IRC-Galleria

Joko nukuin toooosi pitkään tai perjantai tuli nopeammin kuin luulinkaan. Heräsin nimittäin klo 11 siihen, kun puhelin soi. Numero oli 020 alkuinen, joka lehtimyyjäsäikäytti, mutta vastasin silti. Kannatti vastata. Eilinen työhaastattelu oli sitten mennyt sen verran hyvin haastattelijoidenkin mielestä, että tervetuloa toiselle haastattelukierrokselle viikon päästä torstaina. Kiitos! Nähdään siellä.

Eli jeij! Mä pärjäsin! Mä olen paras! Huipuin! Kävelevä kultakimpale, joka on tehty platinasta ja on painonsa arvossa timanttia! Jee! Tietenkin syy, miksi minulle soitettiin tänään, eikä vasta perjantaina kuin luvattiin, oli minun täydellisyydessäni *paistattel* Nojoo, ehkä kusi ei ihan noin paljoa noussut päähän, mutta lämmittihän se sydäntä. Nyt vielä kun handlaisinkin toisenkin haastattelukierroksen. Pitää taas vain jaksaa valmistautua kovasti, vaikka se onkin niin kuluttavaa. Mitä enemmän valmistautuu, sitä enemmän jännittää. Jos menisin vain ihan kylmiltään, ei etukäteen jännittäisi, mutta sitten tuskin mitään paikkaakaan olisi tarjolla. Äää.

Palkitsin itseni kirjoittamalla ostoslistaan "Jotain terveellistä hyvää ruokaa". Kun kello iski seitsemän ja en ollut vieläkään lähtenyt kauppaan, tein sitten hätäpäätöksen tehdä pizzaa. Pizzahan kun itsessään ei ole epäterveellistä, jos sen niin tekee, mutta pizzan epäterveellisin osa on ylensyönti. Noh, hups, ylensöin, mutta ei siitä nyt enempää. Jäi sentään puoli peltiä jäljelle! Ihan pizzavinkkinä se, että laittakaa kolmasosa pizzajauhoista soijajauhona. Silloin pohjasta tulee helvetisti paremmanmakuisempaa ja rapeampaa, sekä terveellisempääkin. Soijajauholla jatkettu pohja on niin hyvää, että sitä pelkkää pohjaa tekisi mieli jo syödä. Maistuu vähän leivoksen ja teeleivän sekoitukselta, muttei makealta. Päälle tuli kotipizzatyyliin paljon kaikkea, eli hirveästi jauhelihaa, sipulia, valkosipulia, meetvurstia, chiliä ja lihapullia. Vielä juustot päälle ja om nom nom nom nom! Ainiin, omapizzavinkki 2, lorauttakaa tomaattipyreen sekaan vähän öljyä ja mausteita, jolloin sitä on helpompi levittää pizzan päälle ja se maistuu paremmalta.

Samaan "juhlintaan" kuului myös Kukkia ja sidontaa -leffan katsominen. Olin sen joku viikko sitten ostanut ja ajattelin nyt sitten mulkaista pois. Sarjan olen nähnyt jo aikaisemmin, leffaa en vielä. Ei voi sanoa mitään muuta kuin sen, että mahtava sarja, huono leffa. Kitsastelutyyliin leffassa ei ollut loppuminuuttia lukuunottamatta mitään sellaista, mitä sarjassa ei olisi. Sarja ja leffa eivät ole siis mitenkään erillisiä kokonaisuuksia, vaan ne on koostettu tismalleen samasta materiaalista. Koska sarja kestää 6 tuntia ja leffa alle 2 tuntia, niin leffasta oli leikkaamalla leikattu alkupuolelta ihan älyttömästä pätkiä pois. Voisi verrata siihen, että joku lukisi sinulle satukirjasta aina lauseen per sivu, sitten skippaisi pari sivua kokonaan, taas pari lausetta ja vasta viimeisen kappaleen lukisi sitten lähes kokonaan, vähän vain enää hyppien. Vaikkei juoni olekaan sarjankaan parasta antia, niin tätä leffaa katsomalla on kyllä niin pihalla koko juonesta, ettei rajaa. Juoni tuntuu myös niin paljon typerämmältä leffaversiossa, kun sarjaversiossa paremmin tajuaa, että se juoni on vain tekosyy pitää ne hahmot esillä ja koko sarja perustuu hahmojen inspirointiin (Stella Polariksen Vapaapudotus-sarjasta kun on lähtöisin koko proggis). Katsokaa, jos haluatte nähdä suomalaisia "amiksia" (amis ei tarkoita tässä millään tavalla ammattikoululaista, vaan stereotypiaa).

Suomalaisesta tuotannosta tulikin mieleen, että kun aamulla istuin ähtärillä vessassa, niin jostain lehdestä silmiini sattui mainos. "Äkkiä Anttolassa" on tulossa dvd-jakeluun maaliskuussa. JIIHAA! Taas yksi aivan järjettömän hyvä ja järjetön suomisarja tarjolla. Jos tykkään suomileffoista, tykkään vielä enemmän tietyistä suomikomediasarjoista. Nämä sarjat eivät ole mitään kummeleita tai vintiöitä, vaan enemmän normaalempia sarjoja, mutta vähintään yhtä hulluin kääntein. Vaatii ehkä tietynlaista näyttelijäuskollisuutta ja huonoille vitseille nauramista, mutta muhun uppoo. "Ossi oravannäköinenpoika" on vieläkin insideläppä sisarusten kesken ja naurattaa aina yhtä paljon, kun Hietalahti törttöilee pyörällä lapsi kyydissä. Pistäkää samalla kerralla kärryyn Muodollisesti pätevä. Se on ehkä hienovaraisempaa huumoria, mutta mahtavaa silti. Taas kerran tismalleen samat näyttelijät löydät sieltä. Ne parhaat. Vielä kun Nahkiaiset tulisi myyntiin. Se oli ehdottomasti sairain ja hauskin suomisarja mitä olen koskaan nähnyt. Mies tikkakisoissa naisen lapsivesien tullessa tai "Seinillä on korvat" tokaisu erään ammuttua haulikolla päänsä seinille ovat sellaista, jota ei voi kikattamatta katsoa. Kaiken kruunaa suomisarjoille tyypillinen karuus ja minimalistisuus. Ei ole koristeita, ei efektejä, eikä mitään turhaa. Juroa suomimutinaa vain ja absurdeja tilanteita.