IRC-Galleria

Tänään oli sosiaalisuuspäivä tai siis normaali ihminen pitäisi tälläistä päivää epäsosiaalisuuten huipentumana, mutta minulle tämä oli vaihtelua ;) Isoveljen kanssa istuttiin päivä koneiden ääressä ja optimoitiin algoritmeja, sit syötiin tortilloja ja lopuksi käytiin baarissa juomassa yhdet. Tällä kertaa tosiaan vain yhdet ja sit kotio. Valitsin tarkoituksella saman baarin, missä viikko sitten hävitin kellon, mutta eipä sitä ollut sielläkään. Pitää arjen tullen käydä poliisilaitoksella ja jos sieltäkään ei löydy, niin se on sit kellon loppu.

Baarissa oli kivaa. Tietenkin kahdestaan on kivempaa kun yhdestään, mutta vaikka kalja oli jostain syystä oudon pahaa, yksikin tuoppi kilahtaa. Ehkä suurin perusvirhe yksin baariin mennessä onkin juoda pohjat. Pohjat juomalla se kutkuttavin ja hauskin kikatus ja sosiaalisuusvaihe jää kotiin. Ekat 5 tuoppia ovat maagisia, sen jälkeen juomisesta tulee urautunutta ja sosiaalisuuskikatteluhiprakka muuttuu känniksi. Jos on valmiiksi tylsää, kännissäkin on tylsää. Sen sijaan jos menee baariin selvinpäin ja juo 5, on ihan mahtava olo, aurinko hymyilee, seinistä tulee sateenkaaria ja kaikki naurattaa, vaikka edelleen istuisi yksin nurkkapöydässä ja tuijottaisi tuoppiaan. Harmi kun jano kasvaa juodessa, koska olisi paljon fiksumpaa mennä baariin selvinpäin juomaan vaikka 5. Jos löytää seuraa ja on jeij, sit joisi lisää. Kallista, mutta sen arvoista. Jos seuraa ei löydy, niin sit lähtisi kotiin. Halvempaa tämä olis kuin ensin vetää pohjat ja sit juoda 10 ja silti on vitun tylsää. Ongelma on vain se, ettei kukaan lopeta viiteen. Siinä vaiheessa kun on juuri maagisin olo ja seinät hymyilee, on hullua lopettaa juominen, vaikka juomisen taho väheneekin ja siitä tulee vain känni. No, ehkä tämä on ratkaistavissa sillä, että ottaisi käteistä, joka riittäisi vain viiteen. Entäs jos törmääkin johonkin superkivaan ihmiseen ja haluaisi jatkaa iltaa? Ärf. Vaikeaa!

Voisin muutenkin käydä yhdellä useammin. Mieluummin vaikka kolmesti viikkoon yhdellä kuin kerran viikkoon kymmenellä. Jotenkin en vain ole koskaan oppinut tuota yhdellä-kulttuuria ja vasta ihan hetki sitten ylipäätään ymmärtänyt, miksi ylipäätään juoda yhtä (kotona yksi kalja kun ei tuota samaa euforiaa mitä baarissa). Jostain syystä sitä yhdellä käymistä ajattelee vain turhana elimistön ja rahan tuhlauksena. Tästä ajatuksesta pitäisi päästä eroon.

Toinen juvela juttu tästä päivästä. Kokkasin tosiaan tortilloja, joiden sisällä oli lihasuikaleita, joissa oli pussillinen tacomausteseosta ja vähän lorautus chilikastiketta päälle. Lisäksi erillisessä rasvapohjaisessa jugurttilisäkkeessä oli pippuria. Ruoka oli tulista, jep, se oli tarkoituskin. Mutta syömisen jälkeen tuli krapula! Mahaan sattui oudosti, suussa maistui oudon verisen pahalta, oli epämiellyttävä jano, joka ei lähde juomalla (tämä ei ole sama kuin tulisuusjano) ja oli muutenkin jotenkin sellainen yleisesti ällöttävä ja etova olo. Just sellainen olo, mikä on yleensä krapulan toisena päivänä. Johtuuko usean päivän krapulat siis vain ja ainoastaan mahaoireista. Mikä pelottavampaa, minulla on tapana krapulassa syödä hyvin mausteista ruokaa tai ainakin ylensyödä. Onko siis niin, että ihan itse krapulan takia aiheutan itselleni lisäkrapulan ja jos söisin vain mustikkakeittoa ja porkkanaa, krapulat kestäisivät illan? Fiksua olisi toki jo valmiiksi alkoholin kuormittamaa mahaa helliä jollain pehmeällä, eikä vetää chilipizzaa, mutta kun tekeep mieli :(

