Hän ei voinut enää nukkua pidempään, sillä kellon viisarit syyllistivät häntä jatkuvalla tikityksellään. Aika kulkisi eteenpäin ja hänen täytyisi lähteä vapaaehtoistöihin klo 10:ksi.
Tuskastuneena hän heräsi tavan seitsemän aamuun, jolloin hän kulki kohti kauppaa ostamaan hiuslakkaa. Työpaikalle päästyään hän kohtasi vessassa jonkun, joka oli sammunut pukuhuoneeseen jo edellisenä iltana.
Bree van de kampille oli ominaista, ettei hän hyväksy sammumista työpaikalle, eikä juominen etenkään tulisi kuuloonkaan. Niinpä hän raotti sammuneen oppipoika- harjoittelijan silmään hiuskiinnettä ja tukki hänen suunsa lakanalla, joka oli päätynyt vaaranstaria lanelta putkistoja pitkin oppipojan vessaan.
"Eiköhän tuo pidä mr. törkyturvan asiallisena" Mietti Bree kun siirtyi laittamaan hiuksiaan.