IRC-Galleria

Mie löysin tänään lenkin jälkeen kirpparilta tosi nätin takin ja kun tutkin taskuja niin paljastu että se takki on miun entisen luokkatoverin, tytön, tosi hoikan, entinen takki. Mie olen sitten naisen mittanen. Tosin epäilykseni heräsi jo siitä että se vyötärö on semmonen seksivyötärö, millaseksi nuo naistenvaatteet nykyään suunnitellaan. Mutta tosi ihana takki, tuota on nyt pakko pitää pari viikkoa ennen kuin aurinko porottaa kunnolla. Mie rakastan vakosamettia, sais vielä ne housutkin kuntoon niin voisi vielä käyttää tuon takin kaa niin oisi tosi style.
Lisäksi sain juuri tietoa asioista jotka ehkä auttavat minut ulos elämäni suurimmasta ahdingosta ja nytten hymy perseessä tutkin asioita ja toivon etten saa turpiin. Oikeestaan tää hyvä olo tuntuu jo suurelta osin auttavan tätä paskan olon tuomaa painetta. Katsotaan jos saisi asian etenemään, mie toivon

Työkkäriin ja olen erittäin hieno hakija, ruotsi ja englanti miulla on täydellinen ja ranska heikko :D HITTO!!!! Unohin mainita saksan. No pitää sanoa työkkärillä kun siellä pitää muutenkin käydä niin lisäävät sen siihen listaan.
Mitäs muuta? Eipä tässä muuta kun sannan kaa käytiin nyt se kone miun kämpille ja sitten näytöstä puuttuu se yksi saatanan klikkura johosta kun se on katkennut jossain vaiheessa, joten... Pitää hankkia uusi näyttö, tosin tuo näyttö olikin jo niin vanha että se räpsähteli aina kun se oli kupariruostunut tms. Elikkä uusi romunäyttö vain ilmaiseksi lahjoitetaan palstalta niin päästään Sannan kaa kattelee miun kuvaamia videoita lukion tokalta.
Kuuntelen musiikkia ja minulla on tylsää. Aprillipäivä tuo vähän valoa tähän tylsään koneistumiseen, mutta en luota kehenkään huomenna. Voisi käydä Niinan luona kylässä, ehkä jos se on kotona

Maanalle, astu pimeässä, katso ketun silmää
maanalle, ystäväni, elä pelkää pimeää, tule ja näe.
ystävyys on suuri lahja, viherkivi sydämellä,
suurta vahvuutta meille osoittaa, mieltämme se rentouttaa.
Rakkautta ilmassa, rakkautta maalla,
meren elävissä ja kasvien levissä.
Rakastan maailmaa, kaikkia läheisiäni ja minua,
mutta kaikkein eniten kaipaan sinua.
Maanalle, rakkaani, olet persoonaton,
mutta tunnen sinut, et ole aina läsnä,
mutta olet tärkeä, sillä tiedäthän:
rakastan sinua

Nyt olen tanssija ja vaikka mikä, lukuun ottamatta alkumaksua jne vaativaa työtä, jos mikään ei nappaa niin jo on helvetti :D Otin kaikki ulkonäkötyöt ja nolot työt, mie räjähän jos miua ei hyväksytä mihinkään

Tämä oli kyllä paras:

Päätimme täyttää yrityksemme naisenergialla ja etsimme Sinua mukaan tiimiimme kasvattamaan myyntivoimaamme! Sinusta huokuu positiivista energiaa, jolla hurmaat asiakkaasi. Sinulla on virtaa ja luovuutta viedä kaupat päätökseen ja elämänkokemuksesi ansiosta vakuutat haasteellisemmatkin asiakkaat. Kokemuksesta tiedät, että asiakassuhteiden luominen ja ylläpito vaatii aktiivista asennetta työhön. Sinussa on tyyliä ja tunnetta!

