Askeleet kulkevat metsässä, muttei ketään näy,
ei missään, ei edes kuutamoa näy.
Tyhjiössä ihmisen lapsi pelokkaana makaa,
sudet taivasta kohti ulvoo ja kaukana nuotio palaa.
Hänet yksin hyljättiin metsään, ei kukaan häntä halunnut,
ei rakkauttaan tai toiveitaan hänen elämälleen kukaan sanonut.
Yksin hyljättynä, alastomana ja raiskattuna ilman kyyneliä ihminen tuo vajoaa,
elämäänsä edes hieman läheisyyttä ja rakkautta aina vain janoaa,
sitä kuitenkaan hän ei koskaan saa,
koska ihmiset epäpuhtaaseen vain kajoaa