IRC-Galleria

Uran vaihto, ystävän kuolema, hevosia kuollut ja tietysti pahimpana Lötjösen kuolema.

Olisiko ensi vuonna edes vähän helpompaa?

Ja kesä pelottaa jo valmiiksi.

Musta hevonen laukkaa aamuyön usvaverhossa,
se on juuri kutsuttu tähtiin.

Sen kavioista lentää kipinöitä
ja harjassa loistaa tähdet.
Se on vapaa.

Sen hengityksen höyry
jättää jälkeensä ikävän.

Se rakasti,
sitä rakastettiin
ja nyt sen on mentävä.

Sitoutua niin syvästi
että muuttuu pohjattomaksi
Puristaa niin lujasti
että muuttuu rajattomaksi
Rakastaa niin mielettömästi
ettei mikään enää
ole vailla merkitystä

-Tommy Tabermann -

Oli ensimmäinen "oikeasti" vähän helpompi päivä. Itketty on pari kertaa, mutta noin muuten.

Jotenkin sitä tajusi tehneensä juurikin sen oikean ratkaisun.

Ja tajusi, että lötjösen tavarat ovat vain tavaroita, ei Lötjönen niissä elä vaan se elää muistoissani ja tietysti käy välillä taivashevosena tarkastamassa että täti pärjää ilman sen mustaa kaunista nahkaa ja hiljaista hörinää.

Täti tuntee Rouva lötjöstä kohtaan äärimmäistä kunnioitusta ja suurinta rakkautta. Ei yksikään muu hevonen olisi ollut tädille tädin virheineen yhtä lempeä ja rakastava.

Lötjönen elää tädin vierellä, niin muistoissa kuin kuvissa.

ja uskokaa vaan, Tuhkan hautaamisen jälkeen rouva jäi katsomaan tädin perään taivashevosena kuten se teki vielä ollessaan maan päällä.

Täti rakastaa omaa pikku mustaansa, ihan oikeasti ja ihan koko sydämestään.

Tänään lötjönen pääsi vapaaksi. Sen tuhka on hevosten hautausmaalla Lulun lähellä.

Rouva oli varmasti itsekin paikalla ja seisoi tädin vieressä.

Nyt olet vapaa, mukana tuulen.

Kamalin paikka tänään oli tyhjentää Rouvan karsinan edus tavaroista ja viedä karsinasta heinäverkko ja vesiastia pois.

Osa tavaroista olohuoneessa.

huomenna sitten tuhkan haku ja hautaaminen, pelottaa jo valmiiksi.