IRC-Galleria

Olen päässyt melkoisen syvälle typeryyden pohjimmaiseen olemukseen.

Miten typerä sitä ihminen voikaan olla? Näin typerä.

Keittelen siinä nuudeleita 'pienessä' sievässä, ja onnistun läträämään sitä maustelientä hellalle. Ja sitten välähtää, hitaasti mutta kuitenkin, että se on saatava pois siitä levyltä. Ja sitten. Minä suuressa viisaudessani päätän NUOLLA sen pois siitä tulikuumalta levyltä. Kuuluu sellainen hauska pssshhhh kun kieleni palaa oikein kunnolla. Voi vittu että sitä voi olla nero. Ja mun ei alunperin edes tehnyt mieli juoda yhtään mitään, mutta suunnilleen pakotin itseni siihen. Näin jälkeenpäin ajateltuna eilen oli yksi ratkaiseva käännekohta. Ajoin autoni siihen alkon pihaan. Tuumasin että joo, ei mua kyllä yhtään huvita ottaa. Ja päätin pakottaa itseni sinne sisälle ja Alkoon. Jos olisin vaan tuumannut että joo, lähdetääs kotiin sitten, niin kieleni ei olisi näin tuskallisen kipeä. Sinänsä hyvä, muistaapahan oman typeryytensä.

Mutta ei eilinen nyt sentään ihan puhdas katastrofi ollut kuitenkaan, koska jutskattiin puhelimessa yhden kivan miehen kanssa. Kännissä soittaminen nyt ei ehkä ollut se edustavin vaihtoehto, mutta tuskin olisin muuten uskaltanut.