IRC-Galleria

Hulvatonta, ajattelin tänään.
Lötjöstä pidetään äärimmäisen helppona hevosena. Onhan se kyllä kuin kotimaan kasvis, luotettava ja miellyttävä MUTTA se on niin hienostunut että ihmisen testaaminen tapahtuu aina "nätisti", kyseessä saattaa olla "mulla ei ole jarruja, pidä muija harjasta kiinni"-efekti tai "hui kamala, nyt saan sydänkohtauksen koska tuo auto ei ole ollut tuossa kuin viikon"-tapahtuma. Nämä kun sen kanssa selvittää raivostumatta ja osoittaa sille olevansa "suuri, komea, lihaksikas ja viisas"-omistaja niin ei tarvitse asioista taas muutamaan kuukauteen keskustella.

Ja Löttis on myös hyvin "viisas", sitä ei tarvitse komentaa kovasti jos yleensäkään komentaa tarvitsee, se tottelee vähemmälläkin (ja loukkaantuu jos turhasta murpotetaan).

Lueskelin ht-netin juttua hevosen omistamisesta ja kuinka "maailma muuttuu" kun heppa saapuu omaksi.

Totta. Alkuun saa kuulla tuhansia neuvoja joista kaikki eriäväisiä toisistaan samaan asiaan, sitten alkaa muodostua oma linja (kun menee vati nurin neuvojen kanssa 8)). Samalla kun alkaa tuntea oman hevosensa paremmin kuin muut, alkaa jättää ohjeistuksia ja arvosteluita omaan arvoonsa (ja ehkä jopa syöttää ihmisten omia juttuja takaisin niille 8D) ja tekee kuin itse hevosen parhaaksi näkee (nimim. eläinlääkäri jatkuvasti mustan kimpussa...). Myös niistä muutamasta neuvojasta tulee kullan arvoisia jotka ovat samoilla linjoilla itsensä kanssa (pehmeä hevosm.taito versus kova h-m taito etc.) Ikinä en ole ollut herkkä hevosen arvostelulle, minulle riittää että itse tykkään, mutta saatan ymmärtää myös niitä ihmisiä joista "sun hevonen on ihan hullu" jutut tursuaa korvista.

Ruokinta on myös salatiedettä, jokaisella oma mielipiteensä. Nykyisin teenkin niin että kysyn samaa asiaa usealta ja mietin sitten itse mikä kuulostaa fiksulle tai kilautan kaverille ell:lle.

Hankalinta on ollut satula-asiat, kengitykset ja mustan kanan vaivat (ei ne henkiset...8)). Ne kun on käsityö juttuja ja jokaisella on oma käsityksensä niistä. Onneksi löytyi ihana kengittäjä ja sopivat satulatkin, huooh...

Tärkeintä varmaankin on ettei kuvittelekaan tietävänsä kaikkea ja osaavansa kaikkea vaan kunnioittaa hevosta, niitä välillä ärsyttäviäkin neuvojia (8 ja ottaa opin irti aina kun sitä on mahdollista saada.

"Ilman luottamusta kahden välillä ei ole yhteistyötä,
eikä ilman välittämistä saada luottamusta"

Noin, syvällisiä siis; ehkä huomenna taas tekee mieli kertoilla hupaisia juttuja mustan kanan liikkeistä ja mielentiloista 8).

Lötjönen, tuo maailman kaikkeuden omituisin eläin.

Suvussa saattaa olla rusakkoa tai villi aasia, asiaa ei ole tutkittu tarkemmin. Pitkärunkoisuus saattanee johtua mäyräkoirasta joka on risteytynyt Lötjösen esi-isän kanssa. Huumorintajun se on perinyt kenties saksalaiselta tryffeli sialta ja omapäisyyden ehkä siltä güntherilta joka sitä on yrittänyt kouluttaa.

Katseensa se varmaan on varastanut pelottomalta leijonalta ja osasen pupujussin pelokkaasta olemuksesta.

Güntherin koulutus on ajanut tamman joskus jopa uhrautuvaiseksi eläimeksi, vie tädin esteen yli kun tätiä pelottaa.

Iso nenä on saattanut auttaa Lötjösen Saksan rajan yli suomeen, se on saattanut haistaa ruisleivän ja salmiakin huumaavan kutsun.

Älynsä se on saanut jostain kummasta, osaa olla kovin järkyttynyt jos ei työ maita ja hysterisoida lähi eläimetkin joukkoon mukaan jonka jälkeen voi itse katsella tyynen rauhallisena toimintaa.

Sumutustahan ei kunnon tamma kestä, ainakaan Lötjösen mielestä. Osaa tuijottaa syyttävästi sumutuksen tapahtuessa ja näyttää kovin herttaiselta kun kamala sumutus loppuu.

