IRC-Galleria

Saksalainen musta kana joutui työskentelemään tänään omasta mielestään aivan liian myöhään, lähes illallisen aikaan. Nälkä suolistossa kurnien kananen kantoi tätiä selässään lumisella kentällä. Toki kananen kykeni ihastelemaan mustan nahkansa ja valkoisen lumen hienoa kontrastia, ettei se nyt ihan hukkaan mennyt.

Niin ja pitkästä aikaa hattis sai myös ravata ja laukatakin vähän. Pikkuisen lipsuilua oli havaittavissa pelkillä kantahokeilla, mutta myös liikkuminen maistui hattikselle hyvin.

Voi rouva raukka, eilen juoksi hirvi lähitarhan läpi ja rouva on nyt vakuuttunut että koko hevoslauma on vaarassa joutua hirven laumaan. Sen täytyy tutkia tilannetta tallissa karsinan ikkunasta ja hengata muutenkin ympyrää tutkien tilannetta. S raukka sai kanasen kanapäivän osakseen.

Kalkkunainen oli sika makee eilen kun ratsastin sitä kevyeksi ja pyöreäksi. Oli ihan kevyt ja kuunteli kivasti. Ihana hevonen!

Ylihuomenna maneesiin valmennukseen, toivottavasti on kiva sielläkin 8).

Kun ei nukuta eikä uni tule niin riivatan teitä rakkaat toverit 8)

Elämä mustan kanasen kanssa saattaa olla kovin haastavaa; Milloin on taas herkkänahka hiertynyt ja milloin iskee vatipää-päivä.

On se kumma että kanasen fyysisestä ja psyykkisestä hyvinvoinnista voi olla niin kovin huolissaan samalla kun oma elämä rypistyy käsiin.

Kananen on arvokas, henkisesti siis ja ainakin omasta mielestään. Se nauttii huomiosta jos sitä annetaan rauhassa ja hänen arvolleen sopivasti. Kun rouva Lötjönen saa ihmisestä tarpeekseen, se kääntää päänsä pois ja ottaa naamalleen kovin kärsivän ilmeen.

Joskus se tykkää leikkiä; tädin vanha villapaita lattialla on kaikkein mukavin heiteltävä ja höplättävä. Niinä päivinä se läsäyttelee turpaansa hellästi tädin "joka puolelle" ja tutkii kaikkea ja kaikkia. Niinä päivinä tätiä naurattaa.

Joskus sitä ahdistaa; niinä päivinä se ei kertakaikkisesti kestä ketään ja möllöttää karsinassa naama pitkänä odotellen tädin kotiin lähtöä; Josko se ei sittenkään veisi töihin. Niinä päivinä kananen käy yleensä maastossa.

Joskus se haluaa saada henkilökohtaisia paniikkeja ja niinä päivinä on käsittelijän parempi olla hereillä. Kananen sätkähtelee, puhisee, pörisee ja tuijottaa järkyttyneenä sitä lapiota joka on ollut kentän laidalla jo viime vuodesta. Se suorastaan etsii kaikkea mikä saattaisi ehkä olla kamalaa. Se on suorastaan huvittava.

Joskus se leikkii tutkijaa; Se hiipii joka paikkaan naama kysymysmerkin muotoisena ja tökkii nenällään tutkinnan kohdetta.

Sen luottamuksen saamiseen menee kauan, se ei paljon hellyyttään esittele ennenkuin on varma ettei sen tarvitse pelätä. Ja siihen menee kauan. Tädin se on todennut jo kauan aikaa sitten vaarattomaksi ja ehkä hieman huvittavaksikin ihmiseksi joka tarjoilee porkkanaa kunhan vaan jaksaa höristä (tai jopa hirnua 8)).

Ja rouva Lötjönen rakastaa koko sydämellään, se rakastaa aidosti. Sen rakkaus vaatii aikaa (ja niitä porkkanoita... 8)).

On ihana tunne kun rouva Lötjösen olemus huokaisee kun täti kiipeää selkään muutaman "vieras ratsastaja" päivän jälkeen. Se on selvästi helpottunut että se jalat heiluen ratsastava oma täti tuli liikuttamaan. Toki rouva Lötjönen osoittaa mieltään joskus jos sen mielestä täti ei ole ratsastanut rouvaa tarpeeksi ja on lähettänyt ihan liikaa vieraita keikkumaan selässä. Silloin se näyttää mistä musta kana pissii ja täti kiroilee selässä.

