Jäniksen papana,
sun valkoinen, puhtoinen lakana,
mun käsi ottaa maasta ruskean möykyn,
antaa sille kädellä kunnon löylyn,
heittää kohti lakanaasi valkoista,
välttää tietänsä halkaista,
Pupu mua pusikossa katseli,
sienitarhaansa siellä kasteli,
pupu pian sieniä popsi,
hänen suolistonsa papanoita ropisi,
oli pian täynnä pupun kakkaa maailma tää,
ei löydy enää ees tarun valkeapää