IRC-Galleria

Huohhuohhuoh että väsyttää. Ja silmää kirvelee. Ja jalkojakin palelee. Pentelee.

Pitäisi lenkittää Simppa mutta kunn laiskottaa niin kauheasti. Tai siis väsyttää. Oon oikeasti aivan poikki. Kestää taas vähän totutella kouluun kävelemiseen. Kun kuljin viime viikon autolla. Kun olin sairaana. Ja huomenna pitäisi roudata myös läppäri sinne pajalle. Yeah. Tulee todella hauskaa. Paitsi joo, voin tietysti tunkea sen reppuun. Jos repussa kestää hihnat.

Jjoo, tulin pitkän takkuamisen jälkeen siihen tulokseen että teen tuon cv:n huomenna pajalla. Muuten ei kyllä onnistu. En tajua miten tuon voi tehdä niin vaikeaksi. Tai sitten en vaan jaksa yhtään keskittyä, mikä on kyllä hyvin todennäköistä.

Heräsin tänään ennen kuutta ja menin kouluun. Tosin kaksi tuntia etuajassa, joten jouduin nukkumaan sohvalla, mutta anyways. Ja olin tappiin asti vaikka opettaja häipyikin johonkin. Vaihteeksi.

Huomenna tosiaan menen pajalle tekemään koulujuttuja. Yeah. Marianne on vissiin siellä. Ja muutenkin, sellanen rennompi opiskelu sopii meikäläiselle paljon paremmin. Ja kun se Marita on kuulemma ollut kauppiksessa opettamassa datanomeja joskus. Että ihann jees.

Oli hauskaa tänään jutskata mr.Vaatekaapin kanssa kaupassa. On se vaan söötti tapaus. Etsittiin kaakaopakettia. Sympaattinen otus.

Kyllä on tylsää lipittää jotain kurkoa. Eihän tämä mee edes päähän. Sonofabitch, again.

Oon kyllä niin juoppo nykyään, ehheh.

Ja sieltä löytyi hieno kuva, uutenavuotena vissiin otin. Joo, muistan kun katoin leffoja ja kittasin tuota viiniä. Oli melko kallista.

Kyllä oli tuskallinen matka Alajärvelle mummun ja vaarin kanssa, kun mummu koko ajan piilovittuili. Tai siis, silleen puheli Simpalle että 'eikö se äiti yhtään sulle laita sitä ja tätä ja tuotakaan se ei tee, voi sua pientä'.

Nojoo, oli sen kanssa ihan hauskaa kaupassa. Kaikki on asenteesta kiinni.

Sonofabitch.

Unohdin reppuni Alajärvelle kun itse lähdin Eville. Oli halpaa kivaa olla pari päivää ilman lääkkeitä. Minä mm. itkin. Siis itkin. Siis Minä. Ensimmäistä kertaa varmaan pariin vuoteen.

Kaikki lähti siitä kun.

Katoin yhtä leffaa jossa oli sellanen todella kaunis nuori poika, johon sellanen todella homo(terkkuja vaan Satulle aiheen tiimoilta)radiotoimittaja tutustui ja ne ystävystyi ja sitä rataa. Ja sitten sitä poikaa ei ollut oikeasti edes olemassa. Se oli vaan jonkun sokean ämmän mielikuvitusta.

Se oli niin perseestä.

Tuli niin justiin sellanen olo kun jonkun mahtavan unen jälkeen, kun tajuaa että sitä ei koskaan oikeasti tapahtunut. Sellanen mieletön suru ja haikeus.

Ja sitten halusin kotiin lääkkeideni luo. Ja kysyin äitiltä ja se ei suostunut, ja soitin iskälle, eikä sekään suostunut koska se halusi olla Matsun ja Outin kanssa kun ne tuli kotiin.

Ja sitten repesi.

