IRC-Galleria

Ja laitetaan ne pikaliimalla otsanahkaan. Alakaulan pullotus oli tänään n. 350 m eteenpäin. Lisäksi kananen on keksinyt uuden hauskan tavan komentaa tätiä; Kuopii kun ollaan pysähdytty, tosin vain yhden kerran per ratsastus, arrghh...

Pony (shetlanding bony) rehu taitaa olla aika tujua tavaraa, rouva on löytänyt itsestään uuden huumorintajuisen naishevosen. Ja saa sitä vain litran/vrk. Vastasi tädille tänään höristen kun täti aivasti. Eikä se vedä hernettä nenään kun sitä joutuu selästä komentamaan vaan lähinnä hihittelee ja keksii uuden jutun (eikä siis mitään ilkeää, vaan selvästikin tahtoo vaan touhuta...) Taitaa olla asuinpaikallakin tekemistä, ihan selvästi rouva nauttii nyt ihan täydestä sydämestä elämästään.

Tänään rouva esitti myös espanjalaista show-käyntiä, useaan otteeseen. Rouvalla on adhd...

Kananen loikkasi tänään esteiden yli. Tai siis hurjan 60-70 cm ristikon yli... 8) Onneksi heppa itse rytmittää askeleet joten täti voi roikkua harjassa ja vaikka kiljua toimituksen ajan ;)!

Kana sai myös toverin, herra p:n. Olivat ystäviä siitä lähtien kun kana ensin näytti että kuka täällä määrää ja mitä määrää. 8)!

Kanasta kävi tänään kokeilemassa ratsastajaehdokas. Ratsastuskemiat eivät kohdanneet joten uutta täytyy etsiä.

Kananen toimi alun jäkityksen jälkeen mallikkaasti. Huomenna loikataan ja ylihuomenna (jos säät sallii) painellaan pellolle keventelemään.

Kyllä kana on hyvä kun se on hyvä 8)!!

Täti kärsii työvuoron jälkeisestä yliväsystä ja hengaa netissä. Etsin kanan kasvattaja-alueen email oson ja laitoin postia, jospa kanasella olisi saksan maalla lapsia. 8) Täti odottaa jännityksellä vastauspostia (jos ko. osoite oli oikea...)

Ekaksi tämä:

Kerro minulle lyhyesti, miksi pidät minusta.
Sen jälkeen laita tämä omaan blogiisi, niin saat tietää mistä muut pitävät sinussa.

Ja sitten tämä:

Kana liikkui irtona maneesissa ja joutui myös askel askeleelta tehtäväradalle jonka täti lepakko teki kummi-lötjösen iloksi. Kana seuraa omaa tätiä askel askeleelta, mutta pysähtyminen niin että puomi jää etujalkojen väliin, tuotti kanalle vaikeuksia. Selvästi se joutui keskittymään ihan tosissaan tädin (epäselvään) kehonkieleen. Onnistui kaksi kertaa pysähtymään oikein 8)!

Päästeli session jälkeen intoa ulos, ja jäi onnellisena kanana rouhimaan ruokaansa. Täti lepakkokin ihmetteli kanan tyyntä olemusta tallissa!!

...Ulko-ohja, ulko-ohja, ulko-ohja

Ja täti myös!

Rva oli hyvällä tuulella eilen, suorastaan hymyili 8).

Tänään naama oli näkkärillä, saas nähdä mitä kana tykkää kun mennään ilman satulaa, iikh ;o)!

Varsa syntyi kesäkuun kauniina päivänä, hetkenä jona koko maailma tuntuu pysähtyvän; Tuuli pyörii lempeästi puiden latvoissa ja aurinko paistaa kirkkaana taivaalla. Ruoho oli vihreämpää kuin vuosiin ja vesi kirkkaampaa, aivan kuin luonto olisi valmistautunut varsan syntymään.

Se syntyi laitumelle, lempeän äitinsä viereen, juhannusruusujen lähelle, jotka nekin kukkivat kauniimmin kuin edellisenä päivänä.

Varsa sai synnyinlahjakseen kauneutta niiltä, viisautta hiljaisilta puroilta ja lempeyttä kesäisen leppoisasta tuulesta. Varsa sai syntymälahjakseen jotain suurta, suurempaa kuin ihminen pystyy koskaan ymmärtämään.

Varsalla oli hontelot, pitkät jalat ja silkkinen musta karva, perintönä äidiltään. Isä lahjoitti varsalle viisaan katseen ja tuuhean hännän, jolle olisi tulevina vuosina käyttöä kesäisin varsan huiskiessa paarmoja.

Se ponnisti ylös heti, kuin ihmetellen paikkaa ja sen kauneutta. Se etsi katsellaan jotain, ehkä kohdussa löytämäänsä rauhaa ja hiljaisuutta. Se etsiytyi äitinsä nisälle ja joi elämänsä perustan äidistään. Varsasta kasvaisi suuri ja rohkea äitinsä maidosta. Ja se tiesi sen, se tiesi tarvitsevansa rohkeutta ja kestävyyttä, se aavisti ettei selviäisi ilman synnyinlahjojaan, sillä siitä tulisi peloton johtaja laumalleen ja opettaja ihmiselle. Sen täytyisi olla kestävä, ettei elämä rikkoisi sitä.

Varsa kasvoi kesän linnun laulussa ja puiden katveessa, se leikki muiden varsojen kanssa ja juoksi äitinsä perässä. Se hirnui ja opetteli laukkamaan kovaa, niin kovaa että tuuli tuntui sen harjassa ja sydän hakkasi sen rinnassa laukan tahdissa. Se oppi pysymään pystyssä mutaisissa alamäissä ja hyppimään kivien yli ylämäissä. Se opetteli hevosen kielen ja jutteli myös linnuille. Joskus ajatuksissaan se lensi lintujen kanssa sinisellä taivaalla, höyhenen kevyenä tuulen vietävänä.

Taivas hymyili sille kuin kannustaakseen sitä laukkamaan kovempaa, kuin pyytääkseen sitä nauttimaan vapaudesta.

Syksyn saapuessa sateineen ja lehtien irrotessa puista varsasta oli kasvanut hevonen. Puut pudottivat lehtensä ja tuuli oli kylmempää, se enteili lumisateita jotka muuttivat maan valkoiseksi ja kylmäksi. Varsan oli aika tavata ihminen.

Se tulisi oppimaan etteivät ihmiset aina ymmärtäneet sen herkkyyttä ja jaloutta, että ihmiset olivat epäreiluja ja saattoivat satuttaa. Se tulisi oppimaan että sen täytyi ylittää itsensä, ihmisen kunnianhimosta ja pärjätä areenoilla ihmisen mieliksi. Se oppisi että kädet jotka sitä satuttivat, osaisivat olla hellät ja etteivät kaikki ihmiset olleet pahoja. Ja sille tulisi ikävä äitiä, se ikävöisi niittyä jolle se syntyi, se ikävöisi elämänsä ensimmäisiä kuukausia ja ennen kaikkea se ikävöisi vapautta.

Rva tapasi tänään eläinlääkärin, sai rokotuksen ja keuhkojen kuuntelun. Yskän ärsytyskin oli negatiivinen. Käyttäytyi nätisti, ainoastaan nenää ei antanut kaivaa, paitsi tädin. Ja tätihän kaivoi 8).

Murjotti tapahtuneen jälkeen ja todennäköisesti murjottaa huomisenkin vielä.

Myös herra lumi tapasi tohtorin tädin avustuksella, oli herrasmies!