IRC-Galleria

Kun ei nukuta eikä uni tule niin riivatan teitä rakkaat toverit 8)

Elämä mustan kanasen kanssa saattaa olla kovin haastavaa; Milloin on taas herkkänahka hiertynyt ja milloin iskee vatipää-päivä.

On se kumma että kanasen fyysisestä ja psyykkisestä hyvinvoinnista voi olla niin kovin huolissaan samalla kun oma elämä rypistyy käsiin.

Kananen on arvokas, henkisesti siis ja ainakin omasta mielestään. Se nauttii huomiosta jos sitä annetaan rauhassa ja hänen arvolleen sopivasti. Kun rouva Lötjönen saa ihmisestä tarpeekseen, se kääntää päänsä pois ja ottaa naamalleen kovin kärsivän ilmeen.

Joskus se tykkää leikkiä; tädin vanha villapaita lattialla on kaikkein mukavin heiteltävä ja höplättävä. Niinä päivinä se läsäyttelee turpaansa hellästi tädin "joka puolelle" ja tutkii kaikkea ja kaikkia. Niinä päivinä tätiä naurattaa.

Joskus sitä ahdistaa; niinä päivinä se ei kertakaikkisesti kestä ketään ja möllöttää karsinassa naama pitkänä odotellen tädin kotiin lähtöä; Josko se ei sittenkään veisi töihin. Niinä päivinä kananen käy yleensä maastossa.

Joskus se haluaa saada henkilökohtaisia paniikkeja ja niinä päivinä on käsittelijän parempi olla hereillä. Kananen sätkähtelee, puhisee, pörisee ja tuijottaa järkyttyneenä sitä lapiota joka on ollut kentän laidalla jo viime vuodesta. Se suorastaan etsii kaikkea mikä saattaisi ehkä olla kamalaa. Se on suorastaan huvittava.

Joskus se leikkii tutkijaa; Se hiipii joka paikkaan naama kysymysmerkin muotoisena ja tökkii nenällään tutkinnan kohdetta.

Sen luottamuksen saamiseen menee kauan, se ei paljon hellyyttään esittele ennenkuin on varma ettei sen tarvitse pelätä. Ja siihen menee kauan. Tädin se on todennut jo kauan aikaa sitten vaarattomaksi ja ehkä hieman huvittavaksikin ihmiseksi joka tarjoilee porkkanaa kunhan vaan jaksaa höristä (tai jopa hirnua 8)).

Ja rouva Lötjönen rakastaa koko sydämellään, se rakastaa aidosti. Sen rakkaus vaatii aikaa (ja niitä porkkanoita... 8)).

On ihana tunne kun rouva Lötjösen olemus huokaisee kun täti kiipeää selkään muutaman "vieras ratsastaja" päivän jälkeen. Se on selvästi helpottunut että se jalat heiluen ratsastava oma täti tuli liikuttamaan. Toki rouva Lötjönen osoittaa mieltään joskus jos sen mielestä täti ei ole ratsastanut rouvaa tarpeeksi ja on lähettänyt ihan liikaa vieraita keikkumaan selässä. Silloin se näyttää mistä musta kana pissii ja täti kiroilee selässä.

Hattiwatti on tädin elämän hevonen, ei toista tule. Rouva Lötjönen on myös tädin terapeutti, kallis sellainen 8).

Täti rakastaa sydämestään kaunista rouva Lötjöstä. Se on upea Hevonen.