IRC-Galleria

Oli aivan ihastuttavaa olla mieheni kaa loppu matka oulussa, siellä sitten käytiin pääsykokeissa ja mie kirjotin ihan kohtalaisen hyvin, en kylläkään taida päästä sisälle, mutten ollut huonoinkaan, saa katsoa. Nyt alan etsiä oppisopimus paikkaa, että pääsen johonkin kouluun ja semmoseen mihin haluan. Olen myös edistynyt itkemättömyydessä eron hetkellä, yhen kerran autossa juhiksen eessä alko kyyneleitä valua ja bussissa muutama taas. Elikkä ei enää massiivista nyyhkytystä. Mie rakastan kyllä silti miestäni vaikka pidättelenkin tunteitani :D Ei vaan viiti toisen eessä itkeä kun se aiheuttaa pahaa oloa toiselle tietyllä tavalla ja julkisissa paikoissa ei ainakaan. Ja eilen nettikin hajos kesken kaiken niin jäi merkitsemättä merkintä taas yhdeltä päivältä, mutta noh. Miehän oon kirjoittanut melkein joka päivä. Siellä yliopistolla oli muuten pelottavaa kun kaikki oli ihan kuin zombieta, käveli ees taas masentuneena ja muutenkin omissa maailmoissaan, osa näytti ihan onnelliselta, mutta kemian opiskelijat pelotti mua eniten. Ne käveli oikeesti kuin jotkut robotit, jäykät liikkeet, silmät haroili, ei omaa elämää. Mie en halua yliopistoon jos siellä on tommosta :D Tosin, miltähän kirjallisuuden opiskelijat näyttävät? :D Tältä... Ei, koska en pääse sisälle ;) Vastasin kylläkin kaikkiin kysymyksiin mutta aika tiivistetysti, mutta kai ne voi esseiksi laskea