Hattiwatti on tädin elämän hevonen, ei toista tule. Rouva Lötjönen on myös tädin terapeutti, kallis sellainen 8).

Täti rakastaa sydämestään kaunista rouva Lötjöstä. Se on upea Hevonen.

Lötryskä pääsi tänään urheilemaan estekilpailuihin. T ratsasti kanasta. Käyttäytyi kuin ikänsä olisi ollut kisoissa.

90cm meni hienosti, kielsi v*ttumaisesti muurille ja T tuli alas jotta päjähti. Onneksi ei sattunut! Hyvä suoritus noin muilta osin.

100cm hattis oli selvästi väsy ja niin taisi olla t:kin. Tökki 2 otteeseen joten tuloksena hylsy. Mutta vallan hieno suoritus joka tapauksessa. 8)

Lötryskä oli ihan puhki kun pääsi kotiin, jaksoi lievästi reagoida arnikan levitykseen (ällöä ollut lötjösen mielestä aina), mutta muutoin rouski heiniä ja olla möllötteli väsyneen näköisenä.

Tädillä huomenna aamutalli, kohta kuorsaamaan.

Voi että, Lötjönen oli tänään NIIIIN hieno että täti melkein itkua selässä väänsi. Minun musta kanaseni oli höyhen edestä ja täysin pohkeiden välissä. Ratsastin sitä tänään ensimmäistä kertaa pelhamilla joka oli se "turvamalli" kumisesta, se siis mikä ei taivu.

Kamalaa että voi kuolain vaikuttaa niin kamalasti, ei kanittanut kuolainta vastaan yhtään ja käytti takapäätäänkin pienestä pyynnöstä. Se oli niiiin superhyvä ettei sitä kukaan usko.

Tädillä meni vallan pasmat sekaisin kun ei alkuun tarvinnutkaan vaahdota pollelle kuolaintuen hyväksymisestä saatikka aktivoida hulluna takaosaa, ettei sitten itse ratsastuksesta tullut mitään. Täti vain huokui ja hymisi onnellisena kyydissä, eikä muistanut että nyt sitä olisi voinut tehdä muutakin kuin siirtymisiä ja taivutuksia. (ja kaikille tiedoksi: täti ymmärtää että kyse on kuolaimesta, ei yht´äkkisestä "hei mä olenkin kyra kyrklund"-tapaisesta heräämisestä xD).

Juu, teki kyllä hyvää tällainen tunne _piiitkästä_ aikaa, kunhan polluska nyt vaan toimisi pitkään hyvin!

Ensi viikolla täti on koulussa, suur-onnettomuuden johtaminen on aiheena. Siis kananen on vallan vierailla käytössä. Huomenna tulee pikku-s ratsastamaan, ma j, ti ja to t ja ke iso s. Hyvä että polle pääsee könyämään.

Mutta siis mulla on maailman hienoin, kaunein, kiltein, taitavin ja rakkain hevonen eikä sellaista toista ole kellään.


Söpösöpösöpösöpö ihana rva Lötjönen. (ja valmentaja-r sai soiton tietysti onnesta soikealta tädiltä, hih) Tätiä siis taas lapsettaa (no ihan kamalasti, mutta kun Lötjönen vaan ON niin sikamakee musta kana!!)

Ai niin email ystävä on ostamassa hevosta, ihanaa, mä pääsen fiilistelemään mukana ja se jos mikä on mageeta!

Ihan tuli mieleen että olisipa ollut hauska nähdä mimmoinen hattivatti oli "pienenä"? Vipelsikö se varsamaiseen tyyliin pitkin poikin vai oliko "lievä" arvokkuus mukana kuvioissa jo silloin.

Lötjönen on varmaan pulpahtanut maailmaan ja ihastellut mustaa kuontaloaan ihastuksesta huokuen ja taivastellen "mitäh, onko minun äitini yksinhuoltaja?!??"

Se on varmaan patsastellut ympäriinsä laidunta ja tuijotellut "rahvasta" eli laiduntovereitaan ja ajatellut olevansa onneksi juuri hän.

