En tiedä, miksi mitään vihaisin,
en tiedä, ketä muuta rakastaisin,
on sydämeni vain yhden oma,
mielessäni vain aatos soma,
hän käsivarsillaan kantaa mut ylemmäs näitä taivaita,
ylhäisyyksissä päälleni ostelen siellä hienoja kankaita,
häneen joka ilta yhteisessä makkarissamme yhdyn,
tuumasta toimeen pyytämättäkin ryhdyn,
Se hetki kestää vartin jos toisenkin, kauas aamuun kestää,
kaunis rakkauden hetki ja hellyys ikuisuuksia eteen päin lentää.
Ketä muuta rakastaisin?
Kenen muun vuoksi eläisin?
Ei kukaan muu minua tuntemaan saa,
eläväksi tuntemaan ei kukaan muu paa.
Siksi, sinua minä rakastan, ikuisuuden rakastan,
on tämä elämä rajaton, mutta onnessa elän kun sinua rakastan.