IRC-Galleria

Yeaah. Laitoin Töhnän tuossa vähän aikaa sitten kokeeksi pihalle. Ei se oikeen uskaltanu mihinkään mennä. Meinas käydä vähän naapurin puolella, mutta säikähti jotain ja säntäs heti tupaan ja ruokakupille. Ja söi ihan fanaattisesti jonkin aikaa. Ihanaa, kissani syö ahdistukseensa.

Näin muuten unta elävältä haudatusta, älyttömän isosta ja läskistä kissasta. Ja kaikesta hämärästä. Kaikkein hämärin kohta taisi olla se, kun lähdin Ahonmäeltä siitä ladosta lentoon sellasena isona vihreänä heinäsirkan tapaisena. Ja sitten nyykerryin puolikuolleena siihen kohtaan vähän ennen kun tie alkaa. Se oli niin hämärää, nauroinkin aamulla kun mietin uniani. Ja muutenkin ne unet tosiaan oli sellaisia hämäriä ja melko ahdistavia.

Tyhjensin siis pullon viiniä illalla. Asioilla saattaa olla yhteys.

Oon tosiaan ajatellut opettaa Töhnän ulkokissaksi kun sillä meinaa tulla niin tylsää täällä. Pelottaa vaan tuo iso tie tuossa jonkin matkan päässä. Ja luonnonvalintaa ajatellen Töhnä ei ole niitä 'vahvoja ja älykkäitä' jotka selviävät. Se on niin tyhmä. Ja tuollanen pehmopallero.

Kesällä olis niin mukavaa kun vois makoilla jollain matolla tuossa takapihalla, Simppa narussa ja Töhnä vapaana siinä. Maata ja ottaa aurinkoa vähissä vaatteissa naapureiden tuijotettavana. Ja hankkia ihosyöpä. Ja joku mieskin olisi ihan kiva siinä vieressä, vaihteeksi.

Tekee mieli vaihtaa järjestystä täällä. Ja haluan sen sohvan, penteleh!

Nyt kyllä tarvii jo vähän taukoa. Kolme päivää ihan oikeaa raatamista, ja meikä ei jaksa enää.

Ärsytti eräs M:llä alkava naispuolinen henkilö tänään. Se valittaa aina kuinka se on niiiiinn poikki. Ja kuitenkin se koko ajan höpöttää kaikille ja pomppii like a kumipallo joka suuntaan, ja nauraa jatkuvasti. Eräs miespuolinen henkilö tuumasikin sille, että sillä on vaan motivaation puute niihin hommiinsa mitä sen piti tehdä. Ja samainen henkilö tuumasi sille että se kyllä huomaa sitten kun ei oikeasti jaksa. Niinpä.

Näin Miikan tänään kaupassa. Se kans istuu siellä suunnilleen joka päivä. Ja kyllä, kävin kysymässä niistä kesätöistä. Ja annoin paperini. Ja täytin vielä netissä kesätyöhakemuksen sinne. Nyt jos ei töitä tipu, niin...tiedän että annoin huonon kuvan.

Mutta oikeasti väsyttävää tuo töiden etsiminen kun joutuu hermoilemaan.

Oon tehnyt tänään taas nettisivujani niin ahkerasti. Ahh, meseen, Jasu ahdistelee, heh.

Oonpas ollu ahkera tänään. Mistä muistuikin mieleeni että pitää kohta hakea pyykit pesusta.

Oon ollu pajalla ja koulussa, pessyt tosiaan pyykkiä ja jopa tiskannut. Kun ei jotenkin jaksanut mennä koneelle. Kaikki hyvät sivut uusiutuu niin hitaasti. Tai ehkä pitäisi keksiä jotain uusia.

Oli tänään kyllä hauskaa kun koulussa kumarruin luokassa pesualtaan yli ja mulla oli siis sellanen reisimittainen minihame päällä. Hah, varmasti joku tuijotti hameen alle. En siis suunnitellut tekeväni sitä, hiffasin vaan jälkeenpäin.

