oon nyt muutaman päivän sisäl kattonu paljon leffoja, enemmän ku yleensä. kiitos tästä kuuluu enimmäkseen harrille... x) ;)
aattelin tässä mainita sen mielenkiintosen tosiseikan et oon parin päivän sisällä kattonu oikeesti kaks heppaelokuvaa, mikä on paljon koska en oikeesti ole mikään "Iih! Hepoja!"-ihminen, ei millään pahalla heille.
ja huomasin sen miten paljon ne erosivat toisistaan ihan perusasioissa. ensimmäinen leffa kertoi hevosesta, joka oli ikänsä elänyt ihmisten keskellä ja leffaa katsoessa tuntui aivan luonnolliselta että hevonen palveli ihmisiä vaikka nämä joskus kohtelivatkin eläinparkaa julmasti.
toisen leffan perusajatus ei olisi voinut olla erilaisempi. sen päähenkilö oli villihevonen jossain amerikan suurilla preerioilla. tämä hevonen ei ollut edes tiennyt ihmisistä ennenkuin he yrittivät vangita sen.
ja tämän ensimmäisen leffan herättämien ajatusten myötä tämän toisen tunnelma tuntui vieläkin villimmältä ja vapaammalta. ja se teki siitä hienon katsomiskokemuksen. joten voin todellakin sanoa olevani kiitollinen kahdelle henkilölle siitä että satuin katsomaan nämä molemmat leffat, joita muuten tuskin olisin vilkaissutkaan.
ensinnäkin sille, joka antoi minulle sen heppakirjan joululahjaksi. ja toisekseen hänelle, joka halusi minun katsovan tämän toisen leffan. kiitos teille, jos ei muusta niin siitä että sain kirjoittamisen aihetta päiväkirjaani. :)
ja nämä leffat olivat Spirit- Villi ja Vapaa, joka tuli tänään telkkarista sekä Black Beauty- Urhea Musta, jonka lainasin kirjastosta. kumpi on kumpi, sen saatte päätellä itse.
Harri
ja rauhallista vuodenvaihdetta kaikille kivoille <3
