IRC-Galleria

kyllä, olin koko viikonlopun ihan sienissä.

olen vieläkin vähän.

luultavasti se johtui valvomisesta, suklaakuorrutettujen ananaspalojen ja pussimarjakeittojen sekakäytöstä sekä ihan vaan siitä normaalista mielenhäiriöstä. ensi viikonloppuna uusiksi.<3

mmm. tänään käytin suurimman osan hypäristäni Anttilassa, yritin löytää South Park: Bigger, Longer and Uncut:n. 45 minuuttia turhaan haettuani poistuin kaupasta lievästi sanottuna vittuuntuneena. siellä näkyi paljon hyviä leffoja tänään: Queen of the Damned, Sin City, Edward Scissorhands, Hannibal Rising ja vaikka mitä. mutta niitä kahta leffaa jotka olen antanut itselleni luvan ostaa, Rent ja SP, ei missään. taaskaan.

WHY DO THOSE PEOPLE HATE ME?!?

fucked up, kyllä, kovasti. arrrgh.

mutta kukkaruukusta asiaan; oli mun viikonlopussa selkeitäkin hetkiä. kirjoitin esimerkiksi ranskan kirjoitelman eilen valmiiksi. se pitää palauttaa torstaina.


...WOOOOT??? o_O deadlineen vielä monta päivää ja mulla on tehtävä valmiina? jokin on vialla. seuraavaksi teen Uric Ihmehyypiöt ja vedän kuolleen mäyrän päähäni. annan luvan soittaa valkotakkiset siinä vaiheessa kun nauran Haribon idioottimainokselle.

(JOS ET OLE KIINNOSTUNUT OTTAMAAN SELVÄÄ MUN YÖLLISESTÄ POST-ANGST-READING AJATUSVIRRASTA JA SEN SIVUPOLUISTA NIIN UNOHDA KOKO JUTTU TÄSSÄ VAIHEESSA JA LUE JOTAIN KIVAA.)

mmm, kaiken tuntee intensiivisemmin yöllä. mutta väsymys ja pimeys uhkaa peittää sen alleen, siksi se on typerää.

mä näytän NIIN hämärältä just nyt. mulla on päällä verkkarihousut ja puoliavoin kauluspaita, en oo harjannu hiuksia eilisen suihkussakäynnin jälkeen ja oon ihan pörrössä. hikinen istuskelusta ja silmät suurina lukemani angstin jäljiltä.

viimeisten tuntien aikana oon saanut selville seuraavaa: South Park-angsti toimii hyvin esimerkiksi Stylella (lähinnä heartsick-kamaa), mutta jos haluaa saada aikaan KUNNON angstia, mustaa valkoisella tai kuvallisessa muodossa, pitää käyttää Kennyä. vain Kennyn kanssa on mahdollista saada aikaan puhdasta henkistä angstia, sitä joka on niin vahvaa että sattuu fyysisesti.

okei myönnetään, mun ei pitäisi lukea angstia yöllä. mulla on liian vilkas mielikuvitus ja siitä tulee sellaset "ei halua nukkua koko yönä"-fiilikset. lievästi sanottuna. ja lisäksi alan helposti selittää hämmentyneitä ajatuksiani tänne. niistä ei edelleenkään tarvitse välittää, puran vain itseäni.

toisaalta yö on ainoa oikea aika perehtyä angstiin, koska päivällä se ei tunnu samalta. Lise Myhren asenne yöhön on täydellinen, mutta täällä Helsingissä sitä on vaikea toteuttaa. en ihan heti lähtisi Stadin kesäyöhön seikkailemaan ilman useampaa ihmistä mukana, ja silloinkin ehdottoman selvin päin. on se nyt kumma jumalauta ettei saa kaduilla kävellä, vaikka sitten yöllä, ilman että joutuu koko ajan katselemaan olkansa yli.

mutta jos palaan vielä alkuperäiseen aiheeseen: miksi Kenny? yksinkertaistettuna, hänessä on jo valmiiksi niin paljon riipaisevaa surumielisyyttä että siihen ei tarvita enää kuin hiukan luovuutta, visio kauneudesta, ja perfect angst is born.

...kuulen jo tätä kirjoittaessa miten tätä lukevien ajatukset kulkevat tässä vaiheessa; dude, kyseessä on alkeellisesti tehty alapäähuumoria ja kirosanoja viljelevä piirrossarja ja hahmo josta puhut on oranssiin pukeutuva pikku pervo joka kuolee jatkuvasti mitä epäesteettisimmillä tavoilla. (okei, ehkä ette ajatelleet just noin mutta idea on sama.)

mutta pointti onkin edelleen että kirjoitan itselleni, saan vaikutteita erilaisista paikoista ja osaan katsoa asioita toisella tasolla. itse asialla useammilla. sitä paitsi mun näkemys kauneudesta ei välttämättä ole sama kuin muiden, mutta sillä on mulle enemmän merkitystä kuin voisi arvatakaan.