Sitten kolmas juttu, joka on aika jännä. Kun kiittämättömän veljen takia itse piti lähteä kauppaan ostamaan tortilla-aineita (ja maksaa vielä, murrrr, tarjosin kaljatkin!), huomasin naapuritalon kohdalla kävelytiellä jotain juvelaa. Naapuritalon pihassa oli poliisiauto (olin kuullutkin hälytyspillit varttia ennen), ulkona oli kaksi poliisia ja vanha rouva. Näiden vieressä maassa makasi hahmo, joka oli peitelty valkealla lakanalla. Rouvan vieressä oli pyörätuolia. Muistinkin pian, että olin joskus nähnyt sillä kadulla kävelevän kyseisen vanhan rouvan työntäen pyörätuolissa vielä vanhempaa rouvaa (EDIT: kyseessä olikin kai mies, eikä nainen, mutta vanha silti). Nyt sitten varmaan jonkin sairaskohtauksen tai kaatumisen (toiv.ei) takia vanhemmalta henkilöltä oli henki poissa. Mitään hirveää dramatiikkaa tuohon ei kuitenkaan tainnut liittyä, kun se työntäjärouva ei ollut paniikissa, vaan soitteli puhelimella varmaan läheisilleen ja puhui normaalilla äänellä. (EDIT: minun tullessa paikalle sairaanhoitajat olivat jo yrittäneet elvyttää henkilöä ja nyt enää poliisit odottelivat ruumisautoa).

Lidlistä palatessa kuollut oli vieläkin kadulla. Teki mieli ottaa valokuva, mutta se olisi ollut hyvin epäkohteliasta sen työntäjärouvan takia, enkä tiedä olisiko poliisitkaan innostuneet. Oudointa tässä tapahtumassa on se, ettei se vaikuttanut minuun mitenkään. Jaa. Kuollut. Kaikkee sitä. En edes meinannut muistaa koko tapahtumaa kun nyt kirjoitin tätä. Muistin vain, että mun piti puhua kolmesta asiasta, joista yksi oli baari ja toinen tortillakrapula, mutta mikäs se kolmas oli? Ainiin, kuollut nainen! Toki kuoleman dramaattisuutta vähensi se, että kuolleen päällä oli jo lakana, enkä itse joutunut todistamaan tai jopa olemaan osallisena siinä kohtauksessa/tapaturmassa. Olen nimittäin nähnyt nuorempana kun joku spuge löi päänsä lähdettyään liikkeestä jossa olin työharjoittelussa ja kadulla oli verta ja jotain vaaleampaa nestettä. Tämä hirvitti. Aivan kuten myös se, kun intissä veteraanien juhlassa kaksi veteraania kuoli. Se tuntui jotenkin karmealta ja läsnäolevalta, kun tämä taas tuntui yhtä kaukaiselta kuin salkkarikuolema. Rauha hänen muistolleen ja onneksi en joutunut paikalle hädän aikaan, koska rehellisesti myönnän, että panikoidun hädässä ja en varmaan edes osaisi soittaa 112:een.

