IRC-Galleria

Olipa kerran pirkko,
jolle pyhä oli oman maansa kirkko,
ei sisällä saisi siittyä pakanat,
ei saisi kuivua pahan muorin lakanat,
vain pirkko oli tarpeeksi siveellinen,
sienikeitoksensa salaisesti hyveellinen,
ei pirkolla ollut muuta elämää kuin kirkko,
mutta oli hällä salainen paheensa viina,
salatulla lapsellaan kaapissa äidinkielenä kiina.
Hyvää hän vain maan päälle tahtoi,
muita ihmisiä ruumiina lahtoi.
Tuli päivä jolloin maan päälle astui pyhä henki,
tuli pyhästä pirkosta hyveellinen renki,
sanoi henki hälle: "tuo lapsesi ulos kaapista, ei kaapissa oloa jumala hyvällä katso."
Silloin siveellinen Pirkko kotiin juoksi,
tyttärensä Zin-yan kansalle kuohitsi,
pyhän veren alttarille asetti,
jäi siitä todisteeksi valvontakameran kasetti.
sitä kuitenkaan hän ei ois saanut tehdä,
oli Zin-yan seuraava kristus,
nyt hän ei vain tiedä missä istus
maan ylle lankesi heinäsirkkoja pilvin pimein,
asetti lapset ja naiset aurinkoon ottein silein,
miehet puhtaudestaan vieraannutti,
viinapulloon heidät hairaannutti,
tuli pahoja pakanoita kaikista,
jos tästä tahdot pois, sä vain aivasta.

Oli tarina tyhmä tämä, elä tätä lue enää koskaan, kertoi tämä vain tekopyhyydestä, uskoosi aina luota ja täysillä sitä elä, mutta vain jos uskot itseesi ja uskoosi.