IRC-Galleria

Daealis

Daealis

In nomine Anton Lavey, et Nietsche et Lucifer. Ramen

Selaa blogimerkintöjä

Helvetin talipään paluuTiistai 13.05.2008 12:46

Legendaarinen herra X teki comebackin. Legendaarinen Dae-setä iskee takaisin. Tällä kertaa aiheena oli huolestuneella kirjoittelijalla rock musiikin syntikysymys. Onko metallimusiikki siis syntiä. Johon vastasin aluksi lyhykäisesti että ei ole.. Okei, vähän pidemmästi tekemällä huvittavan analogian shamanististen heimojen transsirummutuksen ja vanhan testamentin sivuilta löytyvän Jumalan kunniaksi tamburiineja helistelevien ihmisten välillä. Jos kerran lyömäsoittimia on käytetty jo ennen VTtä pakanallisissa tarkoituksissa, eikö se siis tarkoita että myös tällainen yksinkertainen gosbel on yhtä pakanallista, jos se kerran on soittimista kiinni? Herra X ovelasti väisti tämän jälkimmäisen analogian osuuden ja tarttui heti shamanismiin, mistä seuraavassa vastauspostauksessani näkyy palaset. Olen siis lainannut Xn postauksen kokonaisuudessaan viestiini, vastaten joka ikiseen lauseeseen, minkä hän metallimusiikkia vastaan esitti, ettei itseäni voitaisi syyttää ainakaan kreationisteille niin legendaarisesta quote miningista ja väärin lainailuista. :P Joten tässä,väittely Rockin syntisyydestä:

(Lainaus 'X')
Juuri tästä syystä tämä afrikkalaisiin viidakkorytmeihin perustuva nuorison suosikkimusiikki on niin vaarallista.
(Lainaus loppuu)

Rock'n'Rollin musiikillinen tyyli on kehittynyt ehkä suurimmaksi osaksi blues ja country musiikin pohjalta, mutta vaikutteita on otettu niin jazzista kuin vanhasta gosbelistakin, popista ja folkista. Toki kaikki musiikki on lähtöisin primitiivisemmistä musiikeista, joten eiköhän siellä tule ennen pitkää vastaan jokin viidakkorumpupoppoo, joka oman kulttuurinsa mukaisesti kumarsi outoa kiveä ja söi naapurinsa. Mutta sieltä esihistorian humusta se gosbel ponnistaa myös.

Rock ei ole likimainkaan kaikkien nuorten suosikkimusiikki. Itse asiassa puhdas rock on menettänyt varmasti suosiotaan pop-musiikille tasaisesti jo 70-luvun jälkeen. Metallimusiikki on kyllä sinänsä tullut valtavirtaan vahvasti, mutta monipuolisuus ja mahdollisuus valita musiikkinsa ei ole mielestäni huono asia ollenkaan. Kuten sanottua, musiikki ei saa ihmisiä tekemään typeriä asioita, päässä pitää olla jotain pielessä jo aiemmin.


(Lainaus 'X')
Tiedetään lukemattomia tapauksia, joissa nuoret äänekkäälle rock-musiikille altistuttuaan ovat tehneet joukkoitsemurhia ja terrori-iskuja.
(Lainaus loppuu)

Itse asiassa en onnistu juuri nyt löytämään ensimmäistäkään artikkelia internetissä, mikä pystyisi tämän linkin edes yksittäisiin itsemurhiin todentamaan. En edes löytänyt lehtiartikkeleja, missä arvostetut psykologit olisivat voineet todistaa kenttätutkimuksilla linkin musiikin ja rikoksen välillä. Toki todisteiden puute ei vielä todista kuin etten itse löytänyt niitä, mutta melko hiljaa asiasta näytetään olevan muualla kuin ilmeisesti joidenkin teologien teoksissa, joihin löysin viittauksia. Otan mielipiteeni takaisin, jos voisit antaa muutaman linkin aiheeseen liittyen. Toki useat rockin legendat, Curt Cobain varmasti ensimmäisenä tulee mieleen, ovat suorittaneet itsemurhan perustuen omaan ideologiaansa(Cobain jätti jäähyväiskirjeeseen kuolemattoman filosofiansa,"It's better to burn out than fade away", mikä omasta mielestäni kuvastaa hänen pelkoaan vanhuudesta ja paikalleen junnaamaan jäämisestä). Jimi Hendrix kuoli yliannostukseen. 60-70luvun rockille ominaista oli hippiliikkeessäkin tunnettu Sex & Drugs & Rock'n'Roll, mikä oli ominainen ajattelumalli koko tuolle aikakaudelle. Mutta kas kummaa, kuten musiikki muutenkin, kehitys kulki eteenpäin eikä nykyisen metallimusiikin ideologia ole huumemyönteinen hallituksenkaato-fiilis lainkaan. Rakkauden sanomakaan ei kaikilla rokkareilla ole niin vahvasti mukana kuin kukkaiskauden kulta-aikoihin, mutta tylsäähän siitä tulisi jos kaikki ajaisivat samaa agendaa samoilla sanomilla.


