IRC-Galleria

Borno-Bobbiella ei ollut enää ystäviä, ei läheisiä, kelle hän huolensa jakaisi,
partaveitsellään muiden keittovälineet paskaksi hakkaisi.
Hän lähti pian markkinoilta seuraa etsimään,
miestä illaksi häntä kestitsemään,
sieltä hän ei kuitenkaan löytänyt kuin kaupungin manan,
vanhan likaisen oksetuksen katujen, Huora-Maran.
Mara häntä kädestä otti ja sanoi: " Olemme kohtalotovereita tyttösein, nyt taakse meemme nurkan taa ja uuden perheen kanssasi saan perustaa."
Otti Borno-Bobbie innolla haasteen vastaan, saisi hän perheen ja uuteen hän astuisi, aina niin varmaan elämään hän tahtoi, olihan hän löytänyt jo miehen parhaan.
Sitä nautintoa kesti jo hetken,
hänen uusi reikänsä kuitenkin liian tiukaksi kävi kesken retken,
ei sitä enää Marakaan saanut lykittyä, vaan reiän syövereihin hänen täytyi syventyä,
sinne hän katosi joka sentti,
tästä täytyi kirjoittaa papin heitä katsellen jo päivän sakramentti.
Oli Bobbie jo huolissaan, kuinka hän saisi miehensä ulos kuontalostaan.
Olisi Bobbien pitänyt pitää kiinni kodistaan, huoratalostaan.
"Ei tämä uusi elämä mulle maistu, tässä katuojassa ei joka jätkän muna mulle paistu."
Otti Bobbie rintojensa välistä kirveen ja sillä mahansa aukaisi,
vielä kerran hän miehen sisälleen laukaisi.