IRC-Galleria

Ah tätä päänsärkyä. Oli todella mahtavaa tyhjentää tiskikonetta äsken ku ne saakelin astiat kolisi ja kilisi toisiaan vasten. Ja on vähän huono olo. Ja tympii. Pitäis käydä lenkillä.

Taisin juuri tulla muuttaneeksi käsitystäni vauvoista. Ainakin pikkuveli sai 'hieman' sydämen sulamaan ja sitä rataa ja muita rasittavia termejä. Hymyilin sille kuin idiootti ja harmittelin että niin kävi.
Mutta se oli niin pieni.

Paskapaska ku ei pääse tänään vielä Pollareille. Arg. Yleensä pääsen aina ku haluan. Minna ei saa tahtoaan läpi, joo.

No kivaa, uusi sisarukseni on siis poika. Olis kiva nähdä se joskus. Joo.

Mietin tässä että yrittäisinkö tehdä ranskalaisia perunoita. Niitähän Teoriassa pystyy tekemään kotona kattilassa. Eri asia on että osaanko.

Näin sitten niiin siistiä unta. Toivottavasti en latista sitä kirjoittamalla.
Olin siis Eifel. Se tarkoittaa että olin ihan saakelin hyvännäköinen, kaunis, tumma, solakka, nopea, vaarallinen...aand so on.
Pakenin jotain. Muun muassa mr. Orvokki Kankkosen näköistä ja oloista naista joka oli joku sukulaiseni. Yhdessä vaiheessa se usutti jotku pantterit mun perään ja joku niistä puri mua käteen.
Naah, tässä menee tunnelma pilalle. Mutta kuitenkin, pakenin jotain/joitakuita henkeni edestä ja minulla oli seurassani Flame ja Chris sekä pieni tyttö(luullakseni) jota epäilen Wandaksi.
Kiintoisina yksityiskohtina mainittakoon mm. että oikeasti näytin ihan Eifeliltä mikä on unissa harvinaista, yritin varastaa jotain siitä isosta talosta jossa Kaikki asuivat, yhdessä kerroksessa oli kauheasti pieniä kersoja ja Orvokki joka vahti niitä. Siinä kerroksessa oli myös kartta jota olin sieltä varastamassa ja siinä kohdassa Orvokki löysikin minut. Ja se oli mahtavaa. Mutta en kyllä jäänyt kiinni vaan jatkoin juoksemista. Koko uni oli ihan sairasta juoksemista ja pakenemista. Hypin pari kertaa jostain sellasista pienistä lasi-ikkunoista läpi, sellasista mihin piti tähdätä kauheasti että osui.
Ja lopulta joku upotti sellasen ison, pitkän lasinkappaleen kylkeeni tai mahaani, ja pakenin sellaseen outoon ullakkohuoneeseen. Siinä kohdin tuli sellanen vähän niinkun elokuva-leikkaus-seuravaan-kohtaukseen. Ja näkökulma oli vähän eri. Näin Eifelin kun se makasi siinä ikkunan edessä. Ja sitten näkökulma vaihtui taas. Siinä ikkunan alapuolella oli jotain huurretta tai jäätä tai jotain ja söin sen, haahaa.
Ja sitten ne takaa-ajajat tuli siihen rakennukseen ja menin sängyn alle piiloon mutta ajattelin samalla että voisin samantien jäädä lattialle makaamaan. Koska unissa on aina inhottavaa kun joku etsii mua. Se on niin ahdistavaa.
Nousin sieltä sängyn alta ja huomasin että joku nukkuu siinä sängyssä. Nostin peiton sen naamalta ja (voilaa) se oli Kakko.
En tiedä pääsinkö lopulta pakoon vai kuolinko siihen huoneeseen, koska taisin herätä siinä vaiheessa.

Ajelin kulmani pois viime yönä. Oli hauskaa sellasella saakelin partahöylällä. Mutta onneksi mulla on parkkiintunut iho. Keskusteltiin tänään Satun ja maman kanssa autossa siitä ku isoilla miehillä on paljon herkempi iho ku pienillä naisilla. Se on suhteellisen huvittavaa.

Vittu ku tuli pää kipeäks ku söin munakkaan ja pekonia. Kukkakaalista se nyt tuskin ainakaan johtuu. Mutta se on varmaan vaan se liika kolesteroli.

Joopajoo. Outi ja iskä on laitoksella. Vähän olis siistiä ku sais velipuolen.
Kävin tänään työkkärissä ja sain vähän vaikka mitä esitettä ja aikaa ja sitä rataa. Mutta kyllä ne mut merkkas työnhakijaks että ehkä sieltä jotain tulee. Ehkä. Ihmiset osaa kyllä sitten olla niin saakelin kannustavia. Aina ku ehdotan jotain työtä tai opiskelupaikkaa niin kaikki on tyyliin 'eeet sinä siellä mitään tee'. Mutta samapa tuo.

Jahas, ja välittäjäaineeni taas harrastavat hauskuuksia eli eivät välity normaalisti eli oloni on aivan saakelin masentunut. Tai ahdistunut. Tai en tiedä. Ehkä enemmän masentunut. Lääkityksen aloittaminen uudelleen ei ehkä olisi niitä huonoimpia ideoita. Mutta ku ne ensimmäiset kuukaudet on niin vittumaisia ja en tahdo muistaa ikinä ottaa niitä pillereitä.

Arh, mama nukkuu niin en pääse Netanttilaan tilaamaan kameraa. Ku siellä on osamaksuvaihtoehto. Tosin, Pixmaniasta sais silleen aika hiton halvalla verrattuna Anttilaan. Mutta ku en millään saa sitä summaa kiskottua kerralla. Tai siis säästäminen on niin anaalista. Ja sitte kaikki hyvät tarjoukset on jo menny.

Mun ääneni on kyllä kehittynyt todella tappavan voimakkaaksi tätä nykyä. Mutta noita kovimpia ääniä hallitsen melko huonosti. Eli siis sitä suuremmalla syyllä, harjoitusta! Mutta hiljaisemmilla äänillä ja erityisesti falsetilla väittäisin olevani mestari. Hahhah. Suomalaiset laulajat muuten harrastaa ihan tajuttoman vähän tuollasta kunnon falsettilaulua. Weird. O.o

Vittu että Bill Kaulitz on hyvännäkönen. Whooh, Creepy tykästyi mainstream-laulajaan. Mutta ei se vieläkään hyvältä kuulosta. Kivat kasvot joka tapauksessa.
Kyllä biisintekeminen onkin vaikeaa. Pitkällistä. Ja sitä rataa.
Mutta ainakin olen saanut tarmoni takaisin ja se on jo paljon.