Yeah. Sain cv:n vihdoin valmiiksi. Pajalla, sen Saijan avustuksella. En varmasti olis saanut sitä tehtyä yksin. No fucking way.

Ihanaa, koulussa on taas ne ystävänpäiväpaperit kaapeissa kiinni. Toivottavasti saan jotain yhtä ihanaa kommenttia kuin viime vuonna. Silloin joku tuntematon ihanuus oli laittanut siihen että 'teinipalatsin kuningatar'. Ja toinen kuulemma yhtyi siihen. No, olen tietysti mielelläni kuningatar, mutta tuollainen kaapinovessa yhtyminen nyt on vähän...

Kyllä.

Huohhuohhuoh että väsyttää. Ja silmää kirvelee. Ja jalkojakin palelee. Pentelee.

Pitäisi lenkittää Simppa mutta kunn laiskottaa niin kauheasti. Tai siis väsyttää. Oon oikeasti aivan poikki. Kestää taas vähän totutella kouluun kävelemiseen. Kun kuljin viime viikon autolla. Kun olin sairaana. Ja huomenna pitäisi roudata myös läppäri sinne pajalle. Yeah. Tulee todella hauskaa. Paitsi joo, voin tietysti tunkea sen reppuun. Jos repussa kestää hihnat.

Jjoo, tulin pitkän takkuamisen jälkeen siihen tulokseen että teen tuon cv:n huomenna pajalla. Muuten ei kyllä onnistu. En tajua miten tuon voi tehdä niin vaikeaksi. Tai sitten en vaan jaksa yhtään keskittyä, mikä on kyllä hyvin todennäköistä.

Heräsin tänään ennen kuutta ja menin kouluun. Tosin kaksi tuntia etuajassa, joten jouduin nukkumaan sohvalla, mutta anyways. Ja olin tappiin asti vaikka opettaja häipyikin johonkin. Vaihteeksi.

Huomenna tosiaan menen pajalle tekemään koulujuttuja. Yeah. Marianne on vissiin siellä. Ja muutenkin, sellanen rennompi opiskelu sopii meikäläiselle paljon paremmin. Ja kun se Marita on kuulemma ollut kauppiksessa opettamassa datanomeja joskus. Että ihann jees.

Oli hauskaa tänään jutskata mr.Vaatekaapin kanssa kaupassa. On se vaan söötti tapaus. Etsittiin kaakaopakettia. Sympaattinen otus.

Kyllä on tylsää lipittää jotain kurkoa. Eihän tämä mee edes päähän. Sonofabitch, again.

Oon kyllä niin juoppo nykyään, ehheh.

Ja sieltä löytyi hieno kuva, uutenavuotena vissiin otin. Joo, muistan kun katoin leffoja ja kittasin tuota viiniä. Oli melko kallista.

Kyllä oli tuskallinen matka Alajärvelle mummun ja vaarin kanssa, kun mummu koko ajan piilovittuili. Tai siis, silleen puheli Simpalle että 'eikö se äiti yhtään sulle laita sitä ja tätä ja tuotakaan se ei tee, voi sua pientä'.

Nojoo, oli sen kanssa ihan hauskaa kaupassa. Kaikki on asenteesta kiinni.

Sonofabitch.

Unohdin reppuni Alajärvelle kun itse lähdin Eville. Oli halpaa kivaa olla pari päivää ilman lääkkeitä. Minä mm. itkin. Siis itkin. Siis Minä. Ensimmäistä kertaa varmaan pariin vuoteen.

Kaikki lähti siitä kun.

Katoin yhtä leffaa jossa oli sellanen todella kaunis nuori poika, johon sellanen todella homo(terkkuja vaan Satulle aiheen tiimoilta)radiotoimittaja tutustui ja ne ystävystyi ja sitä rataa. Ja sitten sitä poikaa ei ollut oikeasti edes olemassa. Se oli vaan jonkun sokean ämmän mielikuvitusta.

Se oli niin perseestä.

Tuli niin justiin sellanen olo kun jonkun mahtavan unen jälkeen, kun tajuaa että sitä ei koskaan oikeasti tapahtunut. Sellanen mieletön suru ja haikeus.

Ja sitten halusin kotiin lääkkeideni luo. Ja kysyin äitiltä ja se ei suostunut, ja soitin iskälle, eikä sekään suostunut koska se halusi olla Matsun ja Outin kanssa kun ne tuli kotiin.

Ja sitten repesi.

En muista millon viimeksi oon niin hukannut kontrollin. Nyyhkin ensin samalla kun puhuin siihen puhelimeen, ja sitten kun vastasin äitille että mitä se iskä sanoi. Siis ääni murtu aina silleen typerästi kun puhuin.

Ja sitten kiipesin parvelle itkemään. Ja se oli oikeasti hauskaa. Se että pystyi itkemään, siis. Vaikka itkemisen jälkeen tulee tietysti taas sellanen typerä tyhjä olo, mutta se on hauskaa niin kauan kun sitä kestää.

Vittu että osaa olla pää kipeä. Ei suinkaan liikaa viiniä, ehei.

Hahha. Olipas hauskaa keskustella kaikista typeristä poliittisista aiheista siskosen kanssa puhelimitse. Kun meidän näkemykset eroaa niin rakastettavan radikaalilla tavalla. Hah.

Oon ollut tänään melko energinen. Oon jopa siivonnut. Ja käynyt kohtalaisella lenkillä Simpan kanssa.

Postissa tuli lappu kaikille tämän paikan asukkaille että ei saa pitää koiria vapaana ulkona. Olin lievästi vahingoniloinen, koska naapureillani on tapana tehdä niin, ja sitten ne koirat tulee Simpan luokse riehumaan ja Simppa haukkuu ja murisee niille. Tänäänkään ei viittiny lähteä pyörätielle asti lenkille kun Pimu juoksi perässä koko ajan. Olis pian jäänyt auton alle.

On tietysti ihan normaalia herätä arkipäivänä puoli kolmelta. I did. Tai siis, luultavasti heräsin joskus aamulla koska kello oli varmasti herättämässä. Muistan kun laitoin sen. En vaan muista laittaneeni sitä pois.

Näin vaihteeksi unta tornadosta. Ne unet on joskus todella pelottavia, mutta tämä ei ollut. Ainakaan hirveän.

Hmm.

Voisin miettiä tiettyjä päätyyppejä unilleni.

Puumaja
Tornadot
Lentäminen
Action/tappaminen/haavoittuminen/pakeneminen/kuoleminen
Ostoskeskus/varastaminen/piileskely/mieletön riehuminen
Autolla pakeneminen ja autojen varastaminen
Myrsky jossain metsässä/isoja puita ja pelottaa
Karhut/sudet

Ja on niitä muitakin, mutta nuo nyt tuli ensimmäisenä mieleen. Viime yönä tosiaan olin ahonmäellä kuopsimassa maasta kaikkea pullonkorkkeja ja kaikkea missä oli reikä. Eli siis joita olis voinut laittaa nauhaan. Ja sitten huomasin että se tornado muodostui siellä suunnilleen riihen kohdilla. Tuuli ihan kauheasti. Ja sitten juostiin Kakon kanssa Mäkelän talolle. Heikin ja Vienon siis, heh. Ja äitikin oli yllättäen siellä.

Näen todella usein unta kotipaikasta, siis meidän pihasta, rannasta ja järvestä ja pelloista siinä ympärillä ja niistä tutuista metsistä joissa leikin pienenä, erityisesti rantametsästä. Ja sitten on Evijärven ylä ja ala-aste.

Tekisi mieleni selittää lisää, koska olen niin unitunnelmissa. Mutta toisaalta juuri siitä johtuen en jaksa. Huohhh.

Pitäisi ruokkia koira ja lenkittää se.