IRC-Galleria

Jos tähän nyt pelmahtaisi pikkuinen toivomuskeiju ihanissa vaaleanpunaisissa pitsialushousuissaan, tukahduttaisin himoni kiskoa sil...mitäs sitä oikeen selitetään? Creepy shut the fuck up.
Siis, jos tähän nyt pelmahtaisi edellamainittu(ja melkein raiskattu) toivomuskeiju, minulla olisi Yksi Toivomus: Haluaisin saada takaisin kykyni laulaa sillä ihanalla, mahtavalla, metallisella äänellä joka voisi muotoutua japanilaiseksi kokkiveitseksi ja leikata siltä saakelin Irinalta ne ärsyttävät äänihuulet irti.
Ei mutta on niin rasittavaa ku ollaan tässä soiteltu, olen harrastanut kähinä-falsettilauluani ja ihmiset ovat ihastuksissaan. Tai kateellisia. Se loppuosa. Mutta ei se ole saavutus, saakeli, haluan tunkea niille luun kurkkuun. Aahh, kyllä helpotti, tämä itsekehumaratoni. Noniin, siirrytään kertaamaan edellistunnin tunnelmia.
Sanoisin että Välimäki saavutti lähestulkoon taskunpohja-ropellilakkitason.

Siellä on sanotus: Oi rakkaani älä jätä mua.
(Välimäki puhuu iskelmästä sangen ropellilakkimaiseen sävyyn)

Istutaan tunnilla, on melko hiljaista, Petri selittää vaan jotain duuriasteikoista.
Kuuluu valuva ääni.
Välimäki: Talonmies siellä kaataa ydinjätettä uuniin.
Tunti jatkuu. Valuva ääni toistuu.
Välimäki: Talonmies laittaa lisää ydinjätettä. Ens yönä talo hehkuu. (taskunpohjavirnistys)
Tunti jatkuu.
Ääni kuuluu kovempana, vähän repivänä.
Välimäki: Uraani halkeaa.

Ja Kivimäen paras: Phantomvirta = Mustanaamiosähkö.