IRC-Galleria

fakin kani! se toi vitusti liikaa suklaamunia. kukaa ei pakottanu syömää niitä, mut silti jäljelle jäi vaan karkkipaperit. ja pari surkeeta yllärilelua. ja mites toi mämmi? aivan jäätävän hyvää - varsinki sen jälkeen, kun keksin muussaa vaniljajäätelö sekaan.

huh mikä herkkujen lapiointiurakka! onneks pinja sentää autto vähäsen.

stokiksessa oli eilen niin jäätävän hieno kevätpäivä, että silmämunat pyöri päässä ku hedelmäpeli. aurinko pakotti ottamaan takin pois ja puistot oli täynnä tyytyväistä jengiä.

näky oli kokonaan toiselta planeetalta äsken kun laiva tuli takasin stadiin. todettiin vaan aamupalapöydässä että jahas, taivaalta tulee räntää, pilvet on peittäny taivaan ja meri on aivan umpijäässä. whattefuck!!!

parin vuorokauden hytissä ryystämisen jälkeen on pieni ihme, että kykenen kohta duuniin. viimeinen rutistus hulluja päiviä keltanen t-paita päällä, ja pääsen lahteen lepäämään. se on oikein.

hullut päivät alko eilen. koko stokka oli ku taistelukenttä, järkyttävä määrä ihmisiä! töissä on hp:n aikaan silti ihan hauskaa, kun aputyövoimaa on lastattu paikalle rekkalasteittain ja meillä vakkareilla on vapauksia ottaa snadisti rennommin. eilenkin pidettiin timosen ja nystenin kanssa kevyesti 1½ tuntia taukoa, kun tuhlattiin ilmasia ruokaseteleitä duuniruokalaan... haha! oikein.

tänään galna dagar ei kuitenkaan napostele. puolen tunnin päästä alkavan radioshöyn jälkeen hyppään sporaan ja suuntaan katajanokalle! paatti vie pakomatkalle stokikseen, jossa ei tarvi arpoa kitisevien ja hikisien asiakkaiden kanssa.

"merille käy miehen tie, ties vaikka uusien tennareiden luo se vie"... heh.

- venaan taas vaan viikonloppua. haluun nukkua vitusti ja olla vaan. duunia on liikaa.

- pelicans raakkuu tätä nykyä laulukuorossa. blues oli parempi ja eteni neljän parhaan joukkoon, pelikaaneilla ja mun kiekkokirjoitteluilla alko kesäloma. niisk.

- en tiennyt että voin olla näin mustasukkanen! seurustelu nostaa musta esiin piirteitä, joita en edes tienny olevan. damn, mulla on liian jäätävä tyttöystävä... no, oppia ikä kaikki! höhhöh.

- kävin eilen leffassa tsegee sarjakuvaan perustuvan watchmenin. erittäin tyylikäs, joskin loppua kohden snadisti lopahtava kolmetuntinen. rekommenderar!

- stadissa aurinko on antanu talven sotkuille tukkapöllyä. oon viimeset viikot talsinu vedenpitävissä puman tennareissa, mut nyt pari päivää jalassa on koreilleet kirkkaanpunaset converset. lisää kenkäostoksia saattaa olla luvassa parhaassa tapauksessa jo ens viikolla, kun...

- lähen stoksikseen arpoo. mitä olis kevät ilman ruotsin risteilyä? jäätävää.

- trombit-fm pyörii vielä pari viikkoa radiotaajuuksilla. tähän asti homma on ollu hauskaa, ja ammattilasiten antama palaute pääosin myönteistä. läppä lepattaa ja kanye soi. kaava on yksinkertanen mutta harvinaisen toimiva, heh.

terveisiä kallion radiostudiosta! tänään mun tehtävänä on tuottaa, maanantaina ja tiistaina olin äänessä. koulun neljän viikon ajan pyörittämä trombit-channel tavottaa pääkaupunkiseudun fm-taajuudella about pari miljoonaa kuulijaa, mutta netissä (trombit.net) possea voi olla vieläkin enemmän! ohhoh.

paitsi... paitsi ettei ole. ei ainakaan silloin, kun pääsen tonne koppiin jauhamaan omaa läppää. juttu on yhtä kuivaa kun arizonan aavikko. :S

voi voi sentään.

