Ruusuvettä pirskotan naamalleni, anssin, tuon madonnattaren tuoksun kelmeän,
oi, tunnen sen äänen joka zoomitin vessasta raikaa, sen äänen ja porinan helmeilevän,
kukas muukaan se olla vois, kuin primadonna tuo rovaniemen,
tuo tuoksuillaan ihanan ja raikkaan tuoksun kauneuden.
Anssi, anssi, anna lisää, aah. Tuoksua, hajua. Kaikkea niin kaunista.
Krapula, aamujuna jo odottaa, mutta tuoksu ei katoa mihinkään,
pysyy se lakanoissa kiinni kuten leonardo di caprion tuoksu,
on nyt aika juoksu, sillä ilman ruusuvettä elää en voi,
siis kauan eläköön anssi