IRC-Galleria

örg! oikeasti. mä olen sentään tyyppi joka kirjoittaa kauppalistat ranteisiinsa tussilla mutta alkaa kiljua jos joku astetta vieraampi edes hipaisee kyseisiä ranteita. ja siitä huolimatta välillä yllätyn itsekin omasta fucked up-tasostani!

viime päivät mielialani on heittelehtinyt täysin arvaamattomasti laidasta toiseen, yhtenä hetkenä kaikki on mitä romanttisinta vaaleanpunaista ja pian olenkin jo syvällä itseaiheutetun angstin synkeässä suossa. onko se muka aina näin helkkarin vaikeaa? en muista että olisi ikinä ennen ollut, mutta tilanne onkin täysin erilainen tällä kertaa.

Eminemin Stan ja muut vastaavat eivät auta pätkääkään, mutta ruokkivat sisäistä masokistiani (joka on varsin kylläinen tällä hetkellä). en ole ikinä tuntenut oloani näin naurettavan toivottomaksi; obsessio Jakotsuun tuottaa vielä muutakin kuin masokistista iloa, koska mielikuvitushahmon voi laittaa tekemään mitä tykkää, vaikka tapaamaan Larryn homobaarissa.

mutta oikeita ihmisiä ei voi hallita, varsinkaan jos he sattuvat asumaan itämeren toisella puolen ja puhumaan kieltä josta et ymmärrä kuin muutaman sanan.

täyttä shaibaa! tästäkin huolimatta olen jollain tapaa tyytyväinen; onpahan jotakin joka vie ajatukset pois oikean elämän ongelmista hetkeksi, vaikkei niitä poistakaan. ja toisaalta hyvä niin, koska kuten hänelle sanoin, oma elämäni on se josta vedän inspiraatiota. piru vie, en halua edes angstata, olen vain surullinen.

useimmiten olen itse se joka näille jutuille eniten nauraa. ja itkee. vaikken itkekään, edelleenkään.

YKSINPUHELU. kyllä te nyt jo tiedätte sen.

---

My tea's gone cold, I'm wondering why I
Got out of bed at all.
The morning rain clouds up my window
And I can't see at all.
And even if I could, it'd all be grey
With your picture on my wall.
It reminds me that it's not so bad, it's not so bad.

Eminem - Stan