IRC-Galleria

Jalanjälki pihalla kertoo muiden läsnäolosta.
Ihminen ei mietikkään useasti, kuka siellä on.
Se on aika omituista, sillä olemme usein ihmisten ympäröimiä,
ja ihmiset ovat psykoottisia mutta väärällä tavalla kyltymättömiä.
Eivät ymmärrä mitä ympärillä tapahtuu, näkee vaan ympäristönsä,
eivät syvemmin mieti mitä tapahtuu, kuka tekee ystävyytensä.
Vaihto on aika vaikeaa, muttei sitä ilman olla voi,
pitää uskoa, että kaikkea ympärillä mahdollisesti soi.
Jos joku sanoo pahasti, elä heti usko, vaan usko parempaan ja itseesi,
ihan sama mitä ne miettii, itse luot elämäsi,
vaikka ne kulkisivat haamuina,
Voit toki ottaa ohjeistusta, mutta elä anna niiden kulkea mukana kaapuina,
alistamassa sinua ja tekemällä sinusta kalpean,
elämääsi tahdottoman

Itsevarmuus vaan kasvaa

No nyt on tavattu ihmisiä ja ihan hauskaa oli, sain myös ison kasan sitä mitä toivoinkin ja nyt voin harjoittaa pakanallista tiedettä. Nyt miut haetaan tinikseen, joten menen. On ihanaa kun pystyy luopumaan tavaroista, mie oon uhrannut tänään ihan hemmetisti mun omaisuutta pois, tosi ihanaa. Kevyttä kun ei tartte huolehtia mistään.

Tahdon totuutta rakkauteen,
tiedän voimasi ja kykysi selvitä,
putoat aina jaloillesi, siitä olen selvillä,
vaikken muuten voisi auttaa,
voin sinut laakson yli kantaa,
tahdon sinut vain pelastaa ja jakaa sieluni,
sinun kanssasi, elää vanhoiksi.
Kaipuuta ja tarvetta, toisen tukemista,
sitä on elämä, enkä minä voi lopettaa,
en elämän taitoja paremmin opettaa.
Mutta kokea sitä voin,
niin kauan kuin olet mukana,
jakamalla sieluani,
jaat huomiseni.

Nyt perkele kirjotuttaa :D Mie viime yönä kirjotin yhen kappaleen kirjallisuutta. Tosi mielenkiintosta kun ikinä ei ole aikaa tai jaksamusta kirjottaa, olen kuitenkin päättänyt yhistää tarinat ja tehdä itsestäni Zhannakin pojan. Sitten on helpompi kirjottaa kun on kaksi realistista ihmistä. Aika niukat henkilöhahmot tuossa on, enemmänkin kuvailee tunteita ja tapahtumia ihmisten välillä. No kuitenkin, ei musta varmaan ikinä tule kunnon kirjailijaa kun on niin hidas kirjotustahti ja sit muutenkin ihan paska tarina, ehkä muokattuna se ois ihan hyvä, mut en mie osaa tehä siitä hyvää, etenkään näin hajanaisesti kun aina unohtaa mitä on edellisellä kerralla tehnyt. Muutenkin pelottavaa kun elämässä tapahtuu asioita joiden ei uskos tapahtuvan, nyt mun pitäs tavata monia ihmisiä. Jännittää

Mie olen kuulemma poikaystävä ollut lentäessäni ulos pihalle :D Eli syy siihen kosketuskontaktin inhoamiseen ei ole homoudessa. Eli se on muuten vaan neiti ollut se portsari :D Hihi

Kumi palaa tieltä,
ota mango, ala niellä.
Syö sydän ja valhe,
ota vastaan kahle.
Pitää uskoa mitä setä sanoo,
ei saa olla tyhmä, etsii panoo.
Limainen tie, sateinen lie.
Dantta ei olla saa,
paa se oven taa.
Suutele jalkoja,
tunne romanssi avonaisen oven,
aseta maahan halkoja.
Syö mun räkää ja ole tyytyväinen,
nirppanokka ämmä lempiväinen

Haista kakka

Näin näitä asioita hoidetaan, ja alan varmentua siitä että kaikki vielä selviää

Pitäs tehä lääkettä, tosi hyvää lääkettä. Mie haluun tehä sitä, pitäs vaan valita pari hyvää paikkaa ja raaka-ainetta. Ja mahollisimman syrjässä että saa vähän rauhaa. Tiedänkin jo kelle tän teen, ja itselleni. Olen tosi onnellinen että lopultakin keksin keinon auttaa, kun on vielä henkinen puoli olematon itselläni, joten fyysiseen maailmaan menee kaikki. Alkaa tosiaan jännittää muutto ja se miten tuun toimeen jos en pääse mihinkään opiskelemaan, tuleeko musta vaan kotiorja vai pääsenkö työmarkkinatuelle minnekkään ja omille juurille nopeeta? Tammikuussa ainakin meen kouluun, se on varmaa (myös oman yrityksen perustaminen alkaa innostaa entistä enemmän, paitsi että aika hullu ala ois mulla ja en tiedä suosiota ja ammattitaitoa)

Maailma on täynnä yllättäviä asioita. Onnee, rakas :D