brittiohjaaja danny boyle osaa hommansa. vuosikymmen sitten kundi yritti kääriä isoa seteliä marssittamalla pienen armeijan kokosen kuvausryhmän thaimaan viidakoihin. vuosi oli '98, ja pääosassa itselleen rintalihasten nysät kasvattanut leonardo dicaprio. hirviömäisestä budjetista ja sinällään hyvästä ideasta huolimatta the beach floppasi. rainalle kävi samalla lailla kun dicaprion tähteyteen nostattaneelle titanicille. se vajosi erittäin syvälle.

viime vuonna boyle pakkasi jälleen shortsinsa matkalaukkuun. tällä kertaa leffanteko lennätti miehen intiaan, jossa vaatimattoman kokonen kuvausryhmä koostui pelkästään paikallisista osaajista. huomion herättämisen välttämiseksi mumbaun röttelöitä taltioitiin käsikameroilla - hikiset rintalihaksetkin on korvattu hikisillä intialaisilla!

lopputulos on samanlainen kun namaskaarin safka: jäätävän mausteinen ja perhanan hyvä.

tsekkasin slumdog millionairen eilen pinjan, emmin, vilin ja sen mielitietyn (heh) kanssa. kaikki tykkäsi leffasta. ja niin on tykännyt moni muukin. boyle itse ei odottanut rainaltaan sen kummempia, vaan kelasi sen joutuvan suoraan dvd-levitykseen. niin tulee varmaan käymäänkin, mutta sitä ennen leffa ehti jo pokata kahdeksan oscaria. not bad for a slumdog!

EDIT: olisipa mukavaa jos lasse lehtisen isännöimä "haluatko miljonääriksi?" palaisi ruutuun!

tänään herätessä oli ensimmäistä kertaa sellanen fiilis, että on tullut vanhaksi. edellisillan synttäreiden juhliminen venähti aivan överiksi, ja sen huomasi. olo oli kaikilla mahdollisilla mittareilla mitaten aivan hirviömäinen.

en voinut mennä kouluun, töistä nyt puhumattakaan.

sen sijaan oon nukkunut, ettinyt epätoivoisesti päänsärkylääkkeitä ja jumittanut sohvalla. kertaalleen oksensin. sen jälkeen ruokakin on jo alkanut vähän maistua.

olon hieman kohennettua (seitsemän jälkeen illalla) tuulettelin järkyttävältä lemunnutta kämppää ja kaivoin jäkaapista äidin tekemän kinuskikakun. sain sen siltä eilen omakätisesti, kun koko perhe änkesi onnittelemaan. oli mukavaa, mutta tuntui kyllä siltä, ettei mun yksiössä ollut neliötäkään liikaa.

. . .

toissapäivänä käytiin pulkkisen kanssa tampereella. lähes loppuunmyyty hakametsä todisti ilveksen ja pelicansin välistä, ennätystasaista painimatsia. olin luvannut ilta-sanomille vääntää trilleristä pienen jutun, mutta homma oli lähellä kusta kunnolla. peli nimittäin venyi jatkoajalle ja ratkaisu tapahtui arviolta 40 minuuttia normaalia myöhemmin. kun vielä pukukoppikäytävällä kommenttien vaanimisessakin kesti aivan vitusti, myöhästyttiin junasta. sen takia jouduttiin ottamaan vika pendolino stadiin.

junamatkassa oli kuitenkin yks zambonin kokonen ongelma: se olisi perillä vasta 01:15, vartti sanomatalon määräämän deadlinen jälkeen. näin ollen jouduin näpyttämään jutun helvetinmoisessa kiireessä, ja koska kännykän netti ei junan nopeudesta johtuen tietenkään ottanut toimiakseen, soitin juholle, joka sitten kirjotti ja lähetti mun puhelimessa lukemani läpät ajoissa perille. huhhuh mitkä arpajaiset.

arvalla ja onnella ei sen sijaan tule huomenna olemaan osaa eikä arpaa (heh), kun sm-liigan pudotuspelit räjähtää toden teolla käyntiin. pelicansin savotta alkaa espoossa bluesin vieraana, ja jatkoon mennään neljällä voitolla. ei hyvältä näytä, mutta: niin kauan kun kiekko on tehty kumista, kaikki on mahdollista.

sain viikonlopuksi toimeksiantoja salppurin kisoihin. haastikset kuitusesta, koivurannasta ja muista latujen hirviöistä oli yhtä siistejä ku pressitilojen ilmaset safkat, mutta tuli kisoista jobin postiakin.

vaikkei juhon kanssa edes eksytty lauantain after skissä hiihtosatadionin viereen pystytettyyn jääbaariin, onnistuin silti imuroimaan itteeni jonkun vitun räkätaudin. nyt nenän alusen wannabe usher-viiksiä koristaa nyt myös punanen hankauma, jonka jatkuva niistäminen on aiheuttanut. buu!

turha silti jäädä arpomaan. lähden suoraan koulusta pulkkisen kanssa inter cityllä tampereelle. ilves ja pelicans vääntää keskenään viimesestä playoff-paikasta, ja vaikka mun osalta kyseessä onkin puoliksi duunikeikka, aiotaan myös tsekkaa ite tampesteria. laskeskeltiin, että ehdittäisiiin ennen matsia käydä vetäsemässä mustat makkarat huiviin ja kohottaa pudotuspelitunnelmaa parilla pirtelöllä*. sen jälkeen onkin hyvä valua hakametsän siimekseen, repiä paita auki ja ketkuttaa lannetta naurettavan eurodancen tahtiin.

ja kun tullaan takasin helsinkiin, xbox ja nhl menee samantien päälle. on tää kevät hienoa aikaa.

(* = juoman nimi ehkä muutettu)

kruununhaan yleensä harmaat ja happamat eläkeläiset sai tänään vähän väriä kylkeensä. käväsin äsken liisankadun k-kaupassa ostamassa tykötarpeita (eli lahen sinistä) mun ja pulkkisen hockey-iltaa varten, ja tulin samalla todistaneeksi pölhön papan asiointia kassalla.

äijän käppänä oli kaikin puolin siististi pukeutunut, mutta ehkä veijarimaisesta pappalätsästä olisi pitänyt osata päätellä, minkälaista löylyä ukolta oli pulpahtamassa suusta ulos.

kassan loppusumma näytti 20,40e. ukko arpoi seteleidensä kanssa jotain tyyliin: "tässä yksi iso raha! ja tuleekos näistä pienistä vielä se 40 senttiä? ai mutta senteistähän mulle tulikin mieleen...." papparainen naurahti. sitten se alkoi selittämään jotain ihan älytöntä vitsiä sille kassapojalle, samalla kun entisestään kasvanut jono venaili taustalla.

"tiedätkös mikä on pikkupojalla viisi senttiä, miehellä kymmenen senttiä ja oikein isolla miehellä se voi olla jopa 20 senttiä?"

kundi kassan takana kohotteli kulmakarvojaan eikä osannut oikein sanoa mitään. eikä ollut tarviskaan, sillä pappa kiirehti vitsinsä loppuun:

"ee-eei, se ei ole se mitä varmasti kuvittelet! hehheh. oikea vastaus onkin nimittäin pienin kolikko, jonka kukin viitsii maasta poimia! HAHHAHAHAHAHAAAAA!!!"

en voinut mitään sille, että mua alkoi naurattamaan. takana jonottanut tyttö hymyili vähän, mutta olin siinä kaupassa ainoa, joka millään tavalla noteerasi papparaisen vitsin. höh!

. . .

se rivouksista. nyt on aika kääntää kanava canal+:lle ja kaivaa huurteiset jääkaapista! panokset kasvaa kaukalossa, ja kotisohvilla viihdytään. it's hockey time!

ei voi olla totta. laskiainen on vasta tulossa, mutta oon jo tänään onnistunu vetämään huiviin SEITSEMÄN laskiaispullaa.

ja jos pikkulintujen laulua on uskominen, yhteen pullaan on upotettu kolme sokeripalaa. näin ollen oon mussutellut 12 tunnin aikana 21 sokeripalaa! eee-eeeeih.

pitäis ehkä vähän rajoittaa. harmi, että ne on niin hyviä!