IRC-Galleria

Positiivista; Myyrä antaa ratsastaa itseään eikä ole enää vauva, vaan aikuinen.

Negatiivista; Jokin mättää, oikea laukka ei oikein pyöri (lihas/jalat/?) ja ryystää vauhtia/pudottaa raville eli ei halua antaa takapäätä alle.

Tottahan toki ratsastuksellistakin feelua on (ai miten niin, mähän olen vanha pro-raiderhevoskuiskaaja-ratsuttaja... ;O)))) muttei selitä hanurin köyhtymistä/selän putoamista. Jep,jep...

Niin se vuosi taas vierähti.

2009 oli kaiken kaikkiaan hyvin plus-merkkinen vuosi, jopa ne suuren veetutuksen aiheuttajat kääntyivät isolle plussalle sitten lopuksi :).

2010 tuo mukanaan tietysti taas ylä- ja alamäkiä, mutta toivotaan että plussalla pysytään edelleen :)

Miksi ihmeessä jotkut päästävät hevosensa 150 kg liian laihaksi ja pilaavat mahan hevoselta siinä sivussa?

Kysymys no 2: Miksi tämän tädin täytyy ostella näitä kuikeloita ja lihotella niitä ja sitten vielä kaupan päälle hoidettava mahaa?

se alkaa sitten ranitidiini myyrällä, kokeilumielessä. Tosin voin laittaa pääni pantiksi vatsahaavasta. Sitä mietin jo muutama kuukausi sitten... Aaarghhh.

Katsellaan, josko se luurankoaminen lakkaisi ja kuola pysyisi siellä missä pitääkin sekä käsijarru irtoaisi ja haukottelu vähenisi. Tämän siitä saa kun a)pitää silmät tiukasti kiinni b)ostaa laihan hevosen.

Ja aikaa klinikalle sitten vaan.

Myyrä raukka joutui tänään useamman hehtaarin aakeelaakee-hankeen ja alkuun uskalsi vain täristä paikallaan. Kaverit tekivät sitten jälkiä ympäriinsä ja myyräkin uskalsi liikkua :)

125 cm yli ja TYYLILLÄ!! Kuvia seuraa ahkeran hoitaja-Sannin kuvauksien saapuessa tädin nakkeihin :))

ihmiselle, joka kovasti on koittanut tätiin siirtää omia tuntemuksiaan/kokemuksiaan siinä onnistumatta.

Tänään täti sai palautetta jota ko. hlö olisi varmasti ollut valmis vaikka rahalla ostamaan. Ikävää nauraa toisen säälittävän kustannuksella, mutta toisaalta, inhimillistähän se vain on eikä kellekään ole asiassa koitunut mitään harmia :)))

Myyris pellolla, huomenna hyppää irtohevosena jos säät liikkumisen autolla sallivat :)

Nimim. Ala-arvoista, ala-arvoista

Vihdoin ja viimein on tarpeeksi lunta peltomyyräilyyn! Ihanaa, nastaa, päheetä!

Kas, lievän itsetutkiskelun jälkeen vahngosta viisastuneena täti sitten päätti olla ns. sulaa vahaa eli aivoton ja onnellinen hevosenomistaja.

Meillä ei enää reagoida mihinkään, ei siis mihinkään (paitsi ylijuoksuun jos sellainen eteen tulee) ja vihellellään vaan onnellinen hymy naamalla vaikka sitten kilo hiekkaa suussa ja hevonen katoamassa auringonlaskuun...

Sehän toimi! Kas maneesin ovien avaaminen, vieressä seinää pitkin liukuva lumi jne.jne saivat aikaan vain vähäistä sätkimistä.

Maneesiin mennessä tosin myyrä peruutti jokusen metrin kun katsomosta laskeutui ihminen. Se toki sallittakoon.

Hommat jatkuu, nyt toki enemmän alusta kuin puolivälistä ja tätikin oppii hallitsemaan hermojaan edes hevosen seurassa. Kas kun toinen on niiiin kovin herkkä.... :)

Ja tämähän ei vaikuta tädin sosiaalisiin suhteisiin ihmisten kanssa, varautukaa vaan, että yhtä ärhäkkä täti-ihminen edessä edelleen. Mihinkä leupatartu (=leopardi, jonne 4 vee) täplämistään pääsisi? :))))

Ja nyt sitä pakkasten aiheuttamaa seisomista sitten kärsitään...
Kas maneesin pikkuovi aukesi varoittamatta työmiehen sisääntulon johdosta; Myyrä levisi joka ilman suuntaan kaikilla mahdollisilla kierteillä jne. Onneksi täti pysyi kyydissä.
Tämän jälkeen ex-rento nyk. viulunkieli hevonen jäykisteli koko ajan. Hetken hinkkaamisen jälkeen täti vielä juoksutti otuksen jotta sai sen edes vähän relaksi...
Huooh, addua, addua tädillä.
Huomenna sitten vaikka 4 tuntia ratsastusta ilman että tädillä palaa kiinni (=mitähän rauhoittavia sitä imaisisi nyrkillisen?)... ;O)