Hörhöttelee ja hirnahtelee kovasti, on vissiin ollut sosiaalinen tullimiehillekin kun tänne asti pääsi.

Löttis on myös vakuuttunut ettei miehistä ole mihinkään, vendi kelpaa pariksi (onhan sekin oikean värinen ja kokoinen). Ja kukapa meistä pallittomia miehiä kotiinsa haluaa (ainakaan jos ne ei ole rikkaita?) Ja löttis haistaa rahan (tai ainakin se imee omistajan viimeisetkin sentit...), siksipä kaikki vastaan tulleet ihmismiehet ovatkin aika pelottavia.

Ihmiset ovat Lötjösestä epäilyttäviä, günther on varmaan pitänyt naikkosta omissa oloissaan pumpuliin käärittynä lakaten ajoittain lötjösen varpaankynnet, tai sitten löttis ei vaan kestä suomalaista toimintalatausta. Onneksi on luottavainen omalle ihmiselle (ainakin jos sitä käsittelee silkkihansikkain).

Jos Lötjönen saa joskus tyttären, se varmaan laittaa sille kaulakoruja ja höplöttelee huulillaan kampauksia lapselle. Showshine täytyy piilottaa jos näin käy.

Lötjönen on myös hyvä rehunkäyttäjä. Erittäin hyvä rehunkäyttäjä. Aivan liian hyvä rehunkäyttäjä. Lihava. Aina nälkä.

Löttis ymmärtää kehujen päälle. Se laittaa naaman asentoon "kyllähän minä tiedän että olen hieno, katso vaikka" ja patsastelee ympäriinsä.

Lötryskästä on ihmeellistä olla suomessa. Joku akka (lue omistaja) käy lätrimässä ja lässyttämässä eikä edes osaa ratsastaa. Tarjoilee vaan leipiä ja yrittää kasvattaa tietämystään karvaeläimistä, ajoittain jopa laittaa vapaaksi kentälle ja huitoo omiaan ja huutelee hevos raukalle, noh, sitten musta juoksee ja ihmettelee (se on sitä darkladyshippiä se). Löttis ei aina ymmärrä miksi pitää mustan eläimen kestää jatkuvaa rakastamista, niinpä se alistuu kohtaloonsa (ja ottaa vastaan tarjotut herkkupalat "pitkin hampain"...)

Daaaaarrrk laaaadyy tai kotoisammin drk aldy ottaa rennosti ruokaa rouhien ja elämästään nauttien, kun se tietää ettei se selässä ajoittain keikkuva naikkonen voisi ikinä koskaan hepastaan luopua, eikä lopettaa lässytystä. Onhan se hyvä että tietää olevansa rakastettu ja tärkeä, maailman paras ja kaunein, viisain ja älykkäin.

Löttis, tuo vanha vihi.

Hmm, jäi suunniteltu hyppääminen pois tänään, Löttiksellä oli kiire paarmoja karkuun ja jarrut oli kovasti hukassa... Ärh.

Meni se pätkiä ihan ok mutta lensi kovempaa kuin siivelliset ystävänsä.

Huomenna palkkasin Katjan riehumaan Löttiksen kanssa maastoon, pääse musta lentoon ihan luvan kanssa 8).

Ps. Iltajuoksulla käytiin Lötjösen kanssa kertaamassa kuka määrää ja miksi määrää. Yritti kovasti ignorata rakasta ihanaa älykästä kaunista mukavaa omistajaansa, mutta lopuksi suostui sitten tarkastelemaan lähemmin mun toiveitani ja jopa toteuttamaan irtona ne. Hah, kana on palautettu ruotuun 8)!

Tänään löttis pääsi maastakäsittelyyn oikein opetuksessa. Kyllähän oli minun vaikea säilyttää oikea rintamasuunta hevoseen. Löttis toimi hyvin pienillä avuilla, tiedä sitten onko hyvä...? 8)

hepat tuli sisälle jo ennen kuutta, sinne jäi lötjönen notkumaan heinää odotellen.

Ps. Systeri on ottanut ragdoll kissan, mooses on mies nimeltään. Hirmuinen menijä, ei lainkaan raamatullinen mies. 8) Ihan itsellekin voisi sellaisen karvaisen viirupään ottaa.

VETTÄ SATAA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Nylpyteltiin tänään, löttispöttis pelitti ihan ok (helle vie työhalun...)

Seuraavaksi aletaan ratsastaa löttistä pyöreäksi selästä (mä ajattelin vaan lisätä heinää jotta voin sanoa ratsastavani pyöreää hevosta... xD) Hui, saas nähdä koska opin saamaan itseni niin järjestykseen että slerb raukkakin ymmärtää mitä tahdotaan 8). Noooh, ONNEKSI Risto jeesaa!!

