Maisa oli pieni hiiri, joka asui viljalaaksossa, sen perheeseen kuului hassu koira ja käärme kaulapannan kanssa.
Maisa ja käärme kävelivät kadulla taluttaen koiraa, tavalliseen perjantaiseen tapaan. Yllättäen heidän eteensä tuli korppikotka joka tahtoi heiltä rahaa. Muttei heillä ollut mistä jakaa.
Korppi suuttui ja alkoi kynimään koiran korvista karvoja pois, uhitellen tämän hengen lähtöä. Maisa hiiri pissi allensa ja kaikki seurueesta olivat hyvin huolissaan. Tilanne eteni siihen, että korppikotka puhkaisi maisahiiren silmät ja teki niistä pannukakkuja, jotka se söi suurella nautinnolla. Ah.
Maisan maatessa maassa hiljaa silmäaukot peitettyinä, ja koiran pidellessä korviaan, korppikotka paskansi käärmeen suuhun, näin käärme saatiin oksentamaan.
Sinä päivänä eräs bulgarialainen Basha käveli eläinten ohitse ja huomasi, että siinä olisi aihetta taiteelle, hän veisti 12 apinaa, joista 9 jäi hyppimään, kolmen keskimmäisen tehtävänä oli pidellä silmiään, toisen korviaan ja kolmannen pidätellä suutaan. Tästä syntyi yleismaailmallinen käsite vaikenemisesta ja pahoinvoimisesta. Kiitos eläinten, me ihmiset olemme edistynyt laji.
Tuosta päätellen kirjoitustaitoni on vähän ruosteessa mutta on se palaamassa :)