Tahdon nousta pilviin, kadota pois,
aristavat silmät ja laskeutuva routa,
elämässäni suuri hätä,
sydämeni läpensä mätä,
ei koskaan enää rakkautta saa kokea,
ei enää kauneutta, sen täytyy koskea,
ei Juha-Matin kosketusta saa enää tuntea,
täytyisi elämää iloisena eteen päin kulkea,
ei elämääni enää mitään silloin jää,
ilman hyvästejä irtoo mun pää.
Miksi tässä maailmassa ilman rakkautta eläisin?
Mistä kauneutta enää näkisin eteenpäin, keväisin?
Onneksi me toisemme pian otamme,
kaksipäisenä olentona kukkuloilla panemme.
Herkkä olen (etenkin loppuriimeissä), ota minut,
elä koskaan hylkää, ei kukaan muu elämääni enää ryntää