Löttispöttis yöpyköön tallissa, näytti naamaria siihen suuntaan eilen.

Eilen polluskalla oli ansaittu vapaa siis. Huomenna jos maastoilisi...?


Illallinen (EI Lötjönen vartaassa :)) jälkikirjoitus:

Miia ja risto ne kanasensa niitylle aaajoi, pienet kanaset ne hyppeli... Keskivauhti kanasilla oli iltalaitumella n. 750/km/h, järkyttävää :). Löttispöttis huohotti ja puuskutti vielä tallissakin, kauransa toki söi entisellä halulla (ko.toimituksen keskituntivauhti on joka ilta n.950 kiloa/h...)

Ja sain parhaimmat naurut viikkoon; Eräs ihminen jonka äo:ä en ala sen enempää arpomaan 8) yrittää epätoivoisesti ystävystyä KAIKKIEN kanssa xD, ihminen joka siis on ulvonut ivallista naurua jokaisen seläntakana. Hihhihhiihhhiii, huvittavaa.

Ainoa kamala asia ko. toimintamallissa on se etten pysty naurua pidättämään kun huomaan ko. ihmisen keskustelevan jonkun "b-luokan kansalaisen" kanssa. Oijjoijoij, elämä on hauskaa (ainakin jos ympärillä pyöriviin ihmisiin lukeutuu näitä järjen jättiläisiä ja viisauden kulmakiviä...) Lämpimästi suosittelen, ei jätä ketään kylmäksi... xD

Löttispöttis ulkoili viime yön. Kävin mustia rouvia vilkaisemassa yöllä ja siellähän ne möllöttelivät. Ainoa kamala asia tuntui olevan mun laukkuni 8).

Petoeläimet kulkivat viikset vipattaen pusikossa, siis ne järjettömän suuret rotat :). Niin ja tallin bengalin tiikerit poikkesivat tarhoissa, mutteivät aiheuttaneet sekasortoa eivätkä kylväneet kauhua... 8)

Aamusta löttis näytti sitten vallan omalle itselleen, mitä nyt hieman oli laahaavat askeleet, pääsi talliin nukkumaan päiväheinille. Ensi yönä sitten taas ulos, sillä erolla että saavat mustat neidit pärjätä kahdestaan, mä aion nukkua 8)!

Paitsi yöulkoilu peruuntui (ja löttis näytti asiaan tyytyväiselle 8)). Ukkonen tulossa joten ei viitsi löttistä pukata ulos pelkäämään.

Minä teen protestin itseni ja hevoseni puolesta... Ihan liian kuuma olla ja elää. Raastavaa että voi aurinko lämmittää ihan liian kovasti. Ei voi mennä maastoon kun paarmat hyökkää kimppuun, ei voi pitää heppaa koko päivää ulkona kun tukehtuu (siksipä siirrymme yöulkoiluun tänään...) Siis sanalla sanoen ÄRSYTTÄÄ ihan älyttömästi.

Huooh, joo, tulis talvi ja seitsemän metrin hanki!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Ja KAMALAA, mä vallan unohdin että löttis täyttää tänään 12, se ei ehkä puhu mulle viikkoon... 8)

Kyllä voi olla kuuma...
Aamusta jo nytkytin lötjösen, koottiin ja venyttiin ja HIKOILTIIN.
Oli polle ihan puhki reenin jälkeen ja saikin karsinalevon, päivällä kävi sisällä puolitoista tuntia ja sitten taas hetkeksi pihalle. Ei ole ihmisen (eikä mustan hevosen!) ilmoja nämä helteet...

Laitoin löttikselle mehubaarin, haisteli omppumehuvesiämpäriä ja tuijotti mua vissiin ajatellen että ihan pimeä tuo suomalainen, ei meillä saksassa mehuja juotu. (eikä siis huuliaan ämpäriin venyttänyt...) Sillä oli myös jäänyt voikukanlehti alahuulen sisälle, häiritsi neitiä ihan kauheasti. Kun kaivoin sen pois niin jännitti huuliaan hyvin tiiviisti yhteen. Huvittava musta kana 8).

Joo, mä sitten tein sen; menin ratsastamaan kentälle kun a)löttiksellä oli selkeä tee se itse ämmä-päivä ja b) hiki tuli jo ihan paikallaan olemisesta.

No juu, kyllähän pätkiä meni ihan kivastikin, mutta oli veto pois niin hevoselta kuin minultakin.

Ruisku ratsastuksen jälkeen teki terää...

Ja laiska kun olen niin pistin kullan arvoisen Jossun hepalla huomenna maastoon kävelylle (ei tartte ite hikoilla... 8)).