Toivotan tervetulleeksi ainakin kaikki tutut, jotka eivät aiheuta harmia.

--

"Break it down.
You don't mean nothing at all to me.

In the day, in the night
say it right, say it all.
You either got it or you don't.
You either stand or you fall.
When your will is broken,
when it slips from your hand,
when there's no time for joking
there's a hole in my plan.

No, you don't mean nothing at all to me,
but you got what it takes to set me free.
Oh, you could mean everything to me.

I can't say that I'm not lost and at fault.
I can't say that I don't love the light and the dark.
I can't say that I don't know that I am alive.
And all of what I feel I could show you tonight.

From my hands I could give you something that I made.
From my mouth I could sing you another bridge that I made.
From my body I could show you a place god knows.
You should know this space is holy.
Do you really wanna go?"

Mä en ole koskaan ajatellut olevani ihminen, joka kärsii unettomuudesta. Viimeisen vaajan vuoden aikana on kuitenkin ruvennut ilmenemään oireita. Se nyt on ollut jo lapsesta asti selvää, että yöihmisiä ollaan. Nukkumaan myöhään - tai aikaisin riippuen katsomiskannasta - ja nukutaan myöhään. Valvotaan yöt ja nukutaan päivät. Melkein koko ikäni olen nukkunut oikein sikeästi, ei mitään tietoakaan kesken unien heräämisestä. Se siitä hienoudesta, monta kuukautta jo pätkänukkumista. Johtuisikohan se väsymys huonoista yöunista?

Noh, nyt sitten pitäisi nukahtaa jo kymmenen tai viimeistään yhdentoista aikaan illalla. Ei tule mitään. Pyörin ja hyörin, vaihdan asentoa, mutta en nukahda kunnolla. Jos nukahdan, niin herään hetken kuluttua. Luulen nukkuneeni muutaman tunnin ja kelloa katsomalla tajuan kuluneen ehkä vartin. Sitä tuskaista pyörimistäkin kestää pidempään.

Ei tosiaankaan pitäisi olla hereillä tähän aikaan, mutta kun en saa unta.

--

"Play with it while you have hands.
Dust settles, cities turn to sand.
Traspassing, this is their land
Time flies, make a statement, take a stand.

Come along now, come along with me.
Come along and you'll see what it's like to be free.
Come along with me and I'll ease your pain.
Come along with me and let's seize this day.

Stay out, stay clear, but stay close.
Friends, foes? God only knows.
Lets be the thorn on the rose.
Time flies, make a statement, strike a pose.

Time flies, take your chance."