IRC-Galleria

Borno-Bobbiella ei ollut enää ystäviä, ei läheisiä, kelle hän huolensa jakaisi,
partaveitsellään muiden keittovälineet paskaksi hakkaisi.
Hän lähti pian markkinoilta seuraa etsimään,
miestä illaksi häntä kestitsemään,
sieltä hän ei kuitenkaan löytänyt kuin kaupungin manan,
vanhan likaisen oksetuksen katujen, Huora-Maran.
Mara häntä kädestä otti ja sanoi: " Olemme kohtalotovereita tyttösein, nyt taakse meemme nurkan taa ja uuden perheen kanssasi saan perustaa."
Otti Borno-Bobbie innolla haasteen vastaan, saisi hän perheen ja uuteen hän astuisi, aina niin varmaan elämään hän tahtoi, olihan hän löytänyt jo miehen parhaan.
Sitä nautintoa kesti jo hetken,
hänen uusi reikänsä kuitenkin liian tiukaksi kävi kesken retken,
ei sitä enää Marakaan saanut lykittyä, vaan reiän syövereihin hänen täytyi syventyä,
sinne hän katosi joka sentti,
tästä täytyi kirjoittaa papin heitä katsellen jo päivän sakramentti.
Oli Bobbie jo huolissaan, kuinka hän saisi miehensä ulos kuontalostaan.
Olisi Bobbien pitänyt pitää kiinni kodistaan, huoratalostaan.
"Ei tämä uusi elämä mulle maistu, tässä katuojassa ei joka jätkän muna mulle paistu."
Otti Bobbie rintojensa välistä kirveen ja sillä mahansa aukaisi,
vielä kerran hän miehen sisälleen laukaisi.

Olipa kerran Borno-bobbie, hänen äänensä käheä, kaikkialle kantautuva,
oli naapurissa mies, joka alapään aseensa kanssa hälle oli antautuva,
kesti antautumisen päivää muutama tovi,
silloin tunsi bobbie, mies pian laukovi,
otti Bobbie aseen juuresta kiinni, muttei tiennyt siitä paineesta mikä häntä odotti,
pian ympäriinsä lentävä sperman ruikula hänen jalkoväliänsä pakotti,
Oli Borno-Bobbie nyt hyvin surullinen, elämän into kadonnut,
jo kauan sitten koulutodistukset mummon vintille lahonnut,
Ei Bobbiella enää olisi tulevaisuutta kun löystyi hänen reikänsä kähein,
joutui hän lähtemään kaupungille ja etsimään kirveen markkinoin pimein,
Oli Bobbiella suru puseron alla, muttei kaulassa saanut enää olla huoran panta,
täytyi hänen se koiralleen rekulle lahjoittaa, hyvästiksi suudelma otsalle kirjoittaa,
pian Bobbie kadulla jo asteli, siellä mies joitain kukkia jo kusella kasteli,
voi suuri mies, voisitteko neuvoa minua ulos tästä hädästä ja tuskasta, nostaa käytetyn vakoni ulos maan tuhkasta? Oli miehellä supistava kusonen tulossa,
sen Bobbien reiälle pian lirautti,
äitilleen Bobbie bian jo pirautti,
kuinka maailma hälle hymyili,
muttei mutsi enää vastaa, missä lie häpeäänsä lymyili.

Hän ystäväänsä maailmalla kuljettaa,
hellin käsin sinua tuudittaa,
sinua hän vain rakastaa,
ei näkyvyyttäsi enää saa arastaa,
tähtenä kauneimpana sulle hän jo aikoja sitten loisti,
aika kaiken teidän eeltänne poisti,
soi teille aikaa ja rauhaa toisiinne syventyä,
päivä päivältä enemmän rakastua.

