Athame yössä viuhahtaa, suola silmää kirveltää,
lapsi kasvaa, kasvaa vaan,
eikä autoa missään nää.
Ei tie vie pois, siellä kaukana se soi,
missä lie, vie sen pois.
Kuuäiti valollaan vetää, aurinkoa peittää vaan,
yön pimeyteen piilottaa, kukat, lapset,
ainiaan.
Tänä yönä marraskuun, kakku lentää ojassa,
eikä marsipaania näy pojassa,
ei mahda mitään yönä tänä,
jolloin tulee iso läjä.