Ja toisaalta taas arkonut kaikkea, mutta mennyt kumminkin nenä pitkänä katsomaan lähempää. Ja tietysti halunnut osakseen rakkautta ja rapsutuksia, mielummin mahdollisimman paljon.Ja rakastanut kuitenkin niitä tovereita ja ollut oikeudenmukainen kaikkia kohtaan yhtälaisesti.

Se varmaan on toiminut nätisti ratsastajaa kohtaan heti, unohtamatta omaa _isoa_ tahtoa.


Ilmankos sen nimi on dark _lady_ eikä mikään muu 8).

Hatsonen on viettänyt rauhallisia keventelypäiviä. Ne sopivat Lötjöselle, saa vain syödä, kasvattaa mahaa ja rouhia porkkanoita. Tädillä on niin kova kiire koko ajan että hevosen liikutus on ollut silkkaa keventelyä tyyliin "kiva, annoit periksi, voidaankin lopetella" 8).

Eilen täti koki järkytyksen kanasen taholta. Täti iski kanaseen kiinni ties mitä kamalia piuhoja, viritti juoksutusliinan kanasen päähän ja laittoi kanasen hölkkäämään. Kananen juoksi ja juoksi, mutta 20 minuutin aktiivisen ravi/laukka työskentelyn (takaosaa käyttäen!) ei kanasessa näkynyt hiestä merkkiäkään, plaaaaah. 8) Kananen myös protestoi kuolainta vastaan kaikella hevosen tarmolla, jopa niin kovasti että keltaiset ja pitkät (paitsi hatsosen mielestä 8)) hevosen hampaat näkyivät ajoittain. Mutta siis PERIKSI EI ANNETA (tullut kai omistajaansa...höh)

Kanasen hienon hieno hännäntyvi oli myös hinkkautunut nahattomaksi pieneltä alueelta. Tätiä kammotti. Onneksi kananen ei näyttänyt _kovin_ kärsivälle sitä hoitaessa xD.

Varatäti on tänään käynyt kanasen kanssa hengailemassa kentällä ja lötjönen on päässyt esittämään saksalaista glamouria varatädille (vai kutsutaanko sitä omaksi tahdoksi????).

Varatäti soitti ratsastuksen jälkeen ja voi kun ehtatäti on kiitollinen että löysi tunnollisen varatädin, ja Rva Lötjöselle kelpaa hoiva myös ja tietysti arvoisensa kohtelu ;).

Everybody loves rouva lötjönen xD. Tähän on hyvä lopettaa.

Hattivatti oli tänään varatädin kanssa maastoilemassa. Ja molemmilla oli ollut kivaa (tai ainakin niin kivaa kuin tällainen ilma periksi antaa 8))!

Ja varatäti oli jaksanut hoitaa hevosen lisäksi tavaratkin ja tarkastanut hattiksen jalat! Ihanaa, ei voisi paremmin olla!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Hattivatti vanha vihi raahasi T:tä kovaa kyytiä ympäriinsä estetunnilla ja sai estevalmentajan ehdottamaan kumipelhamia hetulaan kanaselle. Noh, täti oli kovin hmmmpf, järkyttynyt ajatuksesta että kananen joutuisi hengailemaan ketju leuan alla ratsastajan kanssa. Mutta kuinkas sitten kävikään;

Täti lainasi kiltiltä E:ltä pelhamin ja itkua vääntäen losautti sen rvan suuhun. Sitten eikun rva kentälle ja täti kyytiin. Ensimmäisen 20 minuutin aikana itkettiin molemmat ettei tämä kyllä sovi, kunnes kananen päätti yht´äkkisesti hyväksyä ko. suu-osan. Hah, täti siis rouhii pelham-vastaisuudesta kertovat ajatuksensa ja sanasensa 150%. Hyvä.

Kanasella on kovasti virtaa, on saanut löysäillä ja viileä ilma aiheuttaa itse kullekin syrämen tykytyksiä ja adrenaliini hyökyjä.

Jees, kanasella koittaa estekilpailut viikon kuluttua, saas nähdä kuin pollen käy.

Niin ja täti ketkuaa töihin huomenna, siis kananen menee maastoon lainatädin kanssa.

Hattista kävi "täti" katsomassa viikolla ja alkaa rytkytellä hattista noin kerran viikossa maastossa. Tuli hattiksen kanssa hyvin juttuun 8).

Hattis on ollut oma hurmaava itsensä kun taas tätieläin on ollut helposti keittävä ja kuumuva, höh.