En muista millon viimeksi oon niin hukannut kontrollin. Nyyhkin ensin samalla kun puhuin siihen puhelimeen, ja sitten kun vastasin äitille että mitä se iskä sanoi. Siis ääni murtu aina silleen typerästi kun puhuin.

Ja sitten kiipesin parvelle itkemään. Ja se oli oikeasti hauskaa. Se että pystyi itkemään, siis. Vaikka itkemisen jälkeen tulee tietysti taas sellanen typerä tyhjä olo, mutta se on hauskaa niin kauan kun sitä kestää.

Vittu että osaa olla pää kipeä. Ei suinkaan liikaa viiniä, ehei.

Hahha. Olipas hauskaa keskustella kaikista typeristä poliittisista aiheista siskosen kanssa puhelimitse. Kun meidän näkemykset eroaa niin rakastettavan radikaalilla tavalla. Hah.

Oon ollut tänään melko energinen. Oon jopa siivonnut. Ja käynyt kohtalaisella lenkillä Simpan kanssa.

Postissa tuli lappu kaikille tämän paikan asukkaille että ei saa pitää koiria vapaana ulkona. Olin lievästi vahingoniloinen, koska naapureillani on tapana tehdä niin, ja sitten ne koirat tulee Simpan luokse riehumaan ja Simppa haukkuu ja murisee niille. Tänäänkään ei viittiny lähteä pyörätielle asti lenkille kun Pimu juoksi perässä koko ajan. Olis pian jäänyt auton alle.

On tietysti ihan normaalia herätä arkipäivänä puoli kolmelta. I did. Tai siis, luultavasti heräsin joskus aamulla koska kello oli varmasti herättämässä. Muistan kun laitoin sen. En vaan muista laittaneeni sitä pois.

Näin vaihteeksi unta tornadosta. Ne unet on joskus todella pelottavia, mutta tämä ei ollut. Ainakaan hirveän.

Hmm.

Voisin miettiä tiettyjä päätyyppejä unilleni.

Puumaja
Tornadot
Lentäminen
Action/tappaminen/haavoittuminen/pakeneminen/kuoleminen
Ostoskeskus/varastaminen/piileskely/mieletön riehuminen
Autolla pakeneminen ja autojen varastaminen
Myrsky jossain metsässä/isoja puita ja pelottaa
Karhut/sudet

Ja on niitä muitakin, mutta nuo nyt tuli ensimmäisenä mieleen. Viime yönä tosiaan olin ahonmäellä kuopsimassa maasta kaikkea pullonkorkkeja ja kaikkea missä oli reikä. Eli siis joita olis voinut laittaa nauhaan. Ja sitten huomasin että se tornado muodostui siellä suunnilleen riihen kohdilla. Tuuli ihan kauheasti. Ja sitten juostiin Kakon kanssa Mäkelän talolle. Heikin ja Vienon siis, heh. Ja äitikin oli yllättäen siellä.

Näen todella usein unta kotipaikasta, siis meidän pihasta, rannasta ja järvestä ja pelloista siinä ympärillä ja niistä tutuista metsistä joissa leikin pienenä, erityisesti rantametsästä. Ja sitten on Evijärven ylä ja ala-aste.

Tekisi mieleni selittää lisää, koska olen niin unitunnelmissa. Mutta toisaalta juuri siitä johtuen en jaksa. Huohhh.

Pitäisi ruokkia koira ja lenkittää se.

Vittu ku nauroin tuolle 'Ei mikään jättikyrpä vaan pieni tekniikkapippeli'-yhteisölle. xD

Nerokasta.

Muistelin tässä sitä kun kesällä roikuin veneen perässä järven puolelta toiselle. Tuli kylmä jo pelkästä ajatuksesta. En muista koskaan palelleeni niin. Se oli oikeasti ihan sairasta kun ei siitä oikeen päässy mihinkään ja kylmä tuuli löi märille korville. Hieno tuo edellinen lause.