Haamutiimissä oli taas hyvä jakso. Pohjustan asiaa sillä, että kaverit ovat miettineet, miten minä uskallan katsoa kauhuleffoja yksin ja miksi helvetissä luen kauhukirjoja ennen nukkumaanmenoa. Syy on siinä, että kauhu jakautuu moneen alakategoriaan, josta osa pelottaa ja osa ei. Toki hyvä kauhuleffa pelottaa aina, vaikka se olisi väärästä kategoriasta, mutta se, että pelottaako leffa vielä yöllä katsomisen jälkeen, on taas hyvin kategoriariippuvaista. Blair Witch Project pelotti, koska sen kategoria on "tosi kauhu". Saw ei pelottanut (ei se pelottanut kyllä katsoessakaan). Ring oli helvetin jännittävä alussa, mutta kummituskauhu ei pelota minua öisin. Poltergeist 2 on pilannut elämäni ja minulla on nyt poltergeist-fobia. Amityville horror pelotti paskat housuun viikkojen ajan, syynä kategoria poltergeist-kauhu. Entity pelotti paskat housuun, sama vika. Manaaja ei pelottanut jälkikäteen yhtään. Psyko ei pelottanut jälkikäteen yhtään. The Others ei pelottanut jälkikäteen yhtään. Kummitukset eivät siis jostain syystä pelota jälkikäteen paljoakaan, psykopaattimurhaajat eivät hilkkuakaan, kun taas "perustuu tositapahtumiin" kauhu pelottaa paljon, spiritismikauhu helvetisti ja poltergeistkauhu aiheuttaa parin viikon itkutärinät. Erikoismaininta myös Auditionille, jonka takia olen alkanut pelkäämään japanilaisia tyttöjä.

Takaisin aiheeseen. Haamutiimi on hyvä sarja, joskin tieteellisesti ei tietenkään validi. Yleensä he eivät saa mitään todisteita kummitelusta, mutta kuin spookyn olon. Kerran he kuvasivat nauhalle kun tuoli liikkui itsestään. Tämä oli kauheaa sarjaa katsoessa, muttei sinänsä jättänyt traumoja jakson loputtua. Tällä kertaa pitkästä aikaa taas saatiin EVP-ilmiö nauhalle. EVP:n idea on se, että analogiselle tai digitaaliselle nauhurille tallentuu ääntä ilman, että sitä nauhoitushetkellä kuullaan. Ääni voi olla myös sellaisilla taajuuksilla, joita ei ihmiskorva kuule. Käytännössä siis tutkijat kysyvät kysymyksiä ja odottavat vastausta ja antavat nauhan pyöriä. Jälkikäteen sitten nauhat siivotaan ja etsitään eri taajuusalueilta jotain erikoisuuksia. Tällä kertaa erikoisuutena oli outo häiriöääni, sekä sen läpi kuuluva kaikuva kuiskailu, josta ei kuitenkaan saanut pahemmin selvää. Toinen nauhalle tarttunut asia oli miehen äänellä kuiskattu "I miss Adam", joka oli nauhoitettu talon asukkaan, _Adamin_, makuuhuoneesta. Tämä sai minulta paskat punttiin ja nyt tärisen ja pelottaa ajatellakin nukkumista. Vaikka alunperin oli jo epäilty, että talossa kummittelisi Adamin isovanhemmat ja vaikka tuo kuiskaus oli sinänsä tosi toivoa-antava ja kiltti, niin ei se sen kauheutta kestä.

EVP-ilmiöt eivät tietenkään ole mikään todiste mistään muusta kuin häiriöistä laitteissa, mutta silti ne ovat ilmiöinä todella kiinnostavia, yhtä kiinnostavia kuin automaattikirjoitus (ihminen alkaa joko unessa/transsissa/tai muuten vain kirjoittamaan tekstiä aivan kuin joku ulkopuolinen taho sanelisi sitä). Jos uskaltaisin, haluaisin itse tallentaa EVP-ilmiöitä aina kahdella eri tallentimella ja samalla mitata siltä paikalta lämpötilaa, energiamäärää, jne. Haluaisin siis tietää, tallentuuko sama ääni kaikille nauhoittimille, vai vain yhdelle. Desibelimittarit kertoisivat, oliko kyse oikeasti äänestä vai vain häiriöstä, jonka ei olisi pitänyt tallentua. Lämpötilamittari kertoisi tapahtuuko lämpötilassa muutoksia ja energiamittari kertoisi mahdollisista energiahäiriöistä (jotka osaltaan voivat luoda jo koko ilmiön).

Olisin kuitenkin varmaan maailman paskin paratutkija, koska olen näin hermoheikko. Voi ei. Tulkaa joku nukkumaan mun viereen täksi yöksi :(