Täsmää juuri minua

Hain sitten kiviasentajaksi. Ja silloin 15-vuotiaana lupasin itselleni että kouluttaudun kunnolla ettei tarvitsisi palata tähän. Ja lukioko on hyvä koulutus? Juuri lukio minut tähän ajoi, olen ammatiton, persaukeinen, rahaa tarvitseva ja himoitseva, kohta 20 vuotias mies... Jos olisin mennyt amikseen tai suorittanut kaksoistutkinnon, voisin saada töitä täältä lieksastakin, eikä miun tartteis mennä etelään ja hylätä läheisiäni tai katella tyhmiä työpaikka ilmoituksia joissa siun pitää olla kaunis tai omata alkurahaa työllesi. Mutta mie haluan pois, mie en kestä maata täällä vain päivästä toiseen ja olla tyhjän panttina kun kaikki on sairaana tai niillä on kiire. Mie haluun elämän. Kiviasentajana mie en ehtis ees miettiä mitään kun kidutan itteäni fyysisesti 13 tuntia päivässä ja nukahan heti kun pääsen kotiin. Mistäköhän miulle muuten on tämä spontaanius yhtäkkiä tullut? Olen halveksinut näin kevytmielisiä ihmisiä ja nyt mie suunnittelen jättäväni kaikki ihmiset ilman mitään sanoja syksyyn asti. En kuitenkaan usko pääseväni töihin, mutta päätin nyt olla radikaali. Katsotaan jos löytyisi lisää töitä

Olen kaikki kukkiva ja kaunis, olen hedelmä, fruktoosi ja fruktaasi, kaikkien moolien äiti ja tämän päivän käämi. Ja mikä tämän päivän opetus on? Lapset, lapset. Elämä on, muttei ole. Mitä te tiedätte. Opettakaa itse minua.

Ja tuosta pystyy näkemään kuinka viisas olen jos annan ajatukseni virrata aivan vapaasti enkä mieti mitään mitä minä sanon, pääsisin aika helposti näyttelemään hullua, paitsi ettei minun tarvitsisi näytellä, vaan olla oma itseni. Minulla on tylsää ja pääni räjähtää, aurinko menee pilveen ja tuntuu ettei ole mitään tärkeää tekemistä. Läähätän elloksen sivustoilla kuinka haluan tuon ja tuon verhon ja niin edelleen ja miulla on kauhea buumi muuttaa ja saada uusi sisustus ja tukka ja vaatteet ja kaikki :D Koskee päähän ja väsyttää, nukun ehkä liikaa. Pitäs saada töitä mutten vaikuta kelpaavan mihinkään järkevään, täytyy näköjään ottaa vastaan "salaisen agentintyö" jossa varmaan tuntipalkka on jotain pari euroa per keikka, kun sitäkään ei voi kunnolla ilmaista paljonko se palkkaus on, mutta ainakin jotain saisi kun kyttäisi vaan miten kaupat palvelee minua ja tekisi raportteja. Pitää kattoa jos saisin viisaampia järkevämpiä töitä. Minä menen etsimään

Tahtoisin koskettaa alastonta vartaloasi vielä kerran,
minun täytyy lähteä, luotasi poistua täytyy sen verran,
en sitä kuitenkaan tahtoisi, mutta minulla on kutsuni,
rakas, sinun vartalosi ja nuoruutesi, olet minun hutsuni.
Kuule kaipuuni, sydämeni syke, olen sinun omasi,
lutkasi joulukuinen ja ikuinen, kaunis ja armaasi,
riimittelevä horo, housuissani piereskelevä poro.
Rakas, tulet hornyksi if I speak in english,
but en puhu sitä vaan puhun på svenska eftersom jag
är en gay-kille, men dut vet, jag behöver inte Ville.
Se mitä tarvitsen on sinä, vapautat sieluni runoilemaan,
tätä kaunista sikermää sinulle omistettuna kuroilemaan,
rakas, tämä on kohtalo, on päivällä uusi kuontalo,
ja se mitä tahdomme, on totta, koska olemme suuri, iso potta

*pusu*

Mie haluisin ostaa sitä yhtä teetä mitä haistelin Rovaniemellä. Ois tosi ihanaa juoda sitä. Pitääkin käydä kaupassa kattoo jos sitä oisi tarjolla. Tosi namia.
Lisäksi ihmettelen että mitä hyötyä on syödä valmis ruokia kun olen tänään syönyt kaksi valmislasagnea eikä ne täytä mahaa yhtään vaikka nestettä oon juonut lisäksi litran yhteensä. Ihan omituisia vätyksiä, voisivat ees vähän täyttää. Ja opiskelija maha, vaatii aika vähän täytettä, mut ei tunnu missään. Ja miulla on koko ajan nälkä vaikka söisinkin suuren ja täyttävän aterian, mikähän piiloläski miusta on tulossa?

