IRC-Galleria

lumihiutale pienoinen, kasvoilleni satelee,
ylhäältä hänen rakastava sielunsa mua katselee,
elämääni eteenpäin kirjoistansa sanelee,
ukkosen jumala, rakkaani,
tästä kauneudesta tulee mulle humala,
sulle puhun tällä suomen kielellä,
sua katselen öisin ylistävällä mielellä.
Tuo ukkoset ja sateet luokseni,
olet vahva, tee se vuokseni.
En jaksa tässä talven maassa enää lentää,
täytyisi mun jo uusi pelto kyntää

Mielenkiintoinen ketjukakkeli rakkaaltani... :) Elikkä minun viisi likaista "yksityiskohtaa" ;)

TEHTÄVÄNANTO: paljastan viisi omituista tapaani/piirrettäni. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä(paljastamaan viisi outoa tapaansa omaan päiväkirjaansa). Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

1. Siivotessani konttaan lattian läpi monta kertaa vanhan farkkurievun ja astianpesuaineen kanssa varmistaakseni sen, että joka paikka on varmasti puhdas eikä astraalitasolle jää negatiivista energiaa. Välillä tuntuu huvittavalta. Tosi tuo tulee myös siitäkin kun imurini meni hajoamaan kesällä :)

2. Torjun aina automaattisesti saamani positiivisen palautteen, negatiivisen otan liiankin helposti vastaan ja jään miettimään sitä hyvinkin pitkäksi aikaa. Huono piirre.

3. Menen iltaisin maustekaapille ja otan sieltä ruokasoodaa, jota juon vesilasillisen kanssa tasapainottaakseni kehon suoloja ja puhdistautuakseni

4. Ajattelen joka asiaa kymmenen vuotta eteenpäin: Kuinka tulen tämän ihmisen kanssa toimeen tästä eteenpäin, muuttuuko tämä asia, jne jne...

5. En osaa sanoa ei ja sen takia saan kärsiä aina luotettavan koiran roolista, viime aikoina olen tosin ollut hieman kieltäytyvämpi, mutten koe asiaa helpottavaksi, mutta yritän oppia paremmaksi




Haastan:

Anna-Ee
Kirahvinpalli
Saimi
Pirtzi
BananaSpirit

+
extra-haaste: Irmeli^

Mama ja papa oli prosti,
minun täytyi siikaa kalastaa,
katsoa joka aamua, ne sarastaa,
miksi olen täällä, miksi olen täällä,
kerjäläisenä pienenä,
venäjällä asuin koko ikäni, olin nuori,
nyt olen vanha ja kurttuinen, on musta jälellä enää kuori.
Oli serkuillani musta naapurissa huoli,
kun anoppini ja hänen perheensä kuoli,
ei mua voi pakko naitattaa,
voin elämääni yksin hairahtaa

Oi kuinka aurinko loistaa,
ei tarvitse unelmiansa poistaa,
on päivä tämä kaunis pienten kyyhkysten,
on elämää juhlittava ja loputtava nyyhkytysten.
Kuinka näin kauniissa ilmastossa voisi olla suruinen,
on mielen pakko olla täynnänsä vain iloinen,
suurta päivää juhlistaa valo,
se mulle vihdoin sano:
"sä tanssit sunnya kuin hyppykana,
ei susta jää jäljellä muuta kuin raatokala."

Vuokseni seisot paikallasi,
et näe enää tulevaan onneesi,
kyyneleesi vuotaa maahan eikä kukaan välitä,
ei saisi uskoa kaikkia niitä toiveita, onnen päiviä.
Ihosi huutaa tuskasta nimeäni,
punoittaa se monista iskuistani,
ukkonen jyrisee taivaalla ja sinä palat,
on mieleni jo tuhonnut sulta molemmat jalat.
enkä tahdo sinua pois tuskistani,
sadistisesti siitä nautin että vuokseni hiljaa kuolet,
manalan lautturin kanssa puunkaarnaa vuolet,
ja lopulta maassa suolesi armeliaasti maasta nuolet.
Pahaa mulle tahdoit, sitä takaisin sait,
miksi sitä itse niin himokkaasti hait.
Elämä opettaa,
sun täytyy lopettaa.

