IRC-Galleria

(JOS ET OLE KIINNOSTUNUT OTTAMAAN SELVÄÄ MUN YÖLLISESTÄ POST-ANGST-READING AJATUSVIRRASTA JA SEN SIVUPOLUISTA NIIN UNOHDA KOKO JUTTU TÄSSÄ VAIHEESSA JA LUE JOTAIN KIVAA.)

mmm, kaiken tuntee intensiivisemmin yöllä. mutta väsymys ja pimeys uhkaa peittää sen alleen, siksi se on typerää.

mä näytän NIIN hämärältä just nyt. mulla on päällä verkkarihousut ja puoliavoin kauluspaita, en oo harjannu hiuksia eilisen suihkussakäynnin jälkeen ja oon ihan pörrössä. hikinen istuskelusta ja silmät suurina lukemani angstin jäljiltä.

viimeisten tuntien aikana oon saanut selville seuraavaa: South Park-angsti toimii hyvin esimerkiksi Stylella (lähinnä heartsick-kamaa), mutta jos haluaa saada aikaan KUNNON angstia, mustaa valkoisella tai kuvallisessa muodossa, pitää käyttää Kennyä. vain Kennyn kanssa on mahdollista saada aikaan puhdasta henkistä angstia, sitä joka on niin vahvaa että sattuu fyysisesti.

okei myönnetään, mun ei pitäisi lukea angstia yöllä. mulla on liian vilkas mielikuvitus ja siitä tulee sellaset "ei halua nukkua koko yönä"-fiilikset. lievästi sanottuna. ja lisäksi alan helposti selittää hämmentyneitä ajatuksiani tänne. niistä ei edelleenkään tarvitse välittää, puran vain itseäni.

toisaalta yö on ainoa oikea aika perehtyä angstiin, koska päivällä se ei tunnu samalta. Lise Myhren asenne yöhön on täydellinen, mutta täällä Helsingissä sitä on vaikea toteuttaa. en ihan heti lähtisi Stadin kesäyöhön seikkailemaan ilman useampaa ihmistä mukana, ja silloinkin ehdottoman selvin päin. on se nyt kumma jumalauta ettei saa kaduilla kävellä, vaikka sitten yöllä, ilman että joutuu koko ajan katselemaan olkansa yli.

mutta jos palaan vielä alkuperäiseen aiheeseen: miksi Kenny? yksinkertaistettuna, hänessä on jo valmiiksi niin paljon riipaisevaa surumielisyyttä että siihen ei tarvita enää kuin hiukan luovuutta, visio kauneudesta, ja perfect angst is born.

...kuulen jo tätä kirjoittaessa miten tätä lukevien ajatukset kulkevat tässä vaiheessa; dude, kyseessä on alkeellisesti tehty alapäähuumoria ja kirosanoja viljelevä piirrossarja ja hahmo josta puhut on oranssiin pukeutuva pikku pervo joka kuolee jatkuvasti mitä epäesteettisimmillä tavoilla. (okei, ehkä ette ajatelleet just noin mutta idea on sama.)

mutta pointti onkin edelleen että kirjoitan itselleni, saan vaikutteita erilaisista paikoista ja osaan katsoa asioita toisella tasolla. itse asialla useammilla. sitä paitsi mun näkemys kauneudesta ei välttämättä ole sama kuin muiden, mutta sillä on mulle enemmän merkitystä kuin voisi arvatakaan.

sitä paitsi mun sympatiat on täysin Kennyn puolella, vinkaisen ääneen joka kerta kun hän kuolee. freakish?