Suuria tunteita, pieniä valheita, sitäkö elämä on?
Läskejä ja vuoria? Suuria kohtauksia? Sitäkö päiväsi on?
Jos näin on, niin ei ole, sinun täytyy ottaa askel viimeinen,
ja lopullinen, niin kermainen,
pilvi pieni, hattara suuri,
minä olen sinun kuuri,
elämässä on aina piilossa tuuri

Tekis mieli kullan munaa suuhun :)

Ja minulla alkaa taas tämä masennuskausi kun joudun olemaan ilman miestäni tässä kylässä. Mie olen tahtomattani tosi äkänen ja tekis mieli vaan vetäytyä yksin olemaan kun ei kiinnostaisi tavata ihmisiä, toisaalta yksin olo tuntuisi pahemmalta. Pitää mennä Niinan ja Miksun luo teelle jos siitä sitten piristysi.
Eilen yöllä luin miun ja mieheni vanhoja tekstareita ja tuli ihan outo olo, alko tuntuu että oon ollut älytön törkeä sitä kohtaan vaikken ole haukkunut sitä tms, mutta sen sijaan olen mustasukkanen, kun uskon että kaikki miehet tuijottelee sitä, mutta samalla myös luotan häneen, eniten kuin kehenkään muuhun ihmiseen, ja se on aika pelottavaa, periaatteessa, että antaa itsensä kokonaan murrettavaksi toiselle. Mutta ei minulla ole syytä pelätä, koska tiedän ettei ukkoni halua minua loukata. Mutta ne hetket, pikku hetket kun mieleni repsahtaa kauhuajatuksiin, alan vihaamaan itseäni.
Ajattelin että jos huomenna menis käymään koululla vielä viimesen kerran kun syöntilupa loppuu, kirjotusten tulosten perään en kysele, ootan sitä kutsukirjettä sitten lakkiaisiin, mua kiinnosta yhtään ne numerot kun tiedän että tulee huono todistus. Pääasia että pääsee nyt koulun läpi ja seuraavaan kouluun. Jossakin vaiheessa. Pitäs vielä se vapautus armeijasta käydä hoitelemassa jossain vaiheessa mutta lähempänä pois muuttoa täältä, koska sen kerran jälkeen mulla ei ole enää asiaa terveyskeskukseen tämän kylän tuntien.

Ekaa kertaa kirjotuksissa tunsin onnistuvani, jos tuosta ei tule vähintään C, niin on ihme, miehän tutkin kuin mikäkin hikipinko nuo monivalinta kohat ja ohitin monet temput. En oo ikinä tehnyt noin intensiivisesti koetta. Ja nyt sitten sain hienon aineenkin tehtyä, keskustelin sivistyneesti englanniksi siitä että pitäisikö armeijan olla pakollinen vai palkallinen, wuhuu. Selitin jotain hipeistä 70-luvulla ja pasifisteista nykypäivänä ja hullu isänmaallisista... Tasapainottamisesta ja palkka-armeijasta. Eiköhän tuolla muutama piste tule. Mutta olen ainakin nytten tyytyväinen, saa nähä mitä tuli. Olin taas eka joka poistu salista. Miten muut voi olla niin hitaita kirjottamaan? En miekään saa mitään hylättyjä tuloksia niin en mie voi olla huonokaan. Miten muut ovat niin hitaita? Ovatko ne paljon intensiivisempiä? Mie tutkin joka kohan ja jouduin silti oottamaan 35 min ulos pääsyä. Ehin syömäänkin. Mutta nyt nettiin. Siis ihan oikeesti nettiin. Tää päiväkirja ei tunnu netiltä vaan hauskalta työltä jota haluisin tehä. Kunpa saisin palkkaa. Mutta sitä odotellessa, näillä pitkillä ja täytenäisillä lauseilla, moikka