meikkaan vuoksesi, kuolen vuoksesi, kajaalia ja abipaitaaa-a-a-a-aaaa... Kajaalinaamasi, abipaitasi, kajaalia ja abipaitaaa-a-a-a-aaaa...
Elikkä tänään olen täysissä kajaaleissani ja silmäni näyttävät kuulemma pieniltä ja suipoilta, olen vampyyri, ville valo ja joku punk-laulaja, olen kaikkea mitä olet ikinä toivonutkin, minun päälläni on abipaita, jonka jälkeen rahallinen omaisuuteni on 1€, olen unelma, aivan ihana pikku tähti joka pummaa kaikilta jämiä kajaalista jotta voisi laittaa sitä lisää ja lisää. Oikeestaan mie tykkään kajaalisilmistäni, voisi ottaa tavaksi silloin tällöin laittaa kajaalia. Katseeni on paljon syvempi :P Ja näytän aika transulta jos päälläni ei ole mustaa abipaitaa. :D :D :D :D!!!! Siis niiq daaaa!
Katoin eilen viime yöllä Buffyn vitos seasonii ja oli erittäin jännää katsoa sitä, huomata kuinka kaikki on edistynyt kutosessa paljon pidemmälle, ekat 5 seasonia on melko samalla kaavalla tehtyä, kutonen tuo yllätyksiä mukanaan ja on enemmän keskittynyt koomiseen puoleen, vaikka mukana onkin elämän realisointia.
Koulupäiväni on tänään erittäin tylsä ja ulkona on niin kylmä että taidan nukkua kotona koko loppupäivän...

Kajaalia ja piikkilankaaa!!!! diididiididiidididididdidiiii... Suudelmasi maistuu kajaalilleeeeee
Hyvät bileet ja eikun ruotsintunnille, uu jee!

Hyi että ulkona on kylmää, tuolla ei kyllä kukaan enää selviä hengissä. Huomenaamuna varmaan näkyy tienvarrella kymmenen jäätyneeksi kuollutta kissanpentua ja roskakuskit poimivat niiden ruumiita jottei koko kaupunki kuole niistä pääseviin suolistokaasuihin.
Sitten kokeilin laittaa tänään kajaalia vasempaan silmääni ja näytän ihan katuhuoralta.
Pitää opetella laittamaan paremmin että näytän paremmalta penkkareissa.

Voi ei, olen astunut irkkaamisen pimeään maailmaan, hahmojen varjoon niin kalpeaan,
hirveää hirveää, kuinka näin mulle kävi, ei lennä mistään luoksein sääli,
voi ei, jos minut tästä kiinni saadaan, voi jos takaisin tulla en saakkaan.
Nettiaddiktio mut jo aiemmin vei, sanoi, olet mun veli.
Maailmassa on kärsimystä. Miksi? Miksi kaikkien läheisteni suhteet kariutuvat, miksi he eivät voi elää onnellisena yhdessä? Ainut joka vie pois tuosta epätoivoisesta näystä, on takertua omaan mieheen entistä lujemmin. Hänet tahdon, hänet otan. Hän minut haluaa, hän minut ottaa, jopa pois nettiaddiktiosta, joka kohta taas syntyy.

