IRC-Galleria

Tehtiin kanan kanssa ihan "töitä". Siis rytkyteltiin 40 minuuttia menemään ja täti jopa vaati vamma-kanalta juttuja :).

Kiima menossa kait ohi vihdoin, oli hieman ähräisen oloinen ja yleensä viittaa joko kiiman alkuun tai loppuun. Toinen vaihtoehto onkin sitten vatsan laukeaminen. huh.

BTW; oli hassu efekti ennen kuin lähdin rytkimään; Kananen piti alahuulta kuten alkuun tullessa, siis niin että pieni vaaleanpunainen "sisähuuli" näkyi vähän. Ah, nostalgiaa...

Jäi kana liikuttamatta, oli ihan liikaa ohjelmaa pienen tädin hoidettavaksi :).

Täti näki tänään kuinka joku muu toteutti tädin unelmaa, omaa hienoa tallia :). Mahtavaa, että jotkut pystyy!!

Kanasen eväät täti sentään kävi laittamassa ja syöttipä pari porkkanaakin.

Muutto edessä taas.

Koitin käydä vähän kentällä vääntelemässä, mutta takaapää mennä heitti nurin kerran ja siirryttiin sitten jolkottelemaan ympäristöön. Siis haista *aska liikutus i dag, huomenna kokeillaan sitten jotain muuta.

Tädin ei pitäisi kiivetä lainkaan kanan selkään; Kas iltapäivällä lähdin ajelemaan AURINGONPAISTEESSA tallille ja saavuttuani tallinpihaan alkoi karmea sade. Nooh, se meni ohi ja täti könysi kanan kyytiin herra B:n ja lähes herra T:n seuralaiseksi maastoon.

Ratsastettu oli ainakin 10 min kun ukkonen jytisi, ja tunnetusti täti pelkää kuollakseen ukkosta. Lisäksi naapurin pellolla paloi iso möykky huonoa heinää ja kanasen piti stepata ohi. Takaisin päin juostiin, sillä täti ei halua ukkosen ruuaksi...

Kun täti lähti ajamaan kotia kohti, alkoi aurinko paistaa ja tätiä nauratti; Elämäni tarina...

Kiimailee minkä jaksaa ja kivasti oli kulkenut, hyvä P!! :)

Käytiin kävelemässä herra B:n kanssa naapuritallilla sekä mökillä, ravia vähän, alkuun könkkäsi haavajalkaa, mutta ruven revetessä alkoi jolkottaa suht puhtaasti (ainakin selkään tuntui sille). Mentiin ihan lyhyenäkin 10 metriä, jotta joutuu koukistelemaan koipea :).

Ja tämä siis oikeasti eilen...

P menee huomenna joten täti saa kuorsata ja poiketa nurmijärvellä.

hipitikipiti

Tänään käytiin vielä kentällä kokeilemassa kanasen jäykkyyttä. Oli alusta saakka suhteellisen "letkeä". Ilman satulaa mentiin ja ihan löysin ohjin. Huomenna voisi kokeilla mennä radalle ja hieman irroitella. :)

Laardin kanssa jolkotettiin kentällä hetki. Nosteli ylähuulta alkuun hetken ja paskakasatkin on pieniä, voi vittu.

Saas nähdä kuin kanan käy.

oli tönkkö alkuun, mutta vertyi laukkojen jälkeen liikkumaan taas ihan normaalisti. Pitkin ohjin mentiin kaikki.

Mitäpä, jos te pahanmielen aiheuttajat, kusipäiset egoistit katsoisitte peiliin seuraavan kerran kun tulee tarve purkaa sitä omaa kusipäisyyttään viattomiin kanssakulkijoihin?

Mitäpä jos saatanat kokeilisitte vetää kourallisen rauhoittavia sitä ennen ja ajattelisitte asioita uudestaan, ihan ajan kanssa?

Onko se oman idiotismin aiheuttaja IHAN OIKEASTI joku muu, vai asuukohan siellä oman pikku pään sopukoissa se sarvipää, joka tekee elämästä helvettiä???

Helpottako se muidenkin pahoinvointi jollain tavalla teidän sairasta mieltänne vai onko valheiden keksimisessä jokin hohto?

Mitä irstasta nautintoa te saatte siitä, että joku viaton saa leiman otsaansa syyttä? Nostaako se teidän materialistisen persoonanne uusiin atmosfääreihin?

Keneltä on pois se, jos yrittäisitte olla ystävällisiä ja mukavia kanssaihmisiänne kohtaan?

keneltä on pois, jos tarjoaisitte pyyteettömästi joskus apua vihamielisten sanojenne sijaan?

Kusipäisyyden huippu on ihminen, joka tekee paskaa kaikille ja koko ajan, ei pyydä anteeksi, eikä selvästikään kykene tuntemaan yhtään ainoata tunnetta.

Elämä opettaa, se opettaa huomenna tai 10 vuoden kuluttua, mutta se opettaa. Ja silloin voitte olla varmoja, että teille hymyillään ja teille nauretaan. teitä osoitellaan sormella ja ivaillaan seläntakana.

Ja sen te olette ihan itse tilanneet elämältä.

Vetäkää vittu päähänne ja kärsikää mulkut.