IRC-Galleria

Ystäväiseni, vanha saksalainen tryffeliporsas, tuo musta uljas kalkkuna ansaitsee jälleen kehuja.

Ei parempaa hevosta ihmisellä voi olla. Aina kun rvan näkee alkaa tätiä naurattaa; sen mulkoilut, hönöilyt ja ylväs hevonen tässä-ilmeet.

Se luottaa ja rakastaa ja tietysti ymmärtää puhetta. Se ymmärtää mitä täti sille lässyttää ja ymmärtää kun täti tarvitsee sen mustaa nahkaa halattavaksi. Lötjönen puhuu suomea.

Se viihtyy suomessa, täällähän saa tehdä lähes mitä tahansa (ainakin tädin läsnäollessa). Saksassa eivät ymmärtäneet sen kauniin ja viisaan pään ajatelmia.

Se on viisas, välillä vähän liiankin. Se tietää miten välttää työnteko ja kuinka aiheuttaa tädille harmaita hiuksia (silläkin on jo valkea jouhi harjassaan). Täti aiheuttaa valkoisia jouhia rouvalle ajoittain.

Se on kovin herkkä ja sitä pelottaa usein. Onneksi sen omistaa iso, lihava ja ruma täti jonka selän taakse voi ujuttautua jos tilanne on aivan kamala.

Täti rakastaa sen isoja korvia, pitkän pitkää runkoa, kauniita silmiä ja pientä takaosaa, ja se tietää sen. Tädin kanssa ihmetellään yhdessä kuinka maailma makaa.

Joskus se työntää päänsä tädin syliin kuin kysyäkseen onko kaikki hyvin. Ja se tietää että kun se niin tekee niin kaikki on hyvin. Tädin sydän on jälleen sulanut.

Täti uhkaa sitä ajoittain hk:n autolla, mutta se tietää ettei täti sitä sinne laita, koska se on tädille niiin rakas.

...Ja ilmankos sillä on vatsahaava 8)...