IRC-Galleria

aaaa-uts. käsivarsiin sattuu, kuinkas muuten. onneksi tätä tuskaa ei tarvi jaksaa enää kauaa.

tajusin tänään että nälkä tekee musta vihaisen. oikeasti vihaisen. kun iltapäivän luento alkoi, olin nälkäinen, väsynyt ja yleisesti vittuuntunut. mielialani ei varsinaisesti parantunut, kun luentohyypiö ilmoitti, että kyseessä onkin kurssin alku (jatkossa suunnilleen vuoroviikoin keskiviikko-iltapäivinä neljään saakka) eikä tyyppi osannut edes tehdä selväksi, mikä kurssi on kyseessä!

kiehuin. vihaisena tapani on kiehua hiljaa, en päästä sitä purkautumaan vaan korkeintaan raavin huonekaluja (for realz). tällaisella suuttumuksella ei yleensä ole kohdetta, inhoan vain tasapuolisesti kaikkia paitsi niitä joista välitän liikaa voidakseni olla vihainen. tämä tuo myös ilkeät puoleni esille. jos sellaisella hetkellä sanoisin ääneen kaiken mitä ajattelen, mut varmaan kivitettäisiin kuoliaaksi.

kun pääsin puol neljältä kotiin ja olin käyttänyt koiran ulkona, sain lopulta syödäkseni. ateria oli kiireinen koska piti ehtiä piikitykseen, mutta sen syötyäni ei enää tehnytkään yhtään niin paljon mieli tappaa kaikkia vastaantulijoita. (hyvää ruokaa sitä paitsi. nakkeja ja Crissquitseja, vahvasti maustettuja perunaristikoita. delicious.)

urgh. ihan turhan paljon taas tehtävälistalla.

ewwww. Milhouse on rasittava.

koulun koneella. piru vie että tässä on nopea yhteys! ihan toista luokkaa kun Vehkeelläni himassa. tämä nyt ei ole alkuunkaan reilua. -.-'

äsken oli enkun luento ja nyt viettelen tässä breikkiä, 12.30 alkaa mikä lie ylimääränen luento ja kun en tullut ottaneeksi Merkitysten maailmaa messiin eikä enkustakaan tullut läksyjä niin en voi käyttää aikaa mihinkään hyödylliseen.

odotan kaiholla että seuraavat kaksi tuntia kuluvat nopeasti, kahdelta pääsen kotiin. ehdin äkkiä käydä Pompin luona ja sitten taas pitää mennä, tällä kertaa siedätykseen klo 16.40. kun sieltä pääsen kotiin, niin SITTEN saan ottaa rennosti ekaa kertaa tänään.

menin eilen aikaisin (puol 11) nukkumaan, koska tän aamun herätys oli kuudelta. nukuin tosin vähän levottomasti. ensinnäkin olin antanut Pompille eilen synttärilahjaksi sonninkorvan (hän oli mieltynyt lahjaan), jota se ei syönyt koko päivänä sen jälkeen kun tulin koulusta, mutta päätti alkaa mussuttaa sitä iltalenkin jälkeen. yritykseni heivata makupala sängystä yöunien ajaksi päättyivät väsähtäneisiin naurunpuuskiin, kun koira kieltäytyi luopumasta aarteestaan.

kun sitten päästiin nukkumiseen saakka, Pomppi jätti korvan sängylle ja asettui itse viileälle lattialle maate. tietty. no, nukahdin siinä vissiin ja sitten heräsin uudestaan kun digipoksin nauhuri räpsähti päälle (Paratiisin Porteilla alkaa puoliltaöin). yleensä en herää tähän ääneen, mutta en kai ollut vielä ihan sikeässä unessa. lopulta heräsin vielä kolmen aikaan käymään veskissä, sitten nukuin rauhallisesti aina turhan aikaiseen kellonsoittoon saakka.

noh. huomenna saa sentään nukkua melkein puoli kasiin saakka.