Tänään sain ihan oikeen ihonpuhistus-sarjan, biothermin puhistusainetta Heidiltä synttärilahjaksi, vaikka oli jo aiemmin antanut sen hiusvärinkin, kiitoksia hänelle. :)
Tänään oli koulua, oli ahistava äikän tunti, taas kirjoitusta, ja minähän en pidä ahtaasti määritellyistä aiheista, joita lukio tarjoaa. Sainpahan sit aikaseksi A4:n molemmin puolin tekstiä täyteen, joka oli jo melko paljolti, kun en vielä tehnyt kappalejakoa tms... Pitää sit editoida sitä lisää illalla konseptille huomiseksi palautettavaksi.
Sit mä keksin tänään... Mä en ala sitä ranskaa lukemaan, että ärsytti viime yönä lukee kolme tuntii jotain vanhaa tekstiä, josta ei opi kuin pari sanaa... Voisinpa sitten pyytää siitä saksasta että teen kakkoskurssin korottamiseen aineita, koska minulla ei ole nyt aikaa lukea mihinkään ylimääräiseen kokeeseen, lottopottina tulisi 3kurssia, joten jäisi enää 2 hankittavaksi, jotka voisin hoitaa historian tenttimällä ja menemällä soveltavienviikolle, tadaa! Pelastukseni, täältä tullaan valkolakki. Kuhan nyt eka Niipolle pääsis juttelee tuosta järjestelystä että käykö se.
Sit tänään sain ne kirjotusaikataulut, ja kiva, mul on sitten Lieksassa olo aikaa puolikuukautta, tosi tosi hauskaa... No, loppukevään sitten vietän täysin rakkaani kanssa, mut sit tulis se soveltavienviikko, pakko saaha nyt kaikki kasaan mahollisimman nopeeta että saan paljon vapaa-aikaa täksi kevääksi, en halua olla erossa hänestä enää tai alan itkemään joka päivä. Pitää keksiä vielä joku käymätön kurssi josta pääsee läpi lukematta, niin enköhän minä selviä. Vapuksi valmista, mun tavote tosin kirjotuksiin valmista :D Tiukkaa tekee, mut pakko nousta ylös tästä opiskelijan paskasta, elämä tulee, ja minä ja mieheni elämme onnellisina yhdessä koko loppuelämämme, Blessed be.

En äänestänyt, olen huono kansalainen... Ääneni vaikuttaa kaikkeen ja poliitikot ovat maailman keskipiste, piste. :) Elikkä toisin sanoen menin missamaan eka äänestykseni, muttei tunnu haittaavan minua yhtä paljon kuin muita. Ensi kerralla jos en äänestä niin pitää sit sanoo et on äänestänyt niin sitten oon taas hyvä ihminen maailmankaikkeudelle.

Ja mitäs tästä päivästä voisimmekaan todeta? Herätessä sama vanha kaava, miestä suuri ikävä, ajatukset hänessä, lamaantunutta katon tuijotusta, jonka tällä kertaa keskeytti puhelinsoitto, jossa Heidi pyysi minut kylään pitämään seuraa & valmistelemaan kaapuni loppuun kun halusin sitä vielä hieman editoida mahtipontisemman näköiseksi entisestä kylpytakkilookistaan penkkareita varten. Kaavustani tuli hieno ja olen harkinnut erittäin paljon uusintoihin lukemista, tosi kiva tosin mennä uusimaan kielikokeita kielistä joita et ole lukenut hyvin hyvin pitkään aikaan, eli saksa ja ranska, jotakin eka luokan muistoja, luovutuksia... Mutta pakkohan nuo on läpästä että saapi ne helevetin kurssimäärät tasaan... Ei kyllä innostaisi enää yhtään koulussa olla tai opiskella yhtään enempää, alkaa jo niin ottaa päähän toistuvat äikänopen pinttyneet aliarvioimiset, jotka perustuvat pelkästään mielikuviin sinusta persoonana, sekä kauheat määrät läksyjä joita ei tule tehtyä, jos ei lasketa aineita ja esitelmiä...

Mutta elämähän on aina joskus näin pirteää, kuten me kaikki voimme todeta :)

Mutta positiiviseempaan suuntaan puheissa voin todeta rakastavani miestäni ja suunnittelevani tulevaisuuttamme koko ajan entistä enemmän, jopa aivan omituisiampiakin asioita, mutta eiköhän noita vähitellen pääse toteuttamaan kunhan tämän koulun nyt kunnialla pääsee loppuun, ihana olet lukio, minä tulen sisääsi taas huomenna, todella todella intohimoisesti sisältösi katsastan, oksennan päällesi ja paskat haistatan, senkin pissipää, joka pidät minua erossa miehestäni.

