IRC-Galleria

Daealis

Daealis

In nomine Anton Lavey, et Nietsche et Lucifer. Ramen

Selaa blogimerkintöjä

Hellboy II - The Golden ArmyLauantai 06.09.2008 02:42

Ensi-ilta saapui ja meni, käteen jäi hieman ristiriitaiset fiilikset.

Toisaalta, elokuva toi demonien maailman mukavasti eloon ja laajensi sitä selkeästi El Toron Pan's Labyrinthistä tutuilla mitä mielikuvituksellisimmilla demoneilla ja menninkäisillä. Vaihtelua oli niin koossa, näössä kuin käytöksessäkin. Prinssi Nuada, fantasiamaailman kruununperijä, oli onnistunut hahmo verisiteineen, vallanhimoneen, pimeässä mielensä sopukoissa kostoa vuosisadat hautonut puritanisti, jolle ihmisten ja 'satuolentojen' välinen rauha oli häpeä ja loukkaus, eikä hänen isänsä näkökannan mukainen armon ja hyväntahdon osoitus.

Toisaalta, Hellboyn hahmo itse oli yhtä syvä pettymys kuin tähänkin asti. Kuvittelisin muinaisen jumalan sikiöstä, jonka syntymän tarkoitus oli tuoda tuomio ihmiskunnalle, hieman synkemmän, sarkastisemman... Sellaisen kun ehkä voisi odottaa punaiselta sarvipäiseltä hemmolta, joka kantaa todellisessa muodossaan palavaa kruunua päänsä yllä. Kissoista tykkääminen sentään oli jotain hienoa, mutta muuten.. Puujalkavitsejä laukova punainen mötikkä ei oikein jaksa vakuuttaa.

Elokuvassa sinänsä ei mitään vikaa, varsinkin kun Nuada pääsee miekasta sapeliksi muuntautuvan aseensa kanssa vauhtiin, oli taistelukohtauksissa sentään jotain hienoa. Toki nekin on pilattu hollywoodille pakollisella kameran ympärihosumisella, joka muuttaa suurimman osan taistelusta ärsyttäväksi 0.2 s välein kamerakulmaa vaihtavaksi viuhunaksi, josta ei pysty tuskin edes yksittäisiä liikkeitä erottamaan. Onneksi El Toro sentään on tajunnut tämän ja osaksi tappeluissa käytettiin pidempiä leikkauksia etäämmältä, että liikkeetkin näkyvät.

Toimivaa äksöniä, kunhan ei se haittaa että hollywoodilaisittain on pakko kosiskella kaikkia, joten päähahmosta pitää tehdä puujalkapelle pehmopuolella ja rakkaussoopaa piti puskea niin paljon kohtauksiin että välillä aivan ällöttää. Kun demoni taistelee ihmisyyden puolesta toisia vähintäänkin yhtä pahantahtoisia voimia, luulisi että olisi sopivaa edes tehdä elokuvasta sitten synkkä ja groteski. Mutta oli se viihdyttävä tälläisenäänkin.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.