sitä paitsi mun sympatiat on täysin Kennyn puolella, vinkaisen ääneen joka kerta kun hän kuolee. freakish?

täällä hengitellään fiksatiivihöyryjä, mukava tapa viettää iltaa. tänään heräsin jo vähän ennen yhtä. välillä pitää vähän vetää univelkoja takas. toisaalta menin neljältä nukkumaan.

nyt on vähän uupunut olo, unohin aamulla ottaa vitamiinit ja oon ollu koko päivän sisällä. huomenna jossei mitään muuta tekemistä keksi niin vois vaikka spontaanisti lähteä käymään kesossa. ihan vaan rullata ympäriinsä, katella ihmisiä ja näyttää siltä ku oikeesti tekis jotain. sais vähän ilmaa.

kone on vittuillut viime aikoina. pitäs varmaan poistella tiedostoja mutta kun en tiedä mitä niistä.

*jälleen kolmen minuutin jumitus kun Cristal Clear tulee telkusta*

duuuuude...

obsessioista puheen ollen, South Parkin vaikutuksesta olen alkanut saada vittuuntumiskohtauksia viikonloppuisin koska sarja ei tule telkkarista perjantaisin, lauantaisin ja sunnuntaisin. heha. xD

jaksaiskohan sitä jonkun leffan kattoa? ekaks kuitenkin vietän vähän aikaa(*) onemangassa tutustumassa OHSHC:n ja fanfiction.netissä lukemassa Stylea... (/Stylennya? xD)

(*)=vähän aikaa venyy todennäköisesti useampaan tuntiin. kello kolme havahdun "oho, mitä tapahtui? O.O"

---

What are we supposed to do
After all that we've been through
And everything that was so right is wrong
Now that the love is gone
There is nothing left to do
Though you still deny the simple truth
Can't find a reason to keep going on
Now that the love is gone

David Guetta - Love is gone

(d-beat!! woo<3)

tajusin tänään (eilen) jotain, mitä mun aivot ei aiemmin olleet vielä täysin käsittäneet:

Stan/Kyle/Kenny.

*very bad nosebleed* ...wow. :0~

kelatkaa! Style on ehottomasti ylisuloisuuden huippu, mutta Kenny tuo hommaan ylimääräistä pervoutta :D teh beautyness.<3

harmi että ainakaan fanfction.netistä en onnistunut juuri löytämään kyseistä threesomea. ehkä kirjoitan sitä itse jossain vaiheessa :D

ensin haluan kuitenkin saada CF:n valmiiksi... sitä ei oo enää paljon jäljellä, mutta beetauttamisessa ja korjaamisessa on aina oma hommansa.

mmm, by the way. tänään (eilen) tuli vuosi täyteen siitä kun löysin Jakotsun. all heil Jakotsu <3 Jak/Ban ei tällä hetkellä ole mun pääasiallinen fandom (kuten olette ehkä huomanneet), mutta ei se tarkoita että olisin sen hylännyt. pitäähän sukatkin välillä vaihtaa, muuten ne alkaa haista. (mun vertauskuvat on ihan oikeasti tätä luokkaa kun alan käydä pelkällä mentaalienergialla.)

pitäs varmaan syödä jotain. piti jo aiemmin mutta unohin.

kriisi ohitettu, poikaa vaivasi flunssan jälkeinen pienten verisuonten tulehdus. pääsee luultavasti huomenna kotiin.

koira nukkuu mun sängyssä hyvin tyytyväisen näköisenä. äiti tulee huomenna tänne yöpymään, mikä tarkoittaa sitä että on parempi laittaa South Park nauhalle, ja lähtee Pompin kanssa perjantaina kotiin.

eilen saatiin kokeet takas ja vetäsin matikasta hitto soikoon kasin. ei paskempi! nyt en enää aio käydä yhtään matikankurssia, ei niistä oo mulle mitään hyötyä kun en kirjota.

nyt en kyllä kirjota tännekään yhtään enempää ku typottaa pahasti.

tilanne on nyt se, että 9-vuotias siskonpoikani vietiin eilen sairaalaan ja sen mukaan mitä olen viimeksi kuullut, hän ei pysty liikuttamaan jalkojaan. syy tuntematon.

tämä päivä koulussa oli kamala. aamulla filosofiantuntini jäi pitämättä kun opettaja ei ilmestynyt paikalle. ruotsin tunti ja ruokkis menivät pahassa fiiliksessä ja jatkuvasti oli kamala pelko päällä. enkuntunti hieman hajotti ajatuksia ja sen jälkeen jätinkin ranskantunnin väliin ja lähdin Kamppiin äitiä vastaan. hän meni pitämään huolta perheen pikkusiskoista sillä välin kun vanhemmat käyvät töissä ja sairaalassa pojan luona.