Ja taustalla soikoon Bulanovan eukko, pitkästä aikaa, ruskapuska rules!

Anteeksi, anteeksi, rakkaani, että olen tyhmä ja kärsimätön, anteeksi etten osaa puhua oikeilla sanoilla, anteeksi että tahtomattani sua varmasti loukkasin, muttet sitä sanonut, jos tosissasi anteeksi annoit minulle, tosissaan se oloani helpottaa, ehkä ensi yön nukun ilman syylisyyttä...

Ihmisen ylle syylisyys lankeaa,
rakkauttaan ei saa kadottaa,
vaikka olisit tyhmä ja kärsimätön,
sua hän vain odottaa,
ikuisessa yössä te yhdessä valvotte,
käsi kädessä, yhdessä suuteloitte.
Se päivä vielä koittaa,
se päivä vielä saapuu,
yhdessä te kuljette ainiaan,
ette enää herää aamuun ankeaan.

Tänään oli tosi ihana lähtö kouluun, loskaa ja tiet täyttä roskaa, auto kaartaa jo ensimmäisellä käännöksellä, se aiheuta ei lain tuskaa... No ajoitsevarmuus kyllä kasvo kun noilla renkailla olen tänään selvinnyt luistella... Tosi nätti oli kun kävin hakemassa Niinan ja Miqsun kouluun niin autoni päätti upota siihen pihaan kiinni mut aika nopeesti saatiinkin autoni ulos lumen syövereistä;) Tai pikemminkin loskan, ah, niin talviset nastarenkaani...
Mitä tänään koulussa on tapahtunut? Ei mitään uutta, tuntuu tyhjältä ja ärsyttävältä, ei jaksas istua tunnilla passiivisena kuulijana, mie tahdon tehdä jotain että virkistyisin.
Tosin äikäntunnilla tuli nenen kaa sovittuu et me syödään kaikkee mahdollista nyt ens kuun aikana ennen kuin poistun kaupungista... Lupasin hankkia meille heinäsirkkoja paistettavaksi, tai sit jos niiltä vaan moukarois ne päät irti. :P Ja sit me tehdään taas gourmetillallinen sokkoaineksista, ihanaa... Kummiskin jotain mätää kalaa lakritsipedillä ja ruokajuomana kilinpallin tiiviste hikeä, nam nam. :)
Ihmettelen yhä että miksi "huumaavaa" salviaa ei myydä suomessa, koska sen toksiinipitoisuus keholle on olematon, eikä sitä voi verrata mariin, koska se ei aiheuta mitään bileainefiiliksiä, sen avulla pystyy työskentelemään shamanistisesti, saamaan helpommin visioita, että sen puoleen ois ihan kiva kokeilla vaikka ruotsin matkalla tuota. Eihän salviaa voisi laskea huumeeksi myöskään siksi että se ei aiheuta riippuvuutta?
Tulin myös webbimeseen tänne salaiseen luolaani, jossa vietän aikaani kun atk-luokka on varattu... Buahaahahhaaa... Kukaan ei tiedä minne katoan aina tällä vaparilla ja ilmestyn taas käytäville yhtäkkiä. Seinän sisälle itseni olen noitunut ;) Mutta pää asiaan... Webbimesessä on hiljaista elämää, siellä ei kuulu tuttuja ääniä, ei yhtikäs mitään, kaipa kaikki muut ovat sitten viettämässä levollista elämää, etenkin täynnä ELÄMÄÄ, kun minä yritän taas keksiä kuinka selviäisin tämän tunnin läpi.
Kiittäkää kukkaruohoa, kiittäkää armollista jumalaa ja jumalatarta, siitä että tänne luolaani olen kadonnut, ikuisiksi ajoiksi, ruahahahahahaa!
Ja huomaa taas että olen väsynyt...

Öitä! :) JA MUISTAKAA SYÖDÄ HEINÄSIRKKOJA kuten osama nakkikeittoa, nam nam....