Pelottavaa tästä tekee se, että joskus etenkin humalassa oikein hakemalla hakeutuu miniversioon tästä olotilasta, koska se on koko hauskanpidon ydin. On ihan jumalattoman hauskaa kun pääsee siihen fiilikseen, että tekee kaikkea tyhmää, josta ei seuraa itselle tai muille mitään pysyvää pahaa. Esimerkkinä vaikka viuhahtaa alasti parvekkeella tai laulaa serenadia Espalla. Kun miettii jotain parhaita festarikokemuksia ja muita, niin parhaat muistot (tai jos ei itselle jäänyt muistoja, niin kaverien jutut ;) tulee tietenkin silloin, kun on päässyt kreisiolotilaan ja tehnyt jotain ihan hoopoa.
Festareilla alasti teltta-alueen ympäri juokseminen ja sillalta hyppääminen ovat toki aika eri kaliiberin juttuja, mutta sinänsä kyse on samasta asiasta: tehdään jotain hullua. Uhkarohkeus lopulta päätyy asiaan, josta onkin haittaa muille. Niitä muistoja kännitempauksista, joista on saanut kärsiä katkenneen kylkiluun tai muiden vihojen takia riittää kyllä myös.
Joskus kadulla kävellessä repeän hillittömään hymyyn kun yhtäkkiä saan päähäni jotain ihan hulluja ajatuksia, mitä tekisin jos voisi ajassa palata taaksepäin. Esimerkkinä yksinkertaisuudessaan olisi kiva kiljaista jotain toisen korvaan tai lyödä suoraan avarilla kiveksille kättelytyyliin. Kerran nenästäni tuli räkää kun ajattelin, miten vastaantulevan nuoren miehen kohdalla ihan yhtäkkiä ilman mitään vihaa, varoitusta tai muuta läväyttäisin häntä kiveksille ja jatkaisin kävelyä kuin ei mitään.
Kun on aikaa kävellä ja miettiä, mielikuvitus helmuaa ihan omissa sfääreissään. Jos minulla olisi joku superkyky, käyttäisin sitä luultavasti juuri tuohon hoopoiluun. Tänään töissä nauroin koko iltapäivän kun ajattelin, miten olisi ihana omistaa lentokyky. Hyppäisin yhtäkkiä varoittamatta kattoon aivan kuin siellä olisi joku magneetti, sätkisin ihan hulluna ja päästäisin suustani HUUU-ääntä. Vaihtoehtona lentäisin hirveää vauhtia johonkin rappukäytävään ja nappaisin joltain kädestä jäätelön, iskisin sen päähäni ja lentäisin pois. Tai ehkä haluaisin kyvyn muokata kehoani, avaisin suuni jalkapallon kokoiseksi, muljauttaisin silmäni ympäri ja päästäisin tripod-tyylisen matalan ja pitkän huudon, joka vavisuttaisi ikkunoita ja repisi ihmisiltä sielusta ilon pois. Niin tai hankkisin supernopean kielen, jonka avulla voisin leikkiä kuin koiraa pikakelauksella, joka yhtäkkiä alkaisi jonkun naaman edessä lipomaan ihan hulluna kielellään hikoillen kuin sika. Aaaaah :D
Mä en tiedä mitä mun pitää tehdä, että saan nämä pois päästäni. Täytyy varmaan viuhahtaa, ettei himo iske yrittää lentää ja napata toisen jäätelöä, eikä tartte muiden lukea lehdestä yllättävästä kiveshyökkäyksestä Albertinkadulla.