Tähtiverhon taa salaisuuttamme kannoimme,
sielujamme vaivoin pahoille niin annoimme.
Jos kerrankin saisin totuuden, tää helpompaa kaikille ois,
jos sen kerran kun rakastelimme takaisin saada vois,
päivät paistaisivat niinkuin ennenkin,
sydämeni tuli antaisi sille polttomerkin.
Auton äänen kuulin pihassa, renkaat ulvoen sinä katosit,
rakkautemme laineet tulvivat tukein raskain sillä patosit.
Mihin enää maailmassa uskoisin mieli haikeana,
perääsi huutaa ääneni ja sieluni jäästä raukeana.
Tahdon sulaa pois tästä sumuverhosta,
palata siihen päivään ihanaan ja nauttia suloisesta sateesta