IRC-Galleria

Voi että, Lötjönen oli tänään NIIIIN hieno että täti melkein itkua selässä väänsi. Minun musta kanaseni oli höyhen edestä ja täysin pohkeiden välissä. Ratsastin sitä tänään ensimmäistä kertaa pelhamilla joka oli se "turvamalli" kumisesta, se siis mikä ei taivu.

Kamalaa että voi kuolain vaikuttaa niin kamalasti, ei kanittanut kuolainta vastaan yhtään ja käytti takapäätäänkin pienestä pyynnöstä. Se oli niiiin superhyvä ettei sitä kukaan usko.

Tädillä meni vallan pasmat sekaisin kun ei alkuun tarvinnutkaan vaahdota pollelle kuolaintuen hyväksymisestä saatikka aktivoida hulluna takaosaa, ettei sitten itse ratsastuksesta tullut mitään. Täti vain huokui ja hymisi onnellisena kyydissä, eikä muistanut että nyt sitä olisi voinut tehdä muutakin kuin siirtymisiä ja taivutuksia. (ja kaikille tiedoksi: täti ymmärtää että kyse on kuolaimesta, ei yht´äkkisestä "hei mä olenkin kyra kyrklund"-tapaisesta heräämisestä xD).

Juu, teki kyllä hyvää tällainen tunne _piiitkästä_ aikaa, kunhan polluska nyt vaan toimisi pitkään hyvin!

Ensi viikolla täti on koulussa, suur-onnettomuuden johtaminen on aiheena. Siis kananen on vallan vierailla käytössä. Huomenna tulee pikku-s ratsastamaan, ma j, ti ja to t ja ke iso s. Hyvä että polle pääsee könyämään.

Mutta siis mulla on maailman hienoin, kaunein, kiltein, taitavin ja rakkain hevonen eikä sellaista toista ole kellään.


Söpösöpösöpösöpö ihana rva Lötjönen. (ja valmentaja-r sai soiton tietysti onnesta soikealta tädiltä, hih) Tätiä siis taas lapsettaa (no ihan kamalasti, mutta kun Lötjönen vaan ON niin sikamakee musta kana!!)

Ai niin email ystävä on ostamassa hevosta, ihanaa, mä pääsen fiilistelemään mukana ja se jos mikä on mageeta!