Olen minä Wicca,
levyraadissa soi vain kikka,
olen voimakas ja mahtava,
über-noitien kansa kasvava,
liikaa kuvittelen kun sanon siipiridium lendiousa,
liikaa lennän luudallani ja kuuhun olen koukussa.
On Harry Potter esi-isäni.
Saan energiapallon aikaan vain yhdellä lauseella,
sillä tahdon sinut manata katseella tällä kauheella.
Wiccat ovat aina ylimielisiä,
elämäänsä liian kielteisiä.
Hyi tuhma paha ilkeä paha pakana,
sun mahas on aivan rapana

Olipa kerran pirkko,
jolle pyhä oli oman maansa kirkko,
ei sisällä saisi siittyä pakanat,
ei saisi kuivua pahan muorin lakanat,
vain pirkko oli tarpeeksi siveellinen,
sienikeitoksensa salaisesti hyveellinen,
ei pirkolla ollut muuta elämää kuin kirkko,
mutta oli hällä salainen paheensa viina,
salatulla lapsellaan kaapissa äidinkielenä kiina.
Hyvää hän vain maan päälle tahtoi,
muita ihmisiä ruumiina lahtoi.
Tuli päivä jolloin maan päälle astui pyhä henki,
tuli pyhästä pirkosta hyveellinen renki,
sanoi henki hälle: "tuo lapsesi ulos kaapista, ei kaapissa oloa jumala hyvällä katso."
Silloin siveellinen Pirkko kotiin juoksi,
tyttärensä Zin-yan kansalle kuohitsi,
pyhän veren alttarille asetti,
jäi siitä todisteeksi valvontakameran kasetti.
sitä kuitenkaan hän ei ois saanut tehdä,
oli Zin-yan seuraava kristus,
nyt hän ei vain tiedä missä istus
maan ylle lankesi heinäsirkkoja pilvin pimein,
asetti lapset ja naiset aurinkoon ottein silein,
miehet puhtaudestaan vieraannutti,
viinapulloon heidät hairaannutti,
tuli pahoja pakanoita kaikista,
jos tästä tahdot pois, sä vain aivasta.

Oli tarina tyhmä tämä, elä tätä lue enää koskaan, kertoi tämä vain tekopyhyydestä, uskoosi aina luota ja täysillä sitä elä, mutta vain jos uskot itseesi ja uskoosi.

Jäniksen papana,
sun valkoinen, puhtoinen lakana,
mun käsi ottaa maasta ruskean möykyn,
antaa sille kädellä kunnon löylyn,
heittää kohti lakanaasi valkoista,
välttää tietänsä halkaista,
Pupu mua pusikossa katseli,
sienitarhaansa siellä kasteli,
pupu pian sieniä popsi,
hänen suolistonsa papanoita ropisi,
oli pian täynnä pupun kakkaa maailma tää,
ei löydy enää ees tarun valkeapää

Levoton on helppo olla,
ei vaivaa silloin kipeä polla,
ei tarvitse kaduilla sanoa olevansa nolla,
jos on monia iskuja jo kestänyt polla.
Nyt pian taas lähtee hän ryyppämään,
alastomana kaduilla kyykkäämään,
täytyy silloin olla kova polla,
jos et tahdo heille olla nolla

Uutta elämää energiani uhkuu,
sen kentät sua luokseen jo kutsuu.
Sen voiman jo pelkällä aistilla koet,
sen jälkeen pelkkää harhaa podet.
On voimani kasvava jo rajoja ylittänyt,
kauneus silmistäni maailmaa ylistänyt,
pimeyttä ei saa kumartaa, vaan valoa imbolc kohta julistaa,
kauneutta maailmaan jakaa ja toistaa sinä kauneinta sanaa:

Minä rakastan sinua