IRC-Galleria

Voi rakkaat ihmiset. Älkää juorutko. Se on se suurin ja pahin "synti" mitä ihminen voi tehdä. Tai ainakin yksi pahimmista. Ainakin siitä johtuu suurin osa kaikista riidoista ja harmeista. Niin se on.

Kovin monilla tuntuu olevan outo tarve ymmärtää ventovieraitten ihmisten sanomiset ihan väärin, ja repostella luulojaan ympäri kyliä. Ihan turhaa vaivaa ja harmia viattomille ihmisille sitten.

Onhan toki niin, että kirjoitettu sana on aina tulkinnanvarainen, mutta niinhän kaikki muukin tässä elämässä. Ehkä kirjoittaminenkin on "synti" sillä niin paljon on koitunut harmia siitä, että kirjoitetut sanat on vääristyneet lukijoiden kautta. Mutta jos ei mistään kirjoiteta, ei mistään puhuta....

Jos ei joku anna ääntä kaikille elämän kirjoille, niin mitä sitten? Yksi suuri "synti" on myös liiallinen vaikeneminen. Hyssytellään asiat piiloon, ei uskalleta kohdata huolia ja tunteita. Pelätään elämää kuin mörköä. Pelätään muiden reaktioita, koituvia konflikteja. Pelätään jopa omia reaktioita. Ja juuri konfliktithan ihmistä parhaiten opettavat..kunnes opitaan oppimaan ilman niitä.

Sitten kun joku jotain ääneen sanoo, hänet koitetaan vaientaa ilkeillä puheilla. Tukitaan suu, ettei vain joutuisi itse kohtaamaan mitään. Ja hän, joka puhuu antaakseen yhteisille huolille äänen, jotta heräisimme ymmärtämään.....hän saa vihan ylleen. Vihan niiltä joita rakastaa.

Eihän ole ihme, että me ihmiset olemme niin huonoja ymmärtämään toisiamme. Saati elämää.

Kaikki me kuitenkin painimme samojen peruspelkojemme kanssa. Ja pelosta kaikki vaikeutemme johtuvat. Pelosta tulla hylätyksi, väärinymmärretyksi, vihatuksi, petetyksi, naurunalaiseksi. Mutta miksi?

Koska emme tunne itseämme. Emme luota itseemme. Emme tunne ja ymmärrä omia tunteitamme ja reaktioitamme. Emme näe miten samanlaisia olemme kaikki. Pelkäämme olevamme huonompia muiden silmissä. Siis etsimme vikoja muista, jotta joku muu olisi puolestamme se huonompi.

Mutta kukaan ei ole toista huonompi. Kaikki ovat erilaisia, onneksi. Reagoimme erilaisin variaatioin samoista tunteista. Elämme kaikki ihan yhtä ja samaa elämää, mutta niin erilaisia versioita siitä. Elämäntilanteemme, ihmissuhteemme, tunteemme, kokemuksemme, kaikki vaikuttaa siihen miten reagoimme. Ja jokaisella meistä on siihen oikeus. Se vain kuuluu elämään.

Meillä on oikeus tulkita asiat juuri kuten tulkitsemme. Ja jotta ymmärtäisimme toisiamme paremmin, ja siten eläisimme pikkuisen paremmassa tasapainossa toistemme kanssa, jotta ymmärtäisimme itseämme paremmin... Jotta tunnistaisimme samat reaktiot muissa, kuin itsessämmekin, jotta hyväksyisimme toisemme paremmin, meidän on puhuttava.

Minä puhun. Minä en pelkää. En elämää, en itseäni, enkä muitakaan. En pelkää joutuvani hylätyksi, en naurunalaiseksi, en oudoksutuksi. Minä olen oudoksuttu, minulle nauretaan, minua inhotaan, halveksutaan ja vieroksutaan. Siihen on jokaisella oikeus. Mutta ei se ole minulta pois. Olen itseni kanssa sinut.

Minun ei tarvitse vihata ketään, ei sitäkään joka minusta juoruaa. Ymmärrän, että hän ei vain ole ymmärtänyt vielä elämän hienoutta eikä ihmisten erilaisuuden rikkautta. Hän ei ymmärrä, että minä kerron tunteistani, pohdin elämää, ihmisten kärsimyksiä ja tilanteita. Hän ei ymmärrä että puhun yhteisistä asioista, hänenkin suunsa puolesta.

Hän ei tiedä, että minä en puhu pahaa selän takana. Että minä en syyttele, odota pahinta muista, tunne tarvetta mustamaalata tuntemattomia.

Ehkä hän ei ymmärrä että niinkin voi elää. Ehkä hän ei huomaa mitä tekee. Paljon on minullakin vielä opittavaa. Huomaamattani teen asioita joita en haluaisi tehdä. Olen pahoillani siitä. En ole vielä oppinut =)

Minä en pelkää myöntää virheitäni. Tiedän että teen niitä. En halua torjua palautetta toiminnastani. Minä haluan saada sitä. Haluan oppia. Toivon vain, että saisin sen suoraan itselleni. Ja mieluummin suhtkoht harkittuna ystävällisenä pakettina, kuin polttopullopostina takaraivooni.

Ei minun reaktioitani tarvitse pelätä. En minä pure. Minä kiitän ja hymyilen =)

Se, miten sinä tämän tulkitset, on sinun asiasi. Se, koetko tämän itseesi kohdistuvana piikkinä, on sinun asiasi. Se, keneen luulet minun tämän kohdistaneen on sinun asiasi. Mutta se, miten toimit tulkintasi kanssa...miten monen ihmisen asiaksi ja harmiksi se muodostuu....

Voin kertoa, että kohdistin tämän vain sinuun, joka tästä itsesi tunnistat. Mutta en kohdistanut sinuun piikkiä. Kohdistin sinuun ymmärtävän, sallivan, anteeksiantavan, ja harkintakykyysi luottavan ystävällisen palautteen.

Toivon sinulle kaikkea hyvää, iloa, rakkautta, sopivasti kompastuskiviä oppiaksesi, viisautta, kärsivällisyyttä ja anteeksiantokykyä. Ja mitä ikinä tarvitsetkaan =)

Toivon myös sinulta ymmärrystä minua kohtaan. Tulkitsin sinun toimintasi yleisten käsitysteni mukaan, ja taatusti ainakin osittain erehdyin. Olen siitä pahoillani. Sinun ei kuitenkaan tarvitse olla huolissasi, sillä eihän kukaan muu kuin sinä itse tiedä, keneen tämä kohdistui. Enhän minäkään tiedä kuka sinä olet. Enkä välitäkään tietää. Sillä ei ole minulle merkitystä.

Anteeksi annettavaa minulla ei ole, joten anteeksikaan sinun ei tarvitse minulta pyytää. Itseasiassa, kuten kaikesta, niin tästäkin koitunee pelkkää hyvää =)

Siis kiitos <3