äidin kanssa ei ehditty vaihtaa kuin pari sanaa ja koira ennen kuin bussi Lohjaan lähti, mutta hän oli sitä mieltä ettei pojalla pitäisi suurempaa hätää olla. sen jälkeen en ole saanut uutisia, mutta niitä pitäisi tulla myöhemmin tänään. no news is good news.

Pomppis on siis nyt mun luona hoidossa ja pakko todeta, että karvanaaman läsnäolo rauhoittaa hermoja aivan uskomattoman paljon. olen edelleen peloissani - en tiedä mitä tekisin jos pojalle kävisi jotain, hän on kuin pikkuveljeni - mutta olen rauhallisempi kuin koulussa. pörröterapiaan voi aina luottaa. ja siihen että eläin on varistanut jo noin kilon karvaa mun vastasiivottuun kämppään. pikku kullanmuru. <3

olen tänään kuunnellut suunnilleen epäterveellisen paljon AFI:n Love Like Winter-biisiä.

---

It's in the blood, it's in the blood
I met my love before I was born
He wanted love, I taste of blood
He bit my lip and drank my war
From years before

AFI - Love Like Winter

tässä vaiheessa työnhaku on muuttunut epätoivoiseksi; hain paikkaa päiväkodista.

*hetken täydellinen hiljaisuus, ennenkuin kaikki kolme sivupersoonaani purskahtavat äänekkääseen nauruun*

elämä on koomista, eikö? varsinkin mun elämä. mä pärjään loistavasti lasten kanssa, koska mulla on tarinankertojan mielikuvitus ja välistä hyvinkin lapsentasoinen näkemys maailmasta. saan kersan kuin kersan viihtymään improvisoidulla nukketeatterilla tai aarteenetsinnällä.

ongelma on siinä, että vihaan lapsia.

pienet lapset on rumia, tyhmiä, haisevia, äänekkäitä, ilkeitä ja likaisia. tarvitseeko jatkaa? olin itse äärimmäisen rasittava lapsi ja jonkin psykologisen vinoutuman vuoksi pinnani on kireällä kun joudun vaahtosammuttimien lähelle.

joka säännöstä on poikkeus - siskoni lapsia rakastan yhtä antaumuksella kuin vihaan muita kersoja. he ovat enkeleitä (tosin joskus tahmatassuisia ja kiukuttelevia sellaisia), ja heidän kanssaan olen samalla aallonpituudella.

joka tapauksessa, jos satun paikan saamaan niin kyllä mä kuukauden kestän. ainahan siitä voi repiä jotain pientä huviakin. mistäs sitä ikinä tietää jos vaikka viimeisen duunipäivän jälkeen jokainen pikku räkänokka osaa laulaa "It's okay to be gay" :D a perfect crime.

tärkeä kysymys kaikille! tarvitsen mielipiteitä!

kumpi on voimakkaampi, obsessio (=pakkomielle) vai addiktio (=riippuvuus)?

auttakaa mua päättämään. asialla on suuri merkitys.


..

(pitäisi mennä nukkumaan vai? but i'm having so much fuuuunnn... no okei, ehkä tarvitsen myös vähän unta.)

no tulipa sitten siivottua. heräsin aamulla vähän ennen yhtätoista, aamiaistin ja pääsin aloittamaan urakan puol kahentoista maissa.

seittemisen tuntia myöhemmin olin tiskannut, järjestellyt useita kaapeja, hyllyjä ja laatikoita, pyyhkinyt noin kilon pölyjä tasaisilta ja vähemmän tasaisilta pinnoilta, vienyt vanhan jalkalampun kellariin, käynyt ulkona piiskaamassa noin viisitoista kiloa mattoja, huopia ja päällyksiä, vaihtanut sänkyyn puhtaat lakanat, siivonnut vessan, imuroinut joka nurkan, pessyt lattiat, vaihtanut peilipöydän ja kukkapöydän paikkaa ja tunkenut lakanapyykin koneeseen.

laitettuani vielä tavarat paikalleen, käytyäni suihkussa ja laitettuani pyykit kuivumaan pääsinkin tekemään ruokaa.

nyt on selkä ehkä lievästi paskana.

*jumitus... Cristal Snow telkkarissa*

jooh. nyt jos saan vielä vähän dogmatiikkaa aikaseks tänä iltana niin voin hyvillä mielin hillua koneella neljään saakka. pienet sille *ryystää ananasmehua suoraan tölkistä*

^hee. näin käy kun vietän yötäni Stan/Kyle-fluffyn parissa xD ihan loistavaa.

varsinkin "I don't bite, I scream"-line. damn! tuon keksinyt on oikeasti nero :D jos meni ohi, pohdi hetki sanoja "pillow biter" ja yhdistä ne homantikkoaddiktioihini. yks plus yks? xD

kyllä, tällä mennään. nyt katon pari jaksoa South Parkia digipoksilta ja häippäsen sitten nukkumaan.