(Lainaus 'X')
Voimakkaat ja yksitoikkoiset rytmit saattavat usein vielä herkässä kasvuiässä olevat nuoret transsinomaiseen tilaan. Tässä tilassa kaikki rock-muusikot sitten villitsevät lapset viiltelemään itseään ja uhmaamaan vanhempiaan. Kyse on eräänlaisesta aivopesusta. Ennen rock-musiikkia nuoret eivät koskaan kapinoineet vanhempiaan vastaan.
(Lainaus loppuu)

Yksitoikkoiset ja voimakkaat rytmit ovat pop-musiikin ongelma, ei metallin. Itse olen jokunen kesä takaperin joutunut olosuhteiden pakosta töissä kuuntelemaan radiosta SuomiPop-kanavaa, joten tein siinä töiden ohessa päässäni puolisarkastista analyysiä pop-musiikista. En löytänyt ainuttakaan biisiä, joka ei olisi sopinut kolmeen tiettyyn arkkityyppiin rumpurytminsä puolelta. Taas kun tässä ilmeisesti puhutaan rock-musiikkina kaikesta metallista, niin tuodaan esimerkkinä sitten vaikka Dream Theater niminen power-metallia soittava yhtye, jonka musiikkia leikkisästi myös lottoheviksi kutsutaan. "Seuraavaa biisiä varten arvomme seitsemän tahtilajia ja kolme lisätahtia"... Siinä ovat yksinkertaiset ja voimakkaat rytmit kaukana kun rumpalilta lähtee niin uskomattomia komppeja että biisiin ei voi edes keskittyä kunnolla ensimmäisellä kuuntelukerralla ihmetellessään rumpalin viritelmiä.

Sen jälkeen X hyökkäsit melko perusteettomasti KAIKKIA metallimuusikoita päin ilmoittamalla, että he villitsevät itsensä viiltelyyn ja vanhemmille niskurointiin. En muista itse kuulleeni kuin kourallisen biisejä, joissa puhutaan itsensä viiltelystä, niistäkin suurin osa halveksuu ideaa, ja viiltelylle neutraalit biisitkään eivät kehota viiltelyyn, vaan laulaja yleensä kertoo omakohtaisesti viiltelystään. Niistä bändeistä, jotka itsemurhaa huutavat toistuvasti suurin osa tekee musiikkiaan kieli poskella, ja musiikkia kuuntelevat nuoret tietävät sen. Vanhemmat siitä vain järkyttyvät, koska eivät ymmärrä tällaista itseironiaa musiikissa. Vuonna -01 Journal of Threat Assessment teki kyselyn nuorilta (11-25 vuotiaita), missä kävi ilmi että 32% on vahingoittanut itseään jollain tavalla(tähän laskettiin tahallinen itsensä lyöminen, raapiminen, viiltely). Luku osoittaa että murrosvaiheessa olevat nuoret usein purkavat turhautumistaan ja pahaa oloaan itseensä. Useat ystävistäni ovat nuoruudessaan viillelleet itseään, vain yhden tiedän jatkaneen sitä yli lukioiän. Antiikin aikoina soturit karaisivat itseään viiltelemällä, että kipu taistelukentällä saatavista haavoista ei heikentäisi heidän suoritustaan. Viiltelyä siis ei voida millään tapaa linkittää metallimusiikkin, eikä edes psyykkisiin sairauksiin, se on jostain ihmiseläimen primitiivisistä vaistoista kumpuava tarve, joka ilmenee murrosiällä itsetutkiskelun lomassa.

Mitä sitten tulee tuohon vanhempien uhmaamiseen, niin sitä on tapahtunut kautta aikojen, ja tulee aina tapahtumaan, kuten Y tuossa loistavasti totesikin. Ennen kuin luokkayhteiskunta hajosi, nuoret sukupolvet kapinoivat vanhempiaan vastaan rakastumalla ja avioitumalla eriluokkaisten kanssa. Mummamme järkyttivät vanhempiaan lähtemällä tanssimaan iltaisin miehensä kanssa. Vanhempamme järkyttivät omiaan kuuntelemalla rokkia, käyttämällä nahkarotseja ja ajelemalla moottoripyörillä. Tämän hetken nuoret kapinoivat käyttämällä radikaaleja vaatteita, hankkimalla useita lävistyksiä ja tatuointeja. Seuraava sukupolvi mitä luultavammin tulee viemään tämän hieman pidemmälle body modificationin(arpitatuointi ja itsensä 'muokkaaminen', esimerkiksi kielen halkaisu[onnistuu suomessa vain harvoissa ammattilävistys ja tatuointiliikkeessä], korvanlehtien profiilin muokkaus[suipot korvat/palojen poistaminen], luupiikit ja ihonalaiset proteesit[esim. Enigma- taiteilijanimeä käyttävä henkilö]...) muodossa. Mitä luultavammin heidän lapsensa järkyttävät vanhempiaan hankkimalla kehoonsa elektronisia implantteja. Joka sukupolvella on oma juttunsa, joka järkyttää vanhempiaan, mutta mikä seuraavien vuosikymmenien aikana yleistyy niin, ettei sitä kukaan edes oudoksu millään tapaa.



Näin on jälleen heitetty bensaa idiotismin liekkeihin. Luultavasti vastauksena saadaan jokin kolmerivinen 'tässä taas tämä vapaan kasvatuksen lapsi laukoo linjanvastaisia mielipiteitään' -tyylinen kommentti.

Tällaista eilen illalla, oli jo sen verta myöhä etten jaksanut huitaista tänne asti.

Kehitin viikonloppuna uudenlaisen tavan valita soittimeen musiikkia. Levyjä on hyllyt täynnä ja valinta on vaikeaa, joten päädyin heittelemään noppaa. Ensin parilliset/parittomat, valitaan oikea tai vasen hyllykkö. Sen jälkeen yksi neljästä, koska hyllyt on jaettu neljään lohkoon. Sen jälkeen vielä kaksi heittoa, joilla määritellään levy. Tämän päivän levyksi valkkautui Cradle of Filthin Midian, kun eilen luukuteltiin Rob Zombien Hellbilly Deluxea. Kyllä se vanha Filth vain on rautaa.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.