Olen muuten alkanut kuunnella jotain Ylen keski-ikäiskanavaa. Sieltä tulee välillä kiintoisia puheohjelmia. Tänään oli jonain tiedottajana mies jonka sukunimi oli Mällinen. Nauroin vähän.

Ilahdutti kun puhuttiin tulevasta ohjelmasta nimeltään 'olen suomalainen'. Ajattelin että wau, ihan Yleltä tulee tällaista perinnehöttöä, joka siis ei itseäni sinänsä kiinnosta, mutta on se mukavaa kun kotimaata pidetään sentään jonkinlaisessa arvossa.

Ja sitten perään lisättiin, että niin, tämähän on tällainen maahanmuuttoa käsittelevä ohjelma.

Suljin radion koska arvelin etten jaksaisi kuunnella aiheesta sen lämmin(ja -kostea)äänisen naisen kertomana.

Oon ollut tänään niin ahkera että...väsyttää.

En mennyt kouluun aamulla vaikka vakaa tarkoitukseni olikin. En voinut kun yskin keuhkojani pihalle.

Lähdin Vesa-Pajalle pyytämään työtodistusta viime kesältä, koska -tadaa- olen hukannut alkuperäisen. Tapasin siellä Päivin ja rupattelin niitä näitä, ja se sanoi että täytyy lähteä ihan toiseen paikkaan kysymään Maritalta. Ja minä menin.

Se oli joku nuorisovintti tai muu vastaava, en ollut koskaan sellaisesta kuullutkaan. Kiipesin siinä sitten portaita oikeen antaumuksella, mikä on todellista viihdettä flunssaiselle, let me tell you.
Löysin Maritan, mutta se ei löytänyt sitä todistusta koneeltaan, ja piti lähteä käpsytellen siihen viereiseen rakennukseen yhden toisen naisen kanssa. En muista sen tyypin nimeä. Pääsin taas kiipeämään portaita, ja kun pääsin sinne yläkertaan, niin yeaah, sitä todistusta ei löytynyt senkään tyypin koneelta.
Takaisin sinne vinttisydeemiin, Marianne oli muuten siellä, ja etsittiin Maritan kanssa sitä dokumenttia. Mutta tultiin siihen tulokseen että luultavasti olin poistanut sen sieltä heti kun olin sen tulostanut, eli jouduin tekemään uuden. No, asia selvisi. Ja olin melkein tyytyväinen itseeni.

Ja sitten kävin Halpa-Hallissa. Olin kovasti ostamassa henkareita, ja rahat oli autossa. Ja sitten kun pääsin kassalle asti, pankkikortti ei toiminut. En tajua minkä takia, koska tilillä oli kyllä rahaa. Jos ei joku muu ollut käynyt siellä. Äiti siis. Ja sitä en usko. Jouduin maksaa toisella kortilla. I'll make it up for you, Kakko. Tai siis shopille.

Ja niinjoo, olisin kysellyt Halpa-Hallista kesätyöjuttuja mutta mister Pomo oli ruokatauolla. Onhan ihmisillä tietysti oikeus syödä. Muillakin kun mulla.

Tulipas muuten taas mieleen, että ärsyttää suunnattomasti esim. Ilta-sanomien(tai sitten iltalehden, ota niistä selvä...)keskusteluissa ja muuallakin, kun selitetään joitakin asioita tyyliin 'no tämähän nyt on taas tätä suomalaista mentaliteettia' tai 'me suomalaiset kun ollaan tällaisia ja tällaisia'.

Tunkisivat peppuunsa ne suomalais-yleistykset. Inhottaa tuollainen. Varsinkin kun aina on kyseessä joku negatiivinen piirre. Kun suomalaiset haluaa näyttää, suorastaan pakonomaisesti, kuinka meillä on varaa. Tuo oli jostain vanhojentanssi-jutusta. Ärh.

Ärsyttävää tuollainen.

Niinjoo, olin muuten koulussa kaksi viimeistä tuntia ja tein nettisivuani sangen ahkerasti.