IRC-Galleria

tässä vaiheessa työnhaku on muuttunut epätoivoiseksi; hain paikkaa päiväkodista.

*hetken täydellinen hiljaisuus, ennenkuin kaikki kolme sivupersoonaani purskahtavat äänekkääseen nauruun*

elämä on koomista, eikö? varsinkin mun elämä. mä pärjään loistavasti lasten kanssa, koska mulla on tarinankertojan mielikuvitus ja välistä hyvinkin lapsentasoinen näkemys maailmasta. saan kersan kuin kersan viihtymään improvisoidulla nukketeatterilla tai aarteenetsinnällä.

ongelma on siinä, että vihaan lapsia.

pienet lapset on rumia, tyhmiä, haisevia, äänekkäitä, ilkeitä ja likaisia. tarvitseeko jatkaa? olin itse äärimmäisen rasittava lapsi ja jonkin psykologisen vinoutuman vuoksi pinnani on kireällä kun joudun vaahtosammuttimien lähelle.

joka säännöstä on poikkeus - siskoni lapsia rakastan yhtä antaumuksella kuin vihaan muita kersoja. he ovat enkeleitä (tosin joskus tahmatassuisia ja kiukuttelevia sellaisia), ja heidän kanssaan olen samalla aallonpituudella.

joka tapauksessa, jos satun paikan saamaan niin kyllä mä kuukauden kestän. ainahan siitä voi repiä jotain pientä huviakin. mistäs sitä ikinä tietää jos vaikka viimeisen duunipäivän jälkeen jokainen pikku räkänokka osaa laulaa "It's okay to be gay" :D a perfect crime.