IRC-Galleria

Samoin kuin Mobyn Raining again on aika loistava. Pitää muuten tehdä uusi biisilista soittimeen: Walk this way, hahaah.

Madonnan Like it or not on aivan ihana. <3
Mutta vaarana on, että en saa sitä enkä muitakaan ihania kipaleita soittimelleni koska windows taas harrastaa tätä jotain sekoilua. Ei mene my computeriin eikä siten pääse creativeohjelmaan.

Minkä takia yölliset pahoinvointikohtaukset on keksitty?

Jaah-hah, joku tyyppi oli taas lisäämässä mua meseensä. Meinasinkin jo hyväksyä mutta sitten vilkaisin mailiosoitetta: Janne.is.lonely@hotmail.com. Muutin mieleni.

Onpas taas kivaa olla omalla koneella, oman Nicholas D Wolfwood-taustakuvan kanssa. Ja omassa, nyt kolmikerroksisessa kodissa. Hauskaa että on kolme kerrosta. Vaikkakaan Heppu ei uskalla tulla alas kolmosesta, pikkunen. :>

Minkä ihmeen takia ihmiselle on suotu näin saakelin surkeat vuorovaikutustaidot. Menee kaikki nämä nauhotus ja -soittosessiot aivan pilalle ku en saa tilaisuutta avata suutani. Noniin, nyt tulee perinteinen kommentti: Mee sekaan vaan! Mukaan vaan! Ja sitä rataa. Huoh.
Parasta onkin että se on aivan oikea neuvo. Mutta sitä vaan ei voi toteuttaa. Voi että ku osaa kyrsiä.
Ja vielä aamuärsytystäni kehittääkseen se saakelin Irina oli ah, Niiiin pirteä ku Kivimäki ehdotti että joku vois laulaa ens Perjantaina.

Shut up and let Creepy handle this.

Ja ainiin. Vetisiä tunnelmia.

Laura: Sari on taas vähän kone.

Eikös tämä ollut se hanuriin sattuu-juttu? xD

Jos tähän nyt pelmahtaisi pikkuinen toivomuskeiju ihanissa vaaleanpunaisissa pitsialushousuissaan, tukahduttaisin himoni kiskoa sil...mitäs sitä oikeen selitetään? Creepy shut the fuck up.
Siis, jos tähän nyt pelmahtaisi edellamainittu(ja melkein raiskattu) toivomuskeiju, minulla olisi Yksi Toivomus: Haluaisin saada takaisin kykyni laulaa sillä ihanalla, mahtavalla, metallisella äänellä joka voisi muotoutua japanilaiseksi kokkiveitseksi ja leikata siltä saakelin Irinalta ne ärsyttävät äänihuulet irti.
Ei mutta on niin rasittavaa ku ollaan tässä soiteltu, olen harrastanut kähinä-falsettilauluani ja ihmiset ovat ihastuksissaan. Tai kateellisia. Se loppuosa. Mutta ei se ole saavutus, saakeli, haluan tunkea niille luun kurkkuun. Aahh, kyllä helpotti, tämä itsekehumaratoni. Noniin, siirrytään kertaamaan edellistunnin tunnelmia.
Sanoisin että Välimäki saavutti lähestulkoon taskunpohja-ropellilakkitason.

Siellä on sanotus: Oi rakkaani älä jätä mua.
(Välimäki puhuu iskelmästä sangen ropellilakkimaiseen sävyyn)

Istutaan tunnilla, on melko hiljaista, Petri selittää vaan jotain duuriasteikoista.
Kuuluu valuva ääni.
Välimäki: Talonmies siellä kaataa ydinjätettä uuniin.
Tunti jatkuu. Valuva ääni toistuu.
Välimäki: Talonmies laittaa lisää ydinjätettä. Ens yönä talo hehkuu. (taskunpohjavirnistys)
Tunti jatkuu.
Ääni kuuluu kovempana, vähän repivänä.
Välimäki: Uraani halkeaa.

Ja Kivimäen paras: Phantomvirta = Mustanaamiosähkö.

Voi taas tätä päivää. Soi Painajais-Pauliinan versio Sunnysta päässä.

Ainiin, ahhah. Yllätin tänään Angelon kyttäämässä itseäni. Kesken kitarasoolon. Luultavasti Johnsonin soolon, yleensä (the Big) A katselee lähinnä kitaraansa soolojen aikana. Mutta sillä oli niin ilme ku käänsin nimittäin tuijotukseni suoraan sen naamaan ku se soolo alko. Se katteli aika saakelin nopeasti muualle. Se onkin henkilö, jolta en vielä ennen ole saanut tuijotuksia. Sen ilme oli niin huippu että mua alko naurattaa. Laula siinä nyt sitte ku nauratti monta minuuttia jälkeenpäinkin.

Jeeh, huomenna kello 5 treffit Petrin kanssa. Mitenhän muistan mennä sinneee...
Ehkä lukemalla päiväkirjaani...perhaps.

Jaa-a, mitähän sitä nyt tekisi loppupäivällä. Ei tee mieli syödä, ei laulaa eikä kirjoittaa. Onkos elämässä sitten muitakin asioita?
Joo, onhan niitä -nettipelit. Pelaamaan Collapsea by-art:iin.