söin äsken banaanin, mutta silti nälättää. kolme ja puoli tuntia ennenkuin olen kotona, enkä silloinkaan välttis ehdi syödä. ei hyvä. mutta kestettävissä tämäkin.

eheheh. olen eilen ja tänään lukenut Johdatusta luovaan kirjoittamiseen niin paljon että se tursuaa korvista ulos (ei mikään kaunis näky). kurjaa että mulla on niin vähän aikaa teoriakirjojen lukemiseen; kun teksti alkaa kyllästyttää mua, siitä ei enää pääse mihinkään ja koko homma muuttuu ihan suojuoksuksi. ihan tulee ylppärit mieleen. mutta pakko vaan laahustaa eteenpäin vaikka aivoissa sumentuisikin.

tänään, kun lähdin Pompin kanssa tuulettamaan aivojani teoriasession jälkeen, kohtasimme jotain erikoista. kävelimme rauhassa tien vartta pitkin kohti erästä metsäpolkua, missä ajattelimme heittää munkin. mutta kun lähestyttiin polun alkua, kuulin huutoa. lapsen itkua. ensin ajattelin että penskat tappelee pihalla tai joku on satuttanut polvensa. mutta kun tultiin lähemmäs, huudossa kuului selvästi todellinen hätäännys.

tulin erään kerrostalon kohdalle; ääni kuului sieltä. lapsi huusi, tai oikeastaan karjui äitiään. muiden lasten ääniä ei kuulunut. pohdin hetken, pitäisikö mennä katsomaan, ja sitten kuulin: "Mä haluun pois täältä!" silloin käänsin kurssia ja harpoin talon pihaa kohti. ajattelin, että lapsi on ehkä jäänyt lukkojen taakse roskakatokseen tai jotain.

kun tulin pihaan, tajusin kuitenkin että ääni tuli ylhäältä. tarkemmin ottaen joltakin parvekkeelta. ja nyt kuulin huudot tarkemmin; "Täällä on kylmä", "Päästä mut pois" tulivat valittavalla äänellä, ja "äiti" toistui jatkuvasti epätoivoisella, huudosta väsyneellä äänellä. huutava lapsi ei taatusti ollut vielä kymmentäkään vuotta. sukupuolta en osaa arvata.

en pidä lapsista, mutta tässä kohti mun alkoi tehdä pahaa, sillä ulkona oli aivan älytön tuuli ja hirveän kylmä. lapsi oli ehkä 3. tai 4. kerroksessa, mutta vaikea sanoa koska en nähnyt häntä. kun seisoskelin siinä ylöspäin tuijottaen, pihaan käveli pariskunta, joka oli myös hämmästellyt ääntä. nainen puhui vähän ontuvaa suomea ja ihmetteli, mitä on tekeillä.

hetken siinä pohdittuani tilannetta (itku jatkui edelleen) aloin huudella ylös, onko siellä joku ja mikä hätänä. lopulta pyysin lasta näyttämään naamansa. silloin itku vaikeni. mitään ei kuulunut, ei näkynyt. hetken hiljaisuuden jälkeen sekä minä että vieressä seissyt pariskunta päätimme jatkaa matkaa. lenkkeilyhaluni olivat kuitenkin haihtuneet, joten kävelin Pompin kanssa vain pienen ympyrän pururadalla ja tulimme samaa reittiä takaisin. talon suunnasta ei kuulunut mitään.

mietin jälkeenpäin, olisiko pitänyt soittaa jonnekin. voi tietysti olla, että äiti oli pistänyt tenavansa vain muutaman minuutin kasvatukselliselle jäähylle partsille, mutta niin rajussa säässä se hipoo kyllä mun mielestä joka tapauksessa pahoinpitelyä. lapsi kuulosti oikeasti siltä kuin sitä olisi piiskattu.

ääni kuitenkin kuului toiselle puolelle katua. jos tällaista tapahtuu usein, niin eiköhän naapurit tajua tehdä asialle jotain. toivotaan.

on another note... huomenna tsekkaamaan uudestaan Puolivaloinen Pirssi (jumankekka Cara, nyt en pääse tosta nimestä enää eroon! xD) ja se tekeekin hyvää kolmen päivän sisällä nyhjäämisen, siivoamisen ja pänttäämisyritysten jälkeen. let's take on the city.

aaaaaaaaah. kämppä on imuroitu ja pölyt pyyhitty, pyykit pesty, astiat tiskattu, roskat (myös paperit ja pahvit) viety, ruokavarasto täynnä, 800 kaloria poltettu pyörällä, suihkussa käyty, koulua varten varatut kirjat kirjastosta haettu. iltalenkin jälkeen pestään vielä koira ja pedataan sänky niin on taas hyvä syy olla itseensä tyytyväinen.

ysiltä Nelosella Epic Movie!

viimeinen Furuba-vola vielä lukematta netissä. sen hoidan tässä illan mittaan. nettilukeminen ja telkkarin katselu yhtäaikaa saavat aikaan sen, että jossain vaiheessa alan aina odottaa että kun telkkarissa kaksi ihmistä halaa toisiaan, jompikumpi muuttuu eläimeksi. o_O

lainasin kirjastosta yhden levyn Furuba-animeakin, mutta soittimeni, kuten tavallista, vittuilee. olen saanut yhden jakson katsottua. tietsikalla katsominen onnistuisi ehkä paremmin mutta olisi turhauttavaa, koska koneessa ei ole ääniä.

...toisaalta japanilaiset ääninäyttelijät ovatkin aika rasittavan kuuloisia. hmm.

jaa. nyt mulla on kolme teoreettista kirjaa luettavana ja niistä kaksi laajahkoa kirjoitelmaa tehtävänä about kymmenen päivän sisällä. hip hei. onneksi mulla on enemmän vapaa- kuin koulupäiviä. huomenna ja sunnuntaina pääsen varmaan jo hyvään vauhtiin (sen takia pitää lukea Furuba tänään loppuun, muuten se häiritsisi mua koko ajan).

eilen en kestänyt hereillä kuin about yhteen saakka, aloin pilkkiä pahasti X-Menin lopussa, mutta sain viime yönä vedettyä kunnon pitkät unet ja tänään katsotaan taas mitä tässä saadaan aikaan pullien, kaakaon ja parin minisipsipussin voimalla.

rock on!

Fruits Basket overload... %D

vola 20 oli niin täyttä draamaa että totesin etten jaksa odottaa taas kolmea vuotta että kirjasto onnistuu tarjoamaan mulle seuraavan osan, joten olen viettänyt viimeiset kolmisen tuntia lukemalla sen mangafoxista... se vie aikaa, koska kone on hidas ja sivuja riittää.

ja nyt tilanne on siis puhdas overload. en ole muistanut edes polkea pyörää... enää ei jaksa, ruudun tuijottaminen vie mehut. huomenna varmaan janoan lisää jo ennen puoltapäivää, joku kurja päätti pidentää mun koulupäivää kolmella tunnilla järjestämällä luennon iltapäiväksi, muuten olisin päässyt ennen kahtatoista kotiin. hanurista!

nyt pitää viedä koira ulos sekä sen virtsarakon että mun pään parhaaks. adios.

hmmm. ostin kiviä. 8)

varmaan mä meinasin sanoakin jotain kun kerran aloin kirjoittaa... tai sitten ehkä en.

olen lukenut paljon Fruits Basketia viime aikoina... tympäännyin viimein kirjaston tarjontaan niin että luin netistä ne kaksi volaa jotka multa on jäänyt välistä (12 ja 17). olen aiemmin lukenut kaikki väliltä 1-19. ja tänään löysin kirjastosta numeron 20 ^^ orgastista. alan lukea sitä kunhan häivyn koneelta, sitten mulla on enää kolme viimeistä volaa lukematta :D

...todettakoon tässä vaiheessa etten ole lukenut ainoatakaan volaa suomennettuna. sama pätee Death Noteen. ja Gravitationiin, jonka suomentaminen saa mut edelleen masentuneeksi.

tänään tulee House 8D life is good.<3

hmm, käynnissä on jälleen "maksukanavat näkyvissä"-viikonloppu. (en muista miksi enkä olisi koko jutusta tiennytkään jossen olisi kuullut Voicen Heräämöstä) tällä kertaa tosin ei Canalit näy, mutta onneksi sieltä ei ohjelmatietojen mukaan tulekaan South Parkia ja Housea, muuten olisin voinut hermostua.

sen sijaan Mtv3-kanavapaketin kanavat näkyy vielä varmaan huomenna johonkin saakka. eipä sieltä juuri mitään tule, mutta Scifiltä sain nauhalle pari jaksoa Death Notea (ihan oikeasti!) ja perjantaina bongasin joltain svenska-kanavalta Simpsonien jakson, jota en ollut ennen nähnyt. having fun.

leivoin pullaa tänään <3 monsterikorvapuusteja.

olen tässä pohdiskellut kirjoittamisen hienouksia. olen vakaasti sitä mieltä että kun kyse on tarinankerronnasta, luovasta kirjoittamisesta, sitä ei voi oppia eikä opettaa. kirjoittamisen tekniikoita voi oppia, ideoita voi kehitellä, tyyliä voi muokata, mutta jos sulla ei ole selkäytimessä sitä fiilistä joka kertoo miten tarina syntyy, et vain ole tarinankirjoittaja. et vain osaa. no hard feelings.

en mä sano että ite osaan. asia vain mun mielestä on näin. eikä kaikista voi tulla loistavia kirjoittajia. toiset on pienestä saakka ilmiselviä pianisteja, jalkapalloilijoita tai sossun tätejä. ihmiset tuntee vetoa eri asioihin; tämä ilmeni mulle välähdyksenä erään kerran kun mietin mahdollisuuksiani.

mä haluan kirjoittaa ja näytellä, en paljon sen kummempaa. yhden kerran mietin että ajatus on ihan toivoton, kaikkihan haluaa kirjoittajaksi ja näyttelijäksi ja niin moni on paljon parempi kuin minä! sitten yhtäkkiä tajusin että eihän asia olekaan niin. ei näytteleminen ole kaikkien unelma-ammatti. monet inhoaa sitä tai ei kestä ajatusta julkisuudesta. jotkut ei halua mitään muuta kuin olla isona putkimiehiä.

onko se outoa että tämä oli mulle niin suuri oivallus? ite en ole koskaan halunnut olla mitään muuta, näen kirjailijan ja näyttelijän elämän niin mahtavana että en ole voinut tajuta että kaikki eivät halua sitä. olen muutenkin aina ollut vähän naiivi tässä suhteessa. en tiedä miksi juuri nämä kaksi asiaa viehättävät mua niin paljon. se on vain siellä selkäytimessä, ja fiilis on kehittynyt vuosien myötä.

nyt kun tiedän mitä tahdon, olen edelleen huolissani siitä, pystynkö siihen. onko mussa ainekset itseni toteuttamiseen kirjoittamalla tai näyttelemällä? olen kuullut paljon myönteisiä kommentteja molemmista mutta yleensä vain sellaisilta ihmisiltä, jotka ovat yhtä amatöörejä kuin minäkin. :D ei kai auta kuin työstää molempia niin paljon kuin mahdollista ja antaa ajan näyttää.

tästäpäs tulikin avautumispostaus. ei ollut tarkoitus, anteeksi. <3

(repetotitlofobia iskee jälleen o_O)

oliko ees hauskaa tänään Stone-harkoissa. pääsin ekaa kertaa lavalle harjottelee prologia. vedin kunnon hermoromahduskohtauksen lattialla ryömimistä, huutamista ja kaatuilua myöten. vain näyttämöitku puuttui, mutta kyllä mä senkin saan aikaan ensi-iltaan mennessä.

mulla taitaa mennä aika hyvin. kirjoittamisen opiskelu on mielenkiintoista ja tunnen että se on jotain, joka oikeasti vetää mua puoleensa. ja lisäksi pääsen Stonen kautta näyttelemään. olkoonkin vain yksi kohtaus, mutta pidän roolistani. ja tällä kertaa en (toivottavasti) joudu pukeutumaan korsettiin, joten pääsen heilumaan ja huitomaan kaikessa rauhassa.

toki tämä kaikki vie pirusti mun aikaa muilta asioilta, kuten kavereiden kanssa hengaamiselta ja Pompin pilalle lellimiseltä. löysin eilen sen lapaluun päältä pienen randomin patin. kyseessä on todennäköisesti täysin harmiton lipooma, mutta pidän toki tilannetta silmällä. silmäteräni täyttää pian kuusi vuotta, mutta on edelleen yhtä energinen ja lapsellinen kuin pikkupentuna. haukkuu vain lujempaa. :D

pitää tästä varmaan käyttää otus iltakusella ja sitten poljeskella vähän pyörää, ettei pääse ote lipsumaan. adios.

Kerro elämääsi liittyvistä asioista, laita jokaisen aakkosen kohdalle yksi asia ja kerro, miten se liittyy elämääsi. Koita keksiä vastaus jokaisen aakkosen kohdalle.


A = Aamu-unisuus.

B = Biletys.

C = Claustrophobia.

D = Dieetti.

E = Elokuvat.

F = Fangirlishness.

G = Greippi.

H = Helsinki.

I = Itis.

J = Järjen himmeä valo.

K = Kirjoittaminen.

L = Lost.

M = Musiikki.

N = Näytteleminen.

O = Obsessiot.

P = Pomppis. <3

Q = Queen of the Bullshit.

R = Ruoanlaitto.

S = South Park.

T = Telkkari.

U = (päivä)Unelmointi.

V = Vampyyrit.

W = Wikipedia.

X = --Xcitement.

Y = Ystävät.

Z= Zen.

Ã… = Ã…h my god!

Ä = Äiti.

Ö= Öiset luovuudenpuuskat.

---

Cabin Fever tänään Maikkarilla klo 23.30! "I'm alive! I'm alive!" *BANG* xD

eipä tänään sitten paljon sen kummempaa. huomenna saa nukkua pitkään. autuus.

MINÄKÖ muka manipuloisin quizzeja. en ikinä. ;) http://quizfarm.com/quizzes/new/Freyd/which-norse-god-or-goddess-are-you-most-like/ ignoratkaa muuten Lokin hiusten väri oheisessa kuvassa; sitä ei ole tietääkseni alkuperäisissä kertomuksissa tarkemmin määritelty, mutta jos Joanne Harris sanoo että se on punainen niin se ON punainen. en kuuntele vastalauseita.

tänään oli eka luento Advanced Creative Writingia aidon brittiopettajan johdolla, ei yhtään pöllömmin kulutetut kolme tuntia. tuli siitä kyllä pirusti läksyjäkin. lisäksi mulla on vielä tehtävänä kaksi Johdatus kirjoittamiseen-tekstiä, joihin tarvitsisin muutaman lähdeteoksen, joita mulla ei ole. mutta mitäpä tuosta, kyllä mä aina jotenkin selviän.

koulun jälkeen menin vielä pitelemään Caraa paikoillaan rokotuksen ajan. kun pääsin himaan niin olin yllättävän väsähtänyt; heittäydyin sängylle lässyttämään Pomppikselle, se kävi mun mahan viereen nukkumaan ja ennen kuin huomasinkaan niin torkahdin itsekin tunnin ajaksi. kuten aina, olin torkuilta herätessä hetken aikaa enemmän zombie kuin ihminen, mutta söin vähän ja toivuin.

huomenna aamusta HOPS-tapaaminen ja sen jälkeen pääsen ekalle tunnilleni Kertovan tekstin perusteita ^^ nyt